Lohturuokaa | Keltainen broilerikastike

Englanninkielen termi comfort food on vähitellen rantautunut Suomeenkin muodossa lohturuoka. Lohturuuaksi mielletään sellaiset lämpöiset, hyvää mieltä tuovat ja mukavia pehmoisia muistoja herättävät ruokalajit, joilla kenties on joku tarinakin kerrottavana. Amerikkalaisviihteestä tuttua vakiolohturuokaa on kanakeitto, jota tuodaan sairastuneelle. Äidin lihapullat tai vaikkapa tuoreiden korvapuustien tuoksu virittävät mielen sellaisille taajuuksille, joilla kiireinen mieli rauhoittuu ja paha maailma tuntuu olevan hitusen kauempana. Kesällä voi grillata ja nautiskella raikkaista salaateista, mutta syystalven pimeydessä ja kylmyydessä ruoka on ihan erilaisessa roolissa. Elämme siis lohturuuan parasta sesonkia. 

Yksi meidän perheen vakioresepteistä täyttää lohturuuan määritelmän siinä mielessä, että siitä on nopeasti tullut koko perheen suosikki ja se lämmittää mukavasti niin täyteläisyydellään kuin mausteillaankin. Kyseessä on keltainen broilerikastike eli currybroileri. Ohje on joka kerta hiukan erilainen, sillä säädän makua aina sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Perusrunko on kuitenkin aina sama. 

Currybroileriin tarvitset: 

400-500 g maustamattomia broilerinfileesuikaleita

1 pieni sipuli

curryjauhetta (saa mennä ainakin pari teelusikallista)

oliiviöljyä

vettä + mausteita

2 dl ruokakermaa

Silppua sipuli pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy ja curryjauhe pannulla ja kuullota sipulit kullankeltaisessa mausteöljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja pyörittele öljyseos niihin, ruskista pinnat kiinni. Lisää pannun pohjalle sentin tai parin verran vettä ja anna kiehua kannen alla. Voit käyttää myös ananasmehua. Kun broiskut alkavat kypsyä, lisää kerma ja kiehauta. 

Säädä maku mieleiseksesi. Voit lisätä curryjauhetta, jos potkua ei ole tarpeeksi. Ketsuppi, erilaiset chilikastikkeet, tilkka soijakastiketta (tällöin väri menee ruman ruskehtavaksi), suola, rosepippuri, cashewpähkinät, tuorejuusto, hunaja - edellämainitut yhdessä ja erikseen ovat vierailleet kastikepannullani. Pointtina on se, että pelkkä curry on aika kova makuna, joten tykkään pyöristää makua jollakin makealla. Hunaja toimii hyvin. Pinnalle voit tarjoiluvaiheessa ripotella tuoreita yrttejä, jos lapsesi eivät vihaa kaikkea vihreää. 

Nauti basmatiriisin kera rakkaiden seurassa. Jälkkäriksi vaikka kanelipullia, niin masu on täynnä ja olotila aika rento sohvalla pötköttelyyn. Ainakaan ei ole nälkä. 

Proteiinipannari eli banaaniletut

Bongasin Oloblogit-lehdestä Lillaloven proteiinipannarin ohjeen, jota piti oitis kokeilla. Maistuville, pitkään energiaa antaville välipaloille on aina tarvetta sporttaavien lasten kanssa, mutta valitettavasti lapsukaisten makupaletti on vielä kovin rajoittunut. Pessimisti ei pety, tuumasin ja ryhdyin kokkaamaan. 

Tehosekoittimeen nakkasin:

4 kananmunaa
2 banaania
1 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Sursur sörsseli sekaisin ja lettupannulle paistumaan. Pikkulettusia tästä annoksesta tuli reilut 20 kpl riippuen siitä, miten paksuja pannukakkuja paistelee. 

Taikinaa on noin 7,5 dl, josta paistaa reilut 20 pikkulettua.

Ja sitten se paras osio. En kertonut kranttupettereille, mitä letuissa on ennen kuin molemmat olivat maistaneet. Edellinen banaanipannarikokeilu nimittäin päättyi irvistelyyn. Isompi sankari kyllä haistoi palaneen käryä (ei tullut letuista vaan äidin jännittyneestä ilmeestä), mutta maistoi kuitenkin. Hurraa, maistui molemmille! Pannareiden päälle molemmat pojat sipaisivat tietysti kesäkurpitsa-sitruunahilloa, minä nautin aamiaispannarini nektariinin ja mansikoiden kera. 

Kivi&Kakun koekeittiö suosittelee! 

Kokkikoulu: Superhelppo marjapiirakka

Siirrytäänpä puutarhahommista välillä leivonnan pariin, eli tarjolla on perinteistä, superhelppoa marjapiirakkaa, jonka mehevyyden takaa: 

Piimä tahtoo olla unohduksissa keittiössäni, mutta kesä saa minut kaivamaan esiin perinteisen piimäpiirakan ohjeen. Äitini tekee tällä taikinalla useimmiten raparperi- tai omenapiirakkaa, minä olen enemmän mustaherukan ystävä. Molempi parempi, ja hyvin tähän sopisivat myös puolukat tai punaherukat. Tai vaikka vähän kaikkia marjoja sekaisin! 

Uuden satokauden lähestyessä moni tuntuu penkovan pakastintaan ja miettivän käyttöä viime kesän saaliin viimeisille rippeille. Mustaherukkasatoni oli kovin vaatimaton, mutta vajaa litran purkillinen löytyi vielä pakastimen uumenista. Siispä pitkästä aikaa marjapiirakkaa piimätaikinasta.

Taikina:

Huom. Mitat ovat kahvikupillisina, jolle mittana taitaa olla monia muunnelmia. Olen tehnyt piirakkaa sekä muuntosuhteella 1 kkp = 2 dl että 1 kkp = 1,5 dl. Nykyiselle pellilleni jälkimmäinen on sopivampi, joten ne mitat liitin myös mukaan. 

3 kkp / 4,5 dl piimää
2 kkp / 3 dl sokeria
5 kkp / 7,5 dl vehnäjauhoja
0,5 kkp / 0,75 dl öljyä
1,5 tl ruokasoodaa (2 dl mitalla tehtynä 2 tl)

Sekoita ainekset keskenään ja kaada leivinpaperoidulle uunipannulle. Ripottele pinnalle noin litran verran mustaherukoita, sokeroituja raparperinpaloja, puolukoita, punaherukoita tai kirpeää omenaa renkaina. Enemmän on parempi. Veljeni on kutsunut tätä kraateripiirakaksi, sillä raparperipalat uppoavat taikinaan piirakan paistuessa. Niitä kuoppia onkin sitten hyvä täyttää vaikka vaniljakastikkeella. 

Kauramuru sopii mielestäni lähes minkä tahansa piirakan päälle, joten tähänkin piirakkaan teen sen useimmiten. Summamutikkaohjeeni on:

Noin 50 g voita, reippaasti sokeria, kaurahiutaleita, ripaus kanelia. Kuivia aineita sen verran, että seos murustuu sopivasti. Ripottele piirakan pinnalle.

Niin ja se paistaminen: Uunin keskitasolla noin 200 asteessa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Marjat uppoavat paistaessa taikinaan ja mehevöittävät piirakan herkulliseksi. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera, tai napsi pelliltä pikkupaloja sellaisenaan suoraan suuhun, kun lasten silmä välttää. Seitsemän sortin kahvipöydässä olen tarjonnut tätä pieninä annospaloina. 

Vieläkö sinun pakastimessasi on viime kesän satoa? 

Wappumunkkeja, ole hyvä! Iloista wappua!

Minulle vapun ykkösherkkuja ovat vastapaistetut, rapeat munkit. Munkkien paistaminen on hieman työlästä puuhaa, mutta lopputulos on niin palkitseva, että lieden ääressä viettää mielellään aikaa.

Miten ihanaiset munkit syntyvät?

Taikina

150 g leivontamargariinia

5 dl maitoa

2 pussia kuivahiivaa 

1,5 dl sokeria

2 tl kardemummaa

1 tl suolaa

1 muna

13 dl vehnäjauhoja (noin)

Paistamiseen: auringonkukkaöljyä

Munkkitaikina on oikeastaan eri muodossa paistettua pullataikinaa. Sulata rasva ja lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita maitoon sokeri, kardemumma, suola sekä pieneen määrään jauhoja sekoitettu kuivahiiva sekä kananmuna. Alusta taikina vehnäjauhoilla sopivan kimmoisaksi ja lisää rasva. Anna kohota peitettynä, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Leivo taikina rinkilöiksi ja peitä liinalla.

Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Paista munkkirinkilöitä molemmin puolin muutama minuutti. Munkki on kypsä, kun väri on kauniin ruskea. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan hetkeksi ennen sokerointia. 

Paistoin munkit valurautapadassa. Paistolämpömittari on oivallinen apuväline munkkileipurille. Sen avulla öljyn lämpötilan saa pysymään optimaalisena koko ajan. Liian viileässä öljyssä munkit eivät paistu kunnolla ja imevät itseensä enemmän rasvaa. Liian kuuma öljy polttaa munkit ja voi leimahtaa tuleen. Kattilankansi onkin hyvä pitää käden ulottuvilla. Sokeroi munkit lämpiminä. Pihtien avulla kuumien munkkien käsittely käy helposti.

Osa munkeista kuorrutettiin yleisön pyynnöstä kinuskilla.

Kinuskikuorrute:

1 dl kermaa

1 dl muscovadosokeria

1 dl sokeria

1 tl voita

Keitä kerma ja sokerit kasaan pienellä lämmöllä. Kuorrute saa olla melko paksua rakenteeltaan, mutta notkista tarvittaessa tilkalla kermaa. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskipisara jähmettyy. Lisää voi ja anna jäähtyä hieman ennen kuorruttamista.

Ja niinhän siinä taas kävi, että parempi överit kuin vajarit... Munkkeja on ns. riittävästi, loppuillan voikin pötkötellä masun vieressä tyytyväisenä. Nam nam :) 

Kokkikoulu: Köyhät ritarit

Kokkikoulu tarjoaa tänään köyhiä ritareita. Helppoa, hyvää, mutta ainakin minulta usein unohtuvaa herkkua. Tämä on erinomainen tapa hyödyntää kuivahtanutta vaaleaa leipää, ja helppo herkku myös aloittelevalle juniorikokille. Tällä kertaa käytimme köyhiin ritareihin pääsiäislimppua, joka olikin oikein maukasta höysteineen.

Tarvikkeemme ovat:

6-8 viipaletta leipää

Kostutusliemi
3 dl maitoa
1 muna
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria

Sekoita liemen ainekset keskenään, vispaa sen verran, että kananmuna sekoittuu kunnolla maitoon. Kasta leipäviipaleet molemmin puolin liemeen. Paista leivät pannulla voissa kullanruskeiksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljakastikkeen ja hillon kera.

Voissa paistettu leipä on jo itsessään herkullisen näköistä. Liemi ja voi tekevät kauniin paistopinnan.

Kuningatarhillo ja vaniljavaahto hoitivat homman tyylikkäästi kotiin. 

Mokkapalat

Klassikoiden klassikko. Turnausbuffettien hittituote. Tunnetaan myös nimillä mokkaruudut ja suklaapiirakka. Vaalea sukulainen Tuuloman torttu. Ohjeesta on erilaisia variaatioita, joissakin käytetään nesteenä maitoa, joissakin taikinaan on lisätty suklaata. Mokkapalat eivät voi mennä pieleen - voiko oikeastaan mikään suklainen?

Resepti, jota olen vuosia käyttänyt on peräisin Seitsemän tähden leivontakirjasta. Tällä reseptillä mokkapaloista tulee ihanan pehmeitä ja muhkeita. Sain leivontakaverikseni tällä kertaa innokkaan eskarilaisemme. Pieni leipuri koki jännittäviä hetkiä, kun sähkövatkain täristi kättä mukavasti ja kananmuna lipsahti pienistä käsistä lattialle... Mutta voi sitä riemua, kun sai olla mukana!

Tarvikkeemme ovat:

5 munaa

4,5 dl sokeria

2 dl vettä

200 g margariinia tai voita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vaahdota munat ja sokeri.

Kiehauta vesi ja lisää rasva. Sekoita kunnes rasva on sulanut.

Yhdist kuivat aineet ja siivilöi munasokerivaahdon joukkoon, lisää neste. 

Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun. 

Paista uunin alaosassa 200 asteessa n. 15 minuuttia. 

Anna jäähtyä.

Kuorrutus

5 dl tomusokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

5 rkl sulatettua voita tai margariinia  

4 rkl kylmää vahvaa kahvia

Pinnalle kookoshiutaleita tai nonparelleja. 

Sekoita kuorrutusainekset. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe paakuttomiksi. Sekoita kuorrute tasaiseksi ja levitä leivonnaisen päälle. Ripottele pinnalle koristeet ja leikkaa paloiksi. 

Muunnos: Marianne-palat

Kuorrutus (tällä ohjeella tulee hieman ohuempi kuorrutus)

3,5 dl tomusokeria

1 rkl kaakaojauhetta

4 rkl sulatettua voita

3 rkl maitoa

Marianne-rouhetta sekä kuorrutuksen sekaan että koristeeksi

Mutakakku

Sain tämän mutakakkureseptin skoonelaisystävältäni Heiniltä vuosia sitten. Jos joku resepti on ollut meillä ahkerassa käytössä, niin tämä. Avainsanat: Helppo, nopea, lasten suosikki. Ai niin ja tietysti herkullinen! 

Näillä mitoilla tulee sopivan kokoinen kakku neliskanttiseen 20x20 cm vuokaan. 

150 g sulatettua voita tai leivontamargariinia

3 munaa

3,5 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

3,5 dl vehnäjauhoja

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

Voitele vuoka ja jauhota suklaamannalla.

Sulata voi. 

Vatkaa munat ja sokeri vispilällä. 

Lisää voi, vaniljasokeri ja suola. 

Siivilöi joukkoon jauhot ja kaakaojauhe. 

Sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa tilkka maitoa, jos taikina tuntuu liian tönköltä. 

Kaada taikina vuokaan ja tasoita. 

Paista 175 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Kakun kuuluu olla keskeltä tahmea uunista otettaessa. 

Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Annoskuvauksesta ei tänään tullut oikein mitään, kun lapsilla oli niin kauhea kiire päästä herkuttelemaan. Tällä kertaa nautiskeltiin mutakakkua minttu-vanilja-suklaajäätelön kanssa. Minttujäätelö olikin oivallinen makupari tuhdille kakulle!

Herkullista tiistaita! 

Juustosarvet

Juustosarvet ovat helppo ja monikäyttöinen suolainen herkku. Sarvet sopivat salaatin tai keiton seuralaiseksi tai välipalaksi, täytettynä tai sellaisenaan. Ohjetta on myös helppo muunnella oman maun mukaan. Juustona voi käyttää esim. emmentalia, goudaa, cheddaria - mikä nyt omaan makuhermoon osuu. Itse käytän yleensä emmental-mozzarellasekoitusta. Juuston maku häviää helposti taikinaan, joten ihan miedoimpia juustoja tässä ei ehkä kannata käyttää. 

Tarvikkeemme ovat:
4 dl jauhoja
2,5 dl juustoraastetta (oman maun mukaan, mutta ei mitään kevytjuustoja)
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl kermaviiliä
½ dl öljyä

Täytteeseen:
1 kananmuna
1,5 dl juustoraastetta
Maun mukaan esim. yrttejä, aurinkokuivattua tomaattia tai pestoa.

Ainekset sekoitetaan keskenään. Taikinan voi antaa levätä kylmässä, jotta se on helpompi kaulita. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija n. 30 cm) ja leikkaa taikinapyörällä kuudeksi kolmioksi. Laita täyte leveään päähän ja rullaa sarveksi. Taivuta sarvea hieman, jotta saat juustosarveen pyöreän muodon. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. 

Näiden juustosarvien täytteessä oli mukana pestoa. 

Uuniin menossa. 

Jauhelihapizza ja juustosarvet lähdössä buffettiin. 

Välipalaa, olkaapa hyvät!

Lohikeitto

Erilaiset keitot ovat talviruokaa parhaimmillaan ja lämmittävät mukavasti ulkoilun jälkeen. Tänään onkin ollut oikein kaunis talvipäivä, ja siitä piti lähteä nauttimaan pihalle pojan ja kameran kanssa. Kiviseinän nallekarhukin sai nauttia vaihteeksi auringonpaisteesta, mutta pieni viima palellutti lapselta posket yllättävän  nopeasti :(

Lohikeitto on meidän perheen ruokalistan vakiojäsen ja kruunaamaton kuningatar (kuningas lienee sitten poronkäristys). Monen reseptin kanssa otan vapauksia ja säädän ja sovellan, mutta lohikeitto on vakava asia. Tätä noudatetaan orjallisesti, koska tästä ei lohikeitto parane. 

Tarvikkeemme ovat 

8 dl vettä

1 sipuli

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

2 porkkanaa

6-8 perunaa

700 g lohta

kuivattua tilliä

2 dl ruokakermaa (15 % rasvaa)

suolaa

Mittaa kattilaan vesi, laakerinlehdet ja pippurit ja laita kiehumaan. Silppua sipuli ja lisää kattilaan. Kuori ja viipaloi porkkanat, lisää kattilaan. Kuori ja paloittele perunat ja lisää kattilaan, samoin kuin tilli. Anna kiehua keskilämmöllä.

Paloittele keiton kypsyessä lohi kuutioiksi. Lisää kala, kun perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä. Anna kiehua muutama minuutti, kala kypsyy todella nopeasti. Lisää kerma ja kiehauta. Lopuksi mausta suolalla ja tarkista maku.

Kokkaillessa tuumailtua:

Olen joskus leikitellyt ajatuksella aasialaisesta versiosta, jossa kerma korvattaisiin kookosmaidolla, laakerinlehdet kafferlimetin lehdillä ja tilli sitruunaruoholla, chiliä unohtamatta, mutta toistaiseksi on jäänyt ajatuksen asteelle. Ehkäpä tätä seuraavaksi... 

Pannari

Pannukakku eli pannari on yksi lapsuuteni lempiherkkuja. Pannari kuului erottamattomasti lauantai-iltaan ja palat laskettiin pikkuveljen kanssa tarkkaan, ettei toinen vaan vahingossakaan saa enemmän. Parhaimmillaan pannari oli silloin, kun olimme saaneet mummolasta rasvaista ja täyteläistä juustomaitoa eli ternimaitoa. Pannari on edelleenkin mummin erikoisherkku ja lapset pyytävät mummolareissuilla mummia sitä tekemään.   

Vaikka pannari nimensä mukaisesti ei kai oikein voi epäonnistua, minulla meni pitkään ennen kuin sain ainesten sekoitussuhteen oikeaksi ja onnistuin pannarin teossa. Tällä reseptillä sitä teen tätä nykyä lasten iloksi (ja vähän omaksikin).

8 dl maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai tavallista, mutta vaniljasta tulee ihana tuoksu)
ripaus suolaa
½ tl leivinjauhetta
50 g voita tai öljyä

Munat vispataan rikki ja lisätään maito ja muut aineet. Taikina saa turvota huoneenlämmössä sillä aikaa kun uuni lämpiää.

Paistetaan reilu puoli tuntia n. 200 asteessa uunin alaosassa.

Onpa tarkka kuvaus... Keräilen blogiin tunnisteella Kokkikoulu niitä reseptejä, joilla 11 vuotias poikamme aloittelee keittiöpuuhia. Saatan ehkä joutua kiinnittämään vähän enemmän huomiota paistoaikoihin ym. pikkujuttuihin...

Yksi nautti tänään pannarinsa ilman hilloa, toiselle käy vain Saarioisten lettuhillo ja minä laitoin
 omatekoisia omena- ja mustaherukkahilloja sekaisin. 

Suklaabanaanikakku

Tämä resepti on ensimmäinen itse kehittelemäni kakkuresepti ja se on peräisin sinkkuajoilta, jolloin en todellakaan viettänyt aikaa keittiössä. Lukemattomia kertoja olen tätä leiponut, joskus hieman säätäen, mutta perusresepti on ja pysyy. Takuuvarma herkku kahvipöytään!

Tarvikkeemme ovat: 
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
100 g suklaata (Fazerin sininen tai mistä nyt satut tykkäämään)
1 iso banaani
Vuokaan: Voita ja Suklaa Manna-ryynejä

Ja näin se syntyy:

Voitele rengasvuoka ja jauhota Suklaa Mannalla.
Rouhi suklaa ja soseuta banaani.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilöiden.
Lisää suklaa ja banaani, sekoita tasaiseksi.

Paista 175 asteisessa uunissa n. 35-45 min, omassa uunissani valmista tulee hieman alle 40 minuutissa.

Halutessasi voit tehdä kakun päälle mokkakuorrutuksen. Itse teen sen summamutikassa kahvista, tomusokerista ja kaakaojauheesta, voita lisäämällä saa kiiltoa. (Pitänee kehitellä kuorrutusohje, kun joka kerta mietin erikseen, mitäs siihen nyt tulikaan.)

Vähän sokerimassakukkasia tms. koristeeksi et voilá!