Leipoosi

Leipoosi - pakonomainen, sisäsyntyinen tarve leipoa. Leipoosiin joutunut leipuri ei voi vastustaa jauhopussien kutsua, vaan sivuuttaa muut velvollisuutensa saadakseen upottaa kätensä taikinaan. Leipoosin vakavammassa muodossa leipuri ei pysty lopettamaan leipomista vaan ajantaju kadoten aloittaa aina uusia ja uusia leipomuksia. (Kukahan unohti tänään hakea lapsen lentopalloharkoista ja tajusi sen vasta kun Whatsapp kilahti?)  Leipoosi on läheistä sukua neuloosille, jossa intohimo kohdistuu neulomiseen. 

Tänään se leipoosi sitten iski ja ihan viattomasti lähti liikkeelle niinkin pienestä asiasta kuin sesongin ensimmäisistä joulutortuista. Hillomakuja on monia, joten kausi startattiin vadelma- ja luumutortuilla. Muoto perinteinen tähti, sillä ei alettu (vielä) kikkailemaan. 

Muistatte ehkä vielä sen edellisen postauksen kanan. Broileria jäi hieman yli, joten jatkojalostuksen tarve oli ilmeinen (kylmien luiden järsiminen houkuttaa perhettä vielä vähemmän kuin lämpimien). Annospiiraat ovat olleet jo jonkin aikaa testattavien listalla, joten silikoninen tartalettivuoka esille ja spelttitaikinaa vääntämään. Siihen löydät ohjeen täältä. Samankokoisesta taikinasta tuli 6 pientä piirasta. Täytteeseen meni silputtua uunibroileria, goudaraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä bbq-kastikkeella maustettua kermaviiliä. Ei kovin sieviä, mutta hyviä. 

No sitä kanaa jäi edelleenkin yli. Haa, pakkasessa on vielä torttutaikinalevyjä. Broiskupasteijoita siis. Loput broilerit saivat seurakseen kantarellituorejuustoa ja goudanjämät. Oikein makoisia pasteijoita tulikin. 

Mitenkäs tämä perunamuussi... No jos vielä perunarieskaa. Jauhoja, kaurahiutaleita, kananmunaa, vähän sitä sun tätä. Kuumaan uuniin ja suoraan uunista suuhun voinokareen sulaessa pitkin suupieliä. Ei paha. 

Tähän älysin lopettaa. Onneksi. Vadelmatkin huutelivat jääkaapista siihen malliin, että jos en olisi siirtynyt koneelle, olisi pian ollut myös vadelmapiirakka pöydässä. Silloin pitää tarttua tuumasta toimeen, kun on inspiraatio päällä. Kutsutaan myös raudan takomiseksi silloin kun se on kuumaa. Burp. 

Lehtikaali-fetapiirakka spelttipohjalla

Leivoin viime viikolla lehtikaali-fetapiirakkaa. Joskus 90-luvulla tein usein feta-pinaattipiirakkaa, mutta siihen iski jossain vaiheessa totaalinen kyllästyminen. Kaivoin keväällä reseptin naftaliinista ja hyväähän se oli, mutta piirakka tuntui kuitenkin tarvitsevan päivittämistä tähän päivään. Vaihdoin pinaatin lehtikaaliin ja pohjataikinaan vehnän tilalle speltin, maustoin hiukan eri tavalla ja näin syntyi lehtikaali-fetapiirakka. Piirakka vie kielen mennessään ja tästä tuli kyllä kertaheitolla uusi suosikki, jota varmaan taas leivon kyllästymiseen saakka.

Ohje on mitoitettu pienehköön, halkaisijaltaan 18 cm vuokaan. Kokeilin tällä kertaa säädettävää Städterin reunavuokaa ja paistoin piirakan leivinpaperin päällä isolla Teema-lautasella. En ole tuon Städterin kanssa päässyt sinuiksi kakkupohjien leivonnassa, mutta suolainen piirakka sillä syntyi suht näppärästi. Reuna vain pois ja piirakka on valmis tarjoiltavaksi, reunat kauniisti esillä. 

Sitten siihen reseptiin. Rapean piirakkapohjan saa aikaiseksi muutamalla yksinkertaisella niksillä. Avainsana on kylmä. Kylmä voi, kylmä vesi ja kahteen kertaan lepuutus kylmässä. Näin piirakkataikina ei valahda vuoan pohjalle ja paistuu rapeaksi. 

Spelttipohja suolaiselle piirakalle

75 g jääkaappikylmää voita pieniksi kuutioiksi paloiteltuna

3 dl spelttijauhoa

½ tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Sekoita suola jauhoihin. Nypi sekaan kylmä voi mahdollisimman nopeasti, kunnes taikina on murumainen. Lisää vähitellen kylmää vettä ja vaivaa taikina sopivan notkeaksi. Muotoile taikina palloksi ja litistä, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin viilenemään. Valmista taikinan jäähtyessä täyte. 

Feta-lehtikaalitäyte

noin 75 g lehtikaalia (3 isoa lehteä)

puolikas pieni sipuli tai yksi shalottisipuli

100 g fetaa (Apetina feta ja aurinkokuivattu tomaatti toimi loistavasti)

2 munaa

1,5 dl kermaviiliä, ranskankermaa tai maidolla kevennettyä ranskankermaa

jauhettua maustepippuria

Poista lehtikaalin lehdistä kovat lehtiruodit ja silppua kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta kattilassa tilkka vettä, lisää keitinveteen ripaus suolaa ja ryöppää kaalisilppua pari minuuttia. Valuta kaalista neste siivilässä. Leikkaa fetakuutiot pienemmiksi muruiksi (noin neljään osaan). Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi ja freesaa ne öljyssä pannulla. Anna täytteen ainesten jäähtyä ja sekoita sipulit jäähtyneenä fetakuutioiden joukkoon. 

Vispaa kananmunat nesteeseen haarukalla ja mausta ripauksella maustepippuria. Täytteeseen ei tarvitse lisätä suolaa, sillä feta on jo itsessään varsin suolaista.

Lehtikaali on terveellistä ja myös näyttää siltä! 

Tässä piirakka metallitötterössään uuniin menossa. Kaalinlehdet saavat olla
kapeampia kuin kuvassa näkyy, näin suutuntuma on miellyttävämpi. 

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaulitsemalla saat siistimmän lopputuloksen. Pistele piirakkapohjaan haarukalla reikiä ja esipaista piirakkapohjaa uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia. Nostele piirakkapohjalle lehtikaalit ja feta-sipuliseos, sekoita varovasti, etteivät ainekset jää liikaa kerroksittain. Kaada päälle munamaito. Paista 200 asteessa noin 30 min tai kunnes täyte on kunnolla hyytynyt. 

Tarjoa esim. ruokaisan salaatin tai savukalan kanssa.

Rukiinen puolukkapiirakka ja kookosvaahto

Koekeittiöstä, päivää! Aamulla uni pakeni silmistä jo ennen kuutta, joten aloin googlailla puolukkapiirakkaohjeita. Minulla on pari vakioreseptiä, joilla teen puolukkapiirakkaa, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain uutta. Muutamassa reseptissä oli käytetty ruista, joten siitä se ajatus sitten lähti. Samalla pääsin testaamaan myös kookosvaahtoa, jonka pehmeys taittaa mukavasti puolukan kirpeyttä. Taas ollaan siis crosskitchen-fiiliksissä: Suomalaista ruista ja puolukkaa yhdistettynä karibialaiseen kookokseen...

Vuoka: Pyöreä piirakkavuoka (26 cm), voideltuna ja jauhotettuna - itse käytin jauhotukseen SuklaaMannaa, myös kauraleseet sopisivat tähän. 

Pohja: 

100 g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1 muna

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja lisää taikinaan vuorotellen nesteen kanssa. Levitä taikina piirakkavuokaan ja paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. 

Täyte: 4 dl puolukoita 

Pinnalle: 

75 g leivontamargariinia

1,5 dl muscovadosokeria

1 dl ruisjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

Murustele sokeri ja jauhot pehmeän margariinin kanssa muruseokseksi.

Lisää esipaistetun piirakan pinnalle puolukat ja muruseos. Paista vielä 20-25 minuuttia.

Kookosvaahto

Törmäsin vaahdotettuun kookoskermaan Bloglovinia selaillessani, ja tämä meni oitis koekeittiön "työlistalle". Alkuperäisohjeessa kookoskermavaahto oli tehty kookosmaidosta, mutta päättelin rasvaprosentilla olevan merkitystä vaahtoutuvuuden kannalta ja koekeittiön kookosvaahtoon käytinkin kookoskermaa. 

Tämä on tosi simppeli herkku kookoksen ystävälle: 

1) Laita kookoskerma yöksi jääkaappiin. 

2) Kaavi jähmettynyt kerma purkista kulhoon ja pöläytä joukkoon tomusokeria.

3) Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. 

Vaahto ei kestä yhtä hyvin kuin kermavaahto, joten tarjoa saman tien. Jos kerma ehtii jämähtää, sen voi jäähdytettynä vatkata uudestaan. 

Kokkikoulu: Superhelppo marjapiirakka

Siirrytäänpä puutarhahommista välillä leivonnan pariin, eli tarjolla on perinteistä, superhelppoa marjapiirakkaa, jonka mehevyyden takaa: 

Piimä tahtoo olla unohduksissa keittiössäni, mutta kesä saa minut kaivamaan esiin perinteisen piimäpiirakan ohjeen. Äitini tekee tällä taikinalla useimmiten raparperi- tai omenapiirakkaa, minä olen enemmän mustaherukan ystävä. Molempi parempi, ja hyvin tähän sopisivat myös puolukat tai punaherukat. Tai vaikka vähän kaikkia marjoja sekaisin! 

Uuden satokauden lähestyessä moni tuntuu penkovan pakastintaan ja miettivän käyttöä viime kesän saaliin viimeisille rippeille. Mustaherukkasatoni oli kovin vaatimaton, mutta vajaa litran purkillinen löytyi vielä pakastimen uumenista. Siispä pitkästä aikaa marjapiirakkaa piimätaikinasta.

Taikina:

Huom. Mitat ovat kahvikupillisina, jolle mittana taitaa olla monia muunnelmia. Olen tehnyt piirakkaa sekä muuntosuhteella 1 kkp = 2 dl että 1 kkp = 1,5 dl. Nykyiselle pellilleni jälkimmäinen on sopivampi, joten ne mitat liitin myös mukaan. 

3 kkp / 4,5 dl piimää
2 kkp / 3 dl sokeria
5 kkp / 7,5 dl vehnäjauhoja
0,5 kkp / 0,75 dl öljyä
1,5 tl ruokasoodaa (2 dl mitalla tehtynä 2 tl)

Sekoita ainekset keskenään ja kaada leivinpaperoidulle uunipannulle. Ripottele pinnalle noin litran verran mustaherukoita, sokeroituja raparperinpaloja, puolukoita, punaherukoita tai kirpeää omenaa renkaina. Enemmän on parempi. Veljeni on kutsunut tätä kraateripiirakaksi, sillä raparperipalat uppoavat taikinaan piirakan paistuessa. Niitä kuoppia onkin sitten hyvä täyttää vaikka vaniljakastikkeella. 

Kauramuru sopii mielestäni lähes minkä tahansa piirakan päälle, joten tähänkin piirakkaan teen sen useimmiten. Summamutikkaohjeeni on:

Noin 50 g voita, reippaasti sokeria, kaurahiutaleita, ripaus kanelia. Kuivia aineita sen verran, että seos murustuu sopivasti. Ripottele piirakan pinnalle.

Niin ja se paistaminen: Uunin keskitasolla noin 200 asteessa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Marjat uppoavat paistaessa taikinaan ja mehevöittävät piirakan herkulliseksi. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera, tai napsi pelliltä pikkupaloja sellaisenaan suoraan suuhun, kun lasten silmä välttää. Seitsemän sortin kahvipöydässä olen tarjonnut tätä pieninä annospaloina. 

Vieläkö sinun pakastimessasi on viime kesän satoa? 

Tacopaj

Hurahdin texmex-makuihin 80-luvun lopulla ollessani kesävaihtarina Kaliforniassa. Tuolloin ei texmexiä todellakaan ollut saatavana Pieksämäen S-marketissa eikä meksikolaisravintoloita tainnut koko tasavallassakaan olla kovin montaa. Nykyisinhän tilanne on kovin toisenlainen, kun sekä valmiita vaihtoehtoja että raaka-aineita omiin texmex-kokkailuihin löytyy kaupasta kuin kaupasta. 

Tämän texmex-henkisen piirakan ohjeeseen törmäsin ruotsalaisella Allt om mat -sivustolla vuosia sitten. Piirakka on hyvin ruokaisa, eikä kaipaa seurakseen oikeastaan muuta kuin vihreää salaattia ja hiukan ranskankermaa, kermaviiliä tai guacamolea. Tein tämän illalla hiukan ex tempore, joten kaapista ei ihan kaikkea löytynyt, mitä ohjeessa lukee. Soveltamalla selvittiin ja tätä herkkuahan voi todella tehdä juuri sellaisilla mausteilla kuin haluaa, tulisempana tai miedompana. 

Paprikarenkailla saa piirakan pintaan hauskoja kuvioita. Kirsikkatomaateilla kuviointi olisi sirompi,
mutta niitä ei nyt ruokavarastosta löytynyt. 

Piirakkapohja

150 g kylmää voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 maustemittaa suolaa
3 rkl jääkylmää vettä

Täyte

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g paistijauhelihaa
½ keltainen paprika
½ punainen paprika
kirsikkatomaatteja puolitettuna tai tomaattiviipaleita
1 tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
2 dl paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
3 dl juustoraastetta (esim. texmexjuustoa, mozzarellaa, goudaa, emmentalia)
suolaa ja mustapippuria
1 pss tacomaustetta (40 g)

Sekoita jauhot ja suola. Lisää kylmä voi pieninä kuutioina. Nypi sormin taikinaksi (tai käytä yleiskonetta). Lisää vesi ja muotoile taikinasta pallo. Anna taikinan levätä viileässä peitettynä noin tunti, jolloin taikinasta tulee rapeampi.

Valmista täyte sillä aikaa kun pohja on jäähtymässä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi. Lisää tomaattimurska ja mausteet sekä pavut. Anna kiehua, kunnes neste on haihtunut. Tarkista maku. Anna täytteen hieman jäähtyä ja lisää puolet juustoraasteesta.

Painele taikina piirakkavuokaan (26 cm halkaisija). Pistele pohja haarukalla ja laita vuoka vielä 10 minuutiksi pakastimeen tai 30 minuutiksi jääkaappiin, jotta se on todella kylmä uuniin laitettaessa. Tällöin taikina pysyy paremmin vuoan reunoilla pohjan esipaiston aikana. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

Kaada täyte vuokaan ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Koristele tomaattiviipaleilla ja paprikasuikaleilla. Paista uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Muutama huomio eilisen sovellussessiosta. 

Kun kerrankin tein piirakkataikinan ns. kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, lopputulos oli ihanan murea eikä sellainen pohjasta puoliraaka mössö (joita valitettavasti olen aika monta onnistunut tekemään...). 

Mausteena voit käyttää oikeastaan mitä vain kaapista löytyy. Minulla ei ollut tacomausteseosta, joten laitoin täytteeseen savupaprikaa, tabascoa, grillimaustetta ja juustokuminaa, ja lopulta myös lorauksen sweet chili kastiketta. Maustaessa kannattaa muistaa, että juustoraasteesta tulee makuun vielä lisää suolaisuutta. Jos tulisuudesta pitää, täytteeseen voisi hyvin silputa vaikkapa jalapeñoja. 

Makoisaa Uutta Vuotta!