Pinkkiä puutarhassa

Tämä kesä on ollut puutarhahommista lepovuosi. Viime vuonna urakoitiin niin paljon, että innostusta pihan kaiveluun ei oikein löytynyt koko kesänä. Onneksi perennaistutukset antavat puutarhurille vähän vapaatakin, sillä kerran kunnolla tehty kukkapenkki tuottaa iloa vuodesta toiseen ja sallii hoitonsa puolesta välivuodenkin, jos puutarhurin motivaatio on tilapäisesti hukassa. Niinpä tänä kesänä on nautittu aiemmin tehtyjen töiden tuloksista eli suloisen pinkistä kukinnasta. 

Lumeton pakkasjakso koetteli talvella kasveja, ja keväällä puutarhan tilanne näytti varsin huonolta, kun ruusut ja ruusuangervot eivät antaneet minkäänlaisia elonmerkkejä, ja kärhökin lähti kovin hitaasti kasvuun. Niinpä kesän kukkaloisto tuntuu nyt jotenkin erityisen ihanalta, kun ehdin jo pelätä pahinta. Onneksi pahimmalta tuholta kuitenkin vältyttiin ja viime kesänä alkanut pinkki villitys on tänä kesänä näkynyt puutarhassani täydessä loistossa. Pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyt pääsevät minusta juuri kukissa parhaiten oikeuksiinsa, muutenhan nuo värit eivät erityisesti kuulu lempiväreihini. Pinkki muodostaa myös kauniin kontrastin lehtien vihreydelle. 

Pinkit vinkit puutarhurille

Istutusaltaan kuningatar on pajutuessaan kiipeilevä jalokärhö 'Hagley hybrid'. Versot kuolevat syksyllä ja homma alkaa alusta keväällä. Yksi suuria jännitysmomentteja olikin, jaksaako tämä edellisenä kesänä istutettu kärhö nousta mullasta talven pakkasten jälkeen. Ja sieltähän se nousi pitkän odotuksen jälkeen entistä ehompana! Pajukehikko alkoi käydä liian pieneksi, kun kärhön pitkät versot venyivät pituutta reilusti parimetrisiksi. Edessä onkin viimeistään keväällä uuden tuen hankkiminen, jotta kasvutilaa olisi enemmän. Kärhön kukinta on upea ja se kestää pitkään. Ensimmäiset kukat avautuivat jo kesäkuun lopulla ja vieläkin on muutama nuppu odottamassa. Nyt vain pohdin kuumeisesti, mihin muualle voisin pihassani istuttaa kärhöjä. 

Syksyllä istutin maahan liljojen sipuleita (ja unohdin, mitä olin istuttanut). Lilja 'Algarve' nousi sievästi mullasta, kasvoi pituutta, teki huimasti nuppuja ja voi sitä riemua, kun kukat vihdoin avautuivat. Tämä lilja ei tuoksu kovin voimakkaasti, toisin kuin viereen noussut valkoinen puulilja. Sen tuoksu on niin voimallinen, että harkitsen vakavasti niiden siirtämistä paikkaan, jossa tuoksu ei käy nenään. Liljat vaativat tukea, sillä sade ja tuuli tahtovat piiskata painavat kukat maahan. Muutenhan tämäkin kukka vaikuttaisi olevan kovin helppohoitoista sorttia. Sipulit maahan ja odota kesää. Liljoja istutan syksyllä ehdottomasti lisää, yhdet sipulit onkin jo hankittuna. Samalla liljat saavat syyslannoitteen. Toivottavasti sama kukkaloisto toistuu ensi kesänäkin! 

Ruusuangervo tekee yleensä lehdet ja kukat vanhoihin versoihin, mutta ei tänä vuonna. Pakkanen palellutti oksat, eikä mitään elonmerkkejä näkynyt vielä kesäkuussakaan. Pelkäsin jo, että nyt pitää isolle alueelle hankkia uudet pensaat, mutta ajattelin kokeilla olisiko alasleikkauksesta mitään apua. Ja kas, kun puskat oli leikattu 10 cm korkeudelta mataliksi, uutta kasvustoa alkoi puskea kovaa vauhtia. Kukinta täysin normaalisti ja jopa runsaampana kuin ennen. Sitkeä juuristo kesti siis pakkasen ilman suojaa. 

Yhdeksi kesäkukaksi valitsin pinkin lumihiutaleen. Ei olisi pitänyt. Paikka on ison osan päivästä aurinkoinen, ja lumihiutale lakkaa kukkimasta heti, jos pääsee kuivumaan. Kukinta palaa nopeasti, kun kasvi saa vettä ja lannoitetta, mutta onhan se nyt jossain määrin ärsyttävää, että koko ajan pitäisi olla kastelemassa. Lumihiutaleet siis puolivarjoiseen paikkaan, niin puutarhuri pääsee vähän helpommalla - tai altakasteluruukku käyttöön. 

Vielä sokerina pohjalla pikkuinen akileija, joka pitää sitkeästi majaansa sammalleimujen seassa. Istutin kesällä lisääkin akileijoja. Matala violetti kääpiöjapaninakileija antaa vielä odottaa kukintaansa ensi kesään. Akileija kukkii monissa väreissä ja muodoissa, ja se on yksi suosikeistani pihan kukkijoiden joukossa. 

Minun tämän kesän ykkössuosikkini on vaaleanpunainen lilja. Mitä ihanuuksia sinun puutarhassasi on tänä kesänä kukkinut ja mikä on lempikukkasi? 

Tulppaanimania

Tulppaanit ovat hullaannuttaneet minut pahemman kerran. Tulppaanit ovat ihania maljakossakin, mutta silti kukkapenkin keväinen tulppaaniloisto päihittää markettitulppaanit mennen tullen. Tulppaanitilanne pitää käydä tarkistamassa joka kerta ohikulkiessa. Mitä sieltä nousee, kuka ehtii ensin? Mitäs tulikaan istutettua ja mahtoivatko ne selvitä talvesta? Mitä istuttaisin syksyllä, minkä tulppaanin haluaisin saada tulppaanipenkkiini? Hulluutta, mutta ah niin ihanaa sellaista! Tulppaaninsipulit ovat sekoittaneet ihmisten päitä jo vuosisatojen ajan, ja ovatpa jotkut menettäneet niiden vuoksi kokonaisia omaisuuksia. Tulppaanisipulien kauppa kävi 1600-luvun Hollannissa niin kuumana, että himoituimmista kukkasipuleista saatettiin maksaa jopa käsityöläisen 10 vuoden palkkaa vastaavia summia. Tulppaanimaniaa pidetäänkin kaikkien aikojen ensimmäisenä spekulatiivisena markkinakuplana. 

Kun puutarhakuvia katselee, niin ihan pikkusummilla eivät synny tänäkään päivänä ne huikeat tulppaanien väriloistoa uhkuvat puutarhat. Tänä keväänä useampikin puutarhaharrastaja on surrut talven tuhoja, tulppaanitkin ovat kärsineet lumettomasta pakkaskaudesta. Minulta katosi toissasyksynä istutettu musta Yön kuningatar. Viime syksynä istutetut sen sijaan selvisivät lumettomaan maahan iskeneestä kovasta pakkasesta. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät hennon keltaiset lummetulppaanit, sitten syvän pinkki Double Early Eternal Flame ja nyt kukintaa aloittelevat valkoinen Double Early Ice Wonder ja viimeisimpänä violetti Fringed Gorilla. Hiukan värisilmääni häiritsee joukkoon eksynyt oranssi tulppaani, sen sipulit saavat siirtyä johonkin toiseen penkkiin. Ja tokihan tuohon sopisi sitten vaikka vähän lisää pinkkiä ja valkoista, papukaijatulppaaneita tai ripsureunaisia kerrottuja ihanuuksia.  

Kerrankin muuten välähti, kun olin syksyllä sipuleita istuttaessani älynnyt laittaa puuhista kuvan instaan ja merkinnyt siihen tulppaanien lajikkeet! Muutenhan istutukset menivät taas niin nopeasti ja ilman muistiinpanoja, että yhtäkin huitulaa epäilin jo rikkaruohoksi, kunnes muistin istuttaneeni ukkolaukkaa. Sen liloja palleroita odotellaan vielä jonkin aikaa. Kääpiömantelin kukinta on jo loppusuoralla, mutta sammalleimu puolestaan aloittelee, joten kohta on taas uusi kukkameri tuossa isossa penkissä. Voi rakkaus, mikä vuodenaika tämä kevät onkaan! 

Tulipa Double Early Ice Wonder

Tulipa Double Early Eternal Flame

Tulipa Fringed Gorilla

Takaisin puutarhaan

Kivi & Kakun puutarhaosio taputeltiin talviunille syksyllä yhdessä multaan peiteltyjen kukkasipulien kanssa. Viime syksyn muisteloita löydät täältä. Viime kesänä pihaa myllättiin isosti, joten tänä kesänä taitaa olla lähinnä pientä korjailua puutarhaohjelmassa. Istutusaltaasta olen hiukan huolissani, sillä sieltä ei oikein tunnu nousevan mitään. Kova pakkanen ja vähäinen lumipeite taisivat olla nuorille taimille liian ankara yhdistelmä. Pidetään peukut pystyssä, että kärhö, pioni ja päivänlilja selvisivät talvesta ja jaksavat puhjeta kukoistukseen! 

Jotain suunnitelmia pitää totta kai olla. Juuri nyt polttelee eniten yrttimaan laittaminen. Kasvilavaan olen jo istuttanut korianteria, keräsalaattia ja lehtikaalia, ja minttua on myös kylvetty iso ruukullinen. Toisen lavan laittaminen houkuttaisi kovasti, sillä pitäähän johonkin saada mahtumaan persiljaa, tilliä, lisää erilaisia salaatteja, basilikaa, pinaattia ja kaikkea muuta ihanaa. Päivänliljapenkkiä pitäisi laajentaa ja vuorenkilpien koti tontin nurkassa pitää rajata. Puutarhahan ei ole koskaan valmis, joten saa nähdä, mitä kaikkea pikkuprojektia tälle kesälle keksitään. 

Kesäiset säät ovat saaneet ensimmäiset kukkijat innostumaan ja vihreää nousee nyt joka puolelta hurjaa vauhtia. Kevättähden siniset kukat valtaavat kukkapenkit ja nurmikot varhain keväällä. Kevättähti leviää siemenistä, joten tätä kukkaloistoa on luvassa vuosi vuodelta runsaammin. Kaukasianpitkäpalko sopii tällaiselle huolettomalle puutarhurille, sillä se ei ole hoitonsa tai kasvualustansa suhteen vaatelias. Toukokuinen lämpö sai sen avaamaan valkoisen kukkapilvensä täyteen loistoon. 

Viime syksynä pääsisäänkäynnin edessä olevaan isoon kukkapenkkiin upposi kymmeniä tulppaaninsipuleita. Niistä ensimmäisenä kukkaan ehti hennon keltainen lummetulppaani Concerto. Seuraavia tulppaaneita odotellaan vielä, ne ovat enemmän varjossa, joten kasvu on selvästi hitaampaa kuin aurinkoisemmalla paikalla. Tulppaanit ovat hyvä pari kuunliljoille, sillä kuunliljat nousevat maasta hitaasti antaen tulppaaneille tilaa loistaa. Kuunliljan isot lehdet peittävät sitten vuorostaan lakastuvat tulppaanit. 

Mustaherukan lehdet tuoksuvat hurmaavilta, niitä pitää käydä aina ohimennen nuuskimassa. Kasvilavassa valtaa pitää vielä tässä vaiheessa kevättä monivuotinen ruohosipuli, joka alkaa olla jo valmiina hyödynnettäväksi kesäkokkauksiin. Tuoreiden kylvöksien nousua saankin odotella vähän pidempään. Jännä nähdä, miten lehtikaalin viljely onnistuu! 

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua Sinulle! 

Syksyinen piha | Puutarhakausi pakettiin

Puutarhakausi alkaa väistämättä lähestyä loppuaan, kun eletään jo syyskuun puoliväliä. Syksyn tullen iskee aina haikeus. Kesän lämpö vaihtuu syksyn kirpeyteen ja marraskuiseen kosteaan koleuteen. Pimeys ja hämärä syrjäyttävät valon. Kukkaloisto lakastuu ja lehdet leijailevat maahan. Pian värikylläisestä syksystä on jäljellä vain mustan ja harmaan sävyjä. Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että minä en todellakaan ole syksyihmisiä!  

Kylmät yöt saavat hortensian kukat punertumaan ja lehdet kellastumaan.

Rusokirsikka alkaa kääntyä ruskan puolelle.

Varjoliljan siemenkodat kypsyvät hiljalleen. 

En minä kyllä vielä 10 vuotta sitten ollut myöskään puutarhaihminen, mutta niin sitä vain ihminen muuttuu. Jokunen oppivuosi isolla puutarhatontilla maaseudun rauhassa johti siihen, että minusta sittenkin tuli pikkuriikkisen multasormi ja ehkä jopa vähän peukalotkin vihertyivät. Into vain kasvaa vuosien mittaan! Niin hauskaa kuin puutarhassa puuhailu onkin, säilytän kuitenkin kantavana teemana helppohoitoisuuden. Minun pihani pitää olla sellainen, että katastrofi ei uhkaa heti kun rouvaa ei tilapäisesti huvita nyppiä siellä yhtään mitään (sellaistakin nimittäin sattuu). Tässä yksi syy, miksi meillä ei ole esim. kasvihuonetta.  

Tänä kesänä on kyllä pihahommia tehty enemmän kuin koskaan, mm. nurmikon uudistamista ja uusi istutusallas. Se pääseekin nyt ensimmäiseen talvitestiinsä. Saa nähdä, miten kasvivalinnat onnistuivat ja mitä on keväällä jäljellä... Kesällä perustettua päivänliljapenkkiä pitäisi vielä vähän jatkaa, jotta saan hortensian alta pois siellä liian ahtaassa paikassa kasvavat päivänliljat. Ja muutama muukin idea tuohon talon edustalle on muhimassa, mutta kypsytelläänpä niitä talven yli... 

Siirtelin vähän kuunliljoja saadakseni ne yhtenäiseksi riviksi. Varjoliljat siirtyivät hortensian katveesta parempaan paikkaan kuunliljojen taakse. Taka-alalle ja kuunliljojen sekaan on myös tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. 

Istutuksen reunaan on tulossa sammalleimua entisten jatkoksi.
Sinikatajat ja pallotuija korvasivat vuorenkilvet portaiden puoleisessa reunassa.

Erimuotoiset havut ja lehdet tekevät istutuksesta elävän.

Sinikataja on nimensä mukaisesti sinertävän sävyinen.

Jokunen tulppaaninsipuli on jo hankittuna. Onkohan niitä varmasti tarpeeksi... 

Vuorenkilpien uusi koti on tontin nurkassa. Keltaisten lehtien invaasio on jo alkanut, naapurin koivu huolehtii siitä. Penkkiin pitäisi vielä kaivaa reunakiviksi alkukesän piharemontista yli jääneitä pihatiiliä.

Keväällä esittelemäni talon edustan iso istutusalue alkoi vihdoin selkiytyä ja sen kanssa olenkin nyt askarrellut. Vuorenkilvet löysivät uuden paikan tontin kulmasta, ja tilalle hankin pienen pallotuijan ja sinikatajia. Projektin eteneminen odottaa nyt Viherpeukaloiden paketin saapumista. Ihan vaan vähäsen piti tilata täydennystä, mutta niinhän siellä on nyt tulossa lummetulppaania, ukkolaukkaa, liljoja, lumikelloja ja tähtisahramia. Näin lämpimillä säillä ei sipulikasvien istutuksella vielä ole niin kiire, mutta onhan siellä paketissa tulossa myös sammalleimuja, joilla saan tuon istutusalueen reunuksen vihdoin yhtenäiseksi. 

Syyspuuhia on vielä toki edessä. Syyslannoitukset ovat tekemättä ja haravanvarteenkin saa pian jo tarttua. Pihakuvat eivät kuitenkaan syksyn edetessä tästä enää parane, joten Kivi & Kakku laittaa nyt puutarhajuttujen osalta kirjankannet kiinni. Keväällä nähdään, mitä penkeistä nousee tämän kukkasipulivillityksen tuloksena. Jokusen kauniin ruskadetaljin saatan Instassa iloksenne jakaa, ainakin rusokirsikan syysväritys on kerrassaan hurmaava. Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta. Hämärästä keittiöstä kuvattuna kamera vangitsi valkoiset ikkunanpuitteet mustina, mutta tallensi kuitenkin syysauringon valon kellastuvissa lehdissä. 

Värikästä syksyä!

Ruusutunnistus

Laiminlyödyt ruusuparkani ovat tänä kesänä innostuneet kukkimaan oikein voimalllisesti. Pari kuivunutta pensasta leikkasin alas ja nyt niissä näkyy uutta elämää. Pensaan pitkät oksat taipuvat raskaiden kukkien painosta ja tuoksu on huumaava. Olisikohan ruusuja tarpeen tukea? Ihan pikkuruinen ruusukuume uhkaa iskeä... Mitähän yhdisteitä siinä ruusun tuoksussa oikein on?

Nyt tarvitsisi enää tietää, kuka tämä kaunokainen mahtaa olla. 

Ensin ajattelin tämän olevan suviruusu, mutta kukat ovat niin voimakkaan kerrottuja, että arvaisin kuukkeloinnin perusteella tämän olevan Louise Odier. 

Puutarha-asiantuntijat  - mitä olette mieltä? 

Helteinen puutarhapalapeli

Tiedättekö sen tunteen, kun yksi asia vaan johtaa toiseen ja kolmanteen ja sitten vielä neljänteen? 

Ketjureaktio käynnistyi kuunliljapuskasta, jonka bongasin paikalliselta FB-kirppikseltä toissapäivänä. Sen saaminen kotiin oli melkoinen reissu, johon liittyi auton totaalijumahtaminen jalkapallokentän parkkikselle, aikataulusäätöjä sekä huomattavan paljon lapiohommia puskan luovuttajan kanssa. Puskahan oli siis ISO. 

Tässä kuunliljasta on jo rouhaistu yksi pala pois ja istutettu toiseen paikkaan.

Sää oli juuri muuttumassa vihdoinkin kesäisen helteiseksi, joten kasvi piti saada äkkiä maahan. Vaan mihin? Valmista paikkaahan sille ei tietenkään ollut. Kiertelin pihaa ympäriinsä ja päätin laittaa osan kuunliljasta pihan nurkkaan ison kiven viereen. Edelleen puska oli varsin iso ja se ainoa järkevä paikka täynnä päivänliljaa. Mihin päivänliljat? 

Yksi suunnitelma on ollut jo hetken muhimassa ja sen sitten päätin hellepäivän kunniaksi toteuttaa. Talon pääsisäänkäynnin edessä tontin rajalla kasvaa isoja tuijia ja niiden edessä kolmionmuotoinen nurmikaistale. Tuumasta toimeen ja nurtsi ylös (sehän oli siis istutettu juuri tuossa toukokuussa...) ja lapion kanssa kuoppaa kaivamaan. Kallion päällä kun ollaan, niin maa on kivistä ja soraista ja ties mitä eli hikinen urakka oli saada minkäänlaista kuoppaa aikaiseksi auringon paahtaessa täydeltä terältä. 

Siihen kapeimpaan kärkeen ei ollut enää järkeä yrittää päivänliljaa saada, joten piti keksiä siihen jotain muuta. Niinpä tuo vasemmalla näkyvä kivikkokasvi sai lähteä isosta penkistä tähän. Samalla piti sitten yksi akileijakin kaivaa ylös ja roudata toiselle nurkalle pihaa. Ja sitten vielä sammalleimun jakamista, todennäköisesti huonolla menestyksellä, sillä sehän on melkoinen risukasa. Nyt periaatteessa iso istutusalue selkiytyi aika tavalla, kun pensaat ja kuunliljat muodostavat yhtenäisen vyöhykkeen reunassa rehottavan sammalleimun takana. 

Ex tempore hankitusta kuunliljasta seurasi siis yhden uuden kukkapenkin perustaminen ja kymmenkunta kasvia vaihtoi paikkaa. Nyt vain paljon, paljon vettä istutuksille, että ne pysyvät hengissä. Todella järkevää tehdä tällainen operaatio juuri hellesäällä. Toivotaan parasta! 

********************

Ps. Eikä tämä operaatio vielä mitenkään valmis ole. Toisessa liljapenkissä odottaa jakamista monta isoa päivänliljaa, eli tämä uusi liljapenkki varmaan vielä loppukesästä laajenee. Isosta istutuksesta puolestaan on tarkoitus siirtää kaikki akileijat ison kiven juureen pihan nurkkaan. Siellähän majailee tarha-alpi, joka joutaisi lähteä muualle... Ja sitten ne vuorenkilvet vielä pois ja pientä havua tilalle ja uusi penkki vuorenkilville. Miälenvikasta. 

Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.

Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 

Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia? 

What a difference a lawn makes

Muistatteko keväältä ne ankeat multakuvat?

Jotain hyötyä sateisesta kesästä: Nurmikko on saanut riittävästi vettä ja piha on enää hiukkasen laikukas. Ehkä ne loputkin siemenet vielä itävät. Joka tapauksessa nurtsi on vihdoinkin leikattu ensimmäistä kertaa ja piha alkaa näyttää vihreältä. Wuhuu! 

Tässä vaiheessa kesää kukintavuorossa ovat kurjenmiekat, juhannusruusu ja suikerotuhkapensas, sekä akileijat, sammalleimu ja ruohosipuli. Päivänliljoista olen vähän huolissani, niissä ei nimittäin näy juurikaan nuppuja. Jakohommia on siis edessä, josko siitä sitten virkoaisivat ensi kesänä kukkimaan. 

Yksi keltainen kurjenmiekka on eksynyt etupihan isoon penkkiin.
Taidanpa siirtää sen toiseen penkkiin keltaisten päivänliljojen seuraksi. 

Violetit kurjenmiekat availevat kukkiaan... 

...mutta rankkasade ei näille herkille kaunottarille sovi. 

Suikerotuhkapensas on valkoisenaan kukkia. 

Tätä kasvia ei leikkaaminen todellakaan häiritse. 

Valkoisessa akileijassa on kauniit kerrotut kukat.

Ruohosipuli kukkii runsaasti, satoakin on enemmän kuin tämä perhe kykenee kuluttamaan.

Juhannusruusun kukinta oli nopeasti ohi. Terälehdet varisivat melkein heti kukkien puhjettua,
ei tainnut kesäsade oikein miellyttää ruusua. 

Salaatti kasvaa ilahduttavaa vauhtia.

Rucola villiintyi viikossa pienistä nysistä täydeksi viidakoksi.

Seuraavaksi taitaa sitten olla tulossa rucolareseptejä...  On nämä puutarhahommat vaan kummallisia, pikkusormen kun antaa niin koko käsihän siinä sitten menee ;)