Puutarhakausi alkaa väistämättä lähestyä loppuaan, kun eletään jo syyskuun puoliväliä. Syksyn tullen iskee aina haikeus. Kesän lämpö vaihtuu syksyn kirpeyteen ja marraskuiseen kosteaan koleuteen. Pimeys ja hämärä syrjäyttävät valon. Kukkaloisto lakastuu ja lehdet leijailevat maahan. Pian värikylläisestä syksystä on jäljellä vain mustan ja harmaan sävyjä. Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että minä en todellakaan ole syksyihmisiä!
 |
| Kylmät yöt saavat hortensian kukat punertumaan ja lehdet kellastumaan. |
 |
| Rusokirsikka alkaa kääntyä ruskan puolelle. |
 |
| Varjoliljan siemenkodat kypsyvät hiljalleen. |
En minä kyllä vielä 10 vuotta sitten ollut myöskään puutarhaihminen, mutta niin sitä vain ihminen muuttuu. Jokunen oppivuosi isolla puutarhatontilla maaseudun rauhassa johti siihen, että minusta sittenkin tuli pikkuriikkisen multasormi ja ehkä jopa vähän peukalotkin vihertyivät. Into vain kasvaa vuosien mittaan! Niin hauskaa kuin puutarhassa puuhailu onkin, säilytän kuitenkin kantavana teemana helppohoitoisuuden. Minun pihani pitää olla sellainen, että katastrofi ei uhkaa heti kun rouvaa ei tilapäisesti huvita nyppiä siellä yhtään mitään (sellaistakin nimittäin sattuu). Tässä yksi syy, miksi meillä ei ole esim. kasvihuonetta.
Tänä kesänä on kyllä pihahommia tehty enemmän kuin koskaan, mm. nurmikon uudistamista ja uusi istutusallas. Se pääseekin nyt ensimmäiseen talvitestiinsä. Saa nähdä, miten kasvivalinnat onnistuivat ja mitä on keväällä jäljellä... Kesällä perustettua päivänliljapenkkiä pitäisi vielä vähän jatkaa, jotta saan hortensian alta pois siellä liian ahtaassa paikassa kasvavat päivänliljat. Ja muutama muukin idea tuohon talon edustalle on muhimassa, mutta kypsytelläänpä niitä talven yli...
 |
| Siirtelin vähän kuunliljoja saadakseni ne yhtenäiseksi riviksi. Varjoliljat siirtyivät hortensian katveesta parempaan paikkaan kuunliljojen taakse. Taka-alalle ja kuunliljojen sekaan on myös tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. |
 |
Istutuksen reunaan on tulossa sammalleimua entisten jatkoksi.
Sinikatajat ja pallotuija korvasivat vuorenkilvet portaiden puoleisessa reunassa.
|
 |
| Erimuotoiset havut ja lehdet tekevät istutuksesta elävän. |
 |
| Sinikataja on nimensä mukaisesti sinertävän sävyinen. |
 |
| Jokunen tulppaaninsipuli on jo hankittuna. Onkohan niitä varmasti tarpeeksi... |
 |
| Vuorenkilpien uusi koti on tontin nurkassa. Keltaisten lehtien invaasio on jo alkanut, naapurin koivu huolehtii siitä. Penkkiin pitäisi vielä kaivaa reunakiviksi alkukesän piharemontista yli jääneitä pihatiiliä. |
Keväällä esittelemäni talon edustan
iso istutusalue alkoi vihdoin selkiytyä ja sen kanssa olenkin nyt askarrellut. Vuorenkilvet löysivät uuden paikan tontin kulmasta, ja tilalle hankin pienen pallotuijan ja sinikatajia. Projektin eteneminen odottaa nyt Viherpeukaloiden paketin saapumista. Ihan vaan vähäsen piti tilata täydennystä, mutta niinhän siellä on nyt tulossa lummetulppaania, ukkolaukkaa, liljoja, lumikelloja ja tähtisahramia. Näin lämpimillä säillä ei sipulikasvien istutuksella vielä ole niin kiire, mutta onhan siellä paketissa tulossa myös sammalleimuja, joilla saan tuon istutusalueen reunuksen vihdoin yhtenäiseksi.
Syyspuuhia on vielä toki edessä. Syyslannoitukset ovat tekemättä ja haravanvarteenkin saa pian jo tarttua. Pihakuvat eivät kuitenkaan syksyn edetessä tästä enää parane, joten Kivi & Kakku laittaa nyt puutarhajuttujen osalta kirjankannet kiinni. Keväällä nähdään, mitä penkeistä nousee tämän kukkasipulivillityksen tuloksena. Jokusen kauniin ruskadetaljin saatan Instassa iloksenne jakaa, ainakin rusokirsikan syysväritys on kerrassaan hurmaava. Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta. Hämärästä keittiöstä kuvattuna kamera vangitsi valkoiset ikkunanpuitteet mustina, mutta tallensi kuitenkin syysauringon valon kellastuvissa lehdissä.
Värikästä syksyä!
