Pannari

Pannukakku eli pannari on yksi lapsuuteni lempiherkkuja. Pannari kuului erottamattomasti lauantai-iltaan ja palat laskettiin pikkuveljen kanssa tarkkaan, ettei toinen vaan vahingossakaan saa enemmän. Parhaimmillaan pannari oli silloin, kun olimme saaneet mummolasta rasvaista ja täyteläistä juustomaitoa eli ternimaitoa. Pannari on edelleenkin mummin erikoisherkku ja lapset pyytävät mummolareissuilla mummia sitä tekemään.   

Vaikka pannari nimensä mukaisesti ei kai oikein voi epäonnistua, minulla meni pitkään ennen kuin sain ainesten sekoitussuhteen oikeaksi ja onnistuin pannarin teossa. Tällä reseptillä sitä teen tätä nykyä lasten iloksi (ja vähän omaksikin).

8 dl maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai tavallista, mutta vaniljasta tulee ihana tuoksu)
ripaus suolaa
½ tl leivinjauhetta
50 g voita tai öljyä

Munat vispataan rikki ja lisätään maito ja muut aineet. Taikina saa turvota huoneenlämmössä sillä aikaa kun uuni lämpiää.

Paistetaan reilu puoli tuntia n. 200 asteessa uunin alaosassa.

Onpa tarkka kuvaus... Keräilen blogiin tunnisteella Kokkikoulu niitä reseptejä, joilla 11 vuotias poikamme aloittelee keittiöpuuhia. Saatan ehkä joutua kiinnittämään vähän enemmän huomiota paistoaikoihin ym. pikkujuttuihin...

Yksi nautti tänään pannarinsa ilman hilloa, toiselle käy vain Saarioisten lettuhillo ja minä laitoin
 omatekoisia omena- ja mustaherukkahilloja sekaisin.