Leipoosi

Leipoosi - pakonomainen, sisäsyntyinen tarve leipoa. Leipoosiin joutunut leipuri ei voi vastustaa jauhopussien kutsua, vaan sivuuttaa muut velvollisuutensa saadakseen upottaa kätensä taikinaan. Leipoosin vakavammassa muodossa leipuri ei pysty lopettamaan leipomista vaan ajantaju kadoten aloittaa aina uusia ja uusia leipomuksia. (Kukahan unohti tänään hakea lapsen lentopalloharkoista ja tajusi sen vasta kun Whatsapp kilahti?)  Leipoosi on läheistä sukua neuloosille, jossa intohimo kohdistuu neulomiseen. 

Tänään se leipoosi sitten iski ja ihan viattomasti lähti liikkeelle niinkin pienestä asiasta kuin sesongin ensimmäisistä joulutortuista. Hillomakuja on monia, joten kausi startattiin vadelma- ja luumutortuilla. Muoto perinteinen tähti, sillä ei alettu (vielä) kikkailemaan. 

Muistatte ehkä vielä sen edellisen postauksen kanan. Broileria jäi hieman yli, joten jatkojalostuksen tarve oli ilmeinen (kylmien luiden järsiminen houkuttaa perhettä vielä vähemmän kuin lämpimien). Annospiiraat ovat olleet jo jonkin aikaa testattavien listalla, joten silikoninen tartalettivuoka esille ja spelttitaikinaa vääntämään. Siihen löydät ohjeen täältä. Samankokoisesta taikinasta tuli 6 pientä piirasta. Täytteeseen meni silputtua uunibroileria, goudaraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä bbq-kastikkeella maustettua kermaviiliä. Ei kovin sieviä, mutta hyviä. 

No sitä kanaa jäi edelleenkin yli. Haa, pakkasessa on vielä torttutaikinalevyjä. Broiskupasteijoita siis. Loput broilerit saivat seurakseen kantarellituorejuustoa ja goudanjämät. Oikein makoisia pasteijoita tulikin. 

Mitenkäs tämä perunamuussi... No jos vielä perunarieskaa. Jauhoja, kaurahiutaleita, kananmunaa, vähän sitä sun tätä. Kuumaan uuniin ja suoraan uunista suuhun voinokareen sulaessa pitkin suupieliä. Ei paha. 

Tähän älysin lopettaa. Onneksi. Vadelmatkin huutelivat jääkaapista siihen malliin, että jos en olisi siirtynyt koneelle, olisi pian ollut myös vadelmapiirakka pöydässä. Silloin pitää tarttua tuumasta toimeen, kun on inspiraatio päällä. Kutsutaan myös raudan takomiseksi silloin kun se on kuumaa. Burp. 

Blogiaskartelua sairastuvalla

Tulipas sitten askarreltua blogiin uusi talvinen ilme! Samoilla höyryillä sain vihdoin lisättyä mahdollisuuden liittyä lukijaksi sähköpostitse sekä perustin blogille sivun Facebookiin. Taas askel eteenpäin tässä blogiharrastuksessa :) Enpä taida taas ihan hetkeen rassata ulkoasua, sillä siinä on kyllä jonkin verran säätöä ja vääntöä, ennen kuin kaikki palikat asettuvat paikoilleen. 

Pikkumies on ollut muutaman päivän kuumeessa, joten kiviseinien vankina on pönötetty. Tänään leikittiin kameralla, tällaisia otoksia saatiin aikaiseksi: 

"Onks pakko pestä hampaat?"

"Hei kaverit, tulkaa pizzalle!"

"Mmmmm.... hyvää pepperonipizzaa!"

"Mä en kyllä pelaa teidän kans, kun mä aina häviin! "

Ihan kuin jäätyneet callunat olisivat vielä hengissä?!

Palmuparka uhkaa kuivua käsiin :( 

Cappuccinoa, kukkasia ja keilapalloja

Päivä starttasi cappuccinolla. Huomaatteko, mitä lasin vieressä on oikein sievästi kimaltamassa? Kyllä, sehän on Fazermint! Ja kyllä, se myös jäi siihen lasin viereen! 

Marika 12 points itsekurista! 

Eilen kaupasta tarttui mukaan (vihdoinkin) tulppaaneja. En kyllä varsinaisesti ymmärrä, miksi käteni tarttui juuri tuohon kirjavaan nippuun. No se ei nyt ollut pointti, vaan se, että paketin kyljessä ohje ja minä jopa noudatin sitä. Eli: Kun tulppaanit ovat olleet kuivillaan (kuten nämä markettikaunokaiset olivat), niistä leikataan parin sentin pätkä pois ja laitetaan maljakkoon siinä käärepaperissaan, jotta kukkien pintajännitys palautuu. Piti kai olla pari tuntia, mutta unohtui se paperi siihen yön yli... Hengissä ovat, mutta kombo on... kummallinen. Tämän sain aikaiseksi räpsittyäni noin 300 ruutua kameran eri asetuksia testaillen. 

Illemmalla perhe ruokittiin lohikeitolla (KLIK KLIK) ja sitten keksimme lähteä keilaamaan. Idean erinomaisuudesta voi olla montaa mieltä, sillä 11 v oli oikein tooooosi aurinkoisella tuulella. Not. Ei siitä sen enempää. Kivaa oli minun mielestäni. 

Nyt tenavat nukkumaan (tämän urheilusuorituksen tavoiteaika on alle 40 minuuttia) ja sitten  Greyn anatomia ruutuun. Se ainut ohjelma, jota ei vaan voi jättää väliin. 

Kauniita unia!