Punajuuri ja vuohenjuusto ne yhteen soppii

Punajuuri ja vuohenjuusto ovat mainio syksyinen makupari. Minulla on hieman ristiriitainen suhde punajuureen. Periaatteessa pidän punajuurista, mutta kyllästyn siihen hyvin äkkiä. Vuohenjuustoa puolestaan voisin syödä melko rajattomasti, mutta sen rasvaprosentti ei ole hyvää seuraa minun rasvaprosentilleni. Niinpä kehittelin tämän pienen lisukevuoan, jossa molempia on sopivasti. Kvinoa lisää vielä annoksen ruokaisuutta, joten tätä herkkua voi syödä sellaisenaan tai vaikkapa lihapullien ja kermaviilikastikkeen kera. 

Punajuuri-kvinoavuoka vuohenjuustolla

2 punajuurta (200 g)
1 tl kuivattua rosmariinia
1 rkl oliiviöljyä
1 dl kvinoaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
150 g pehmeää vuohenjuustoa

Kypsennä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja raasta punajuuri. Kertakäyttöhanskat ovat tässä oivallinen apuväline, näin vältyt käsien värjäytymiseltä.
Laita vuokaan punajuuriraaste, kypsä kvinoa ja mausteet ja sekoita. Sekoita joukkoon vuohenjuusto kunnon lohkareina.
Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes punajuuriraaste on pehmennyt.

Makoisaa viikonloppua sadonkorjuuherkkujen parissa! 

Proteiineja kasveista | Tempe

Olen orastavan tietoinen siitä, että ihmiskunnalle ei hyvä heilu, jos pihviä popsitaan nykyistä tahtia hamaan tulevaisuuteen. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, että ensisijaisesti ruokavaliotani määräisi jokin muu kuin oma maku ja mieltymykset. Kokeilen mielelläni uusia raaka-aineita, joten kun vakimarkettini hevi-osastolla silmiini osui jostain itujen ja valmiiksi pilkottujen salaattien välimaastosta tempe-paketti, se päätyi pienen tutkinnan jälkeen ostoskärryyn. (Kyllä, minä olen se ruokaostoksilla kävijä, joka syynää purkinkylkien pienet präntit.) 

Mitä on tempe (tai tempeh)? 

Tempe on alunperin Indonesiasta lähtöisin oleva ruoka, joka valmistetaan soijapavuista fermentoimalla. Pavuista tekee tempen sienirihmasto nimeltä Rhizopus oligosporus, joka pilkkoo soijapapujen proteiinit helpommin sulavaan muotoon ja sitoo pavut tiiviiksi levyksi. Tempeä voidaan valmistaa myös muista palkokasveista, ja kotimainen Palkuainen käyttää tuotteissaan mm. hernettä, härkäpapuja ja sinilupiinia. Tempe on maultaan melko mieto, joten sitä on helppo käyttää erilaisissa ruoissa ja maustaa vaikkapa indonesialaisittain tai meksikolaisittain. 

Miten hyödynsin tempeä? 

Tein tempestä kasvispyttipannun. Pilkoin 160 g tempe-levyn pieniksi paloiksi ja pyöräytin sen öljyssä pannulla, kyytipojaksi reippaasti ras-el-hanout-maustesekoitusta. Sitten joukkoon pakastekasvikset, vähän aurinkokuivattua tomaattia ja spydäri oli valmis kädenkäänteessä. Taatusti terveellisempi vaihtoehto kuin se perinteinen makkara-perunapannu. Vielä paistettu kananmuna päälle, niin tuhti lounas ateria on valmis. 

Toista Palkuaisen tempe-tuotetta, hernetempeä, käytin salaatissa. Siitä lisää täällä. Tempe toimii salaatissa proteiininlähteenä erinomaisesti, kun se on paistettu pannulla rapeaksi. 

Eksoottisen kuuloinen lupiinitempe odottelee jääkaapissa. Mitähän herkkua siitä kehittelisin? Oletko sinä kokeillut tempeä? 

(Toim. huom. Jutun tempe-tuotteet on ostettu omalla rahalla ja silkasta uteliaisuudesta kasviproteiineja kohtaan.)

Herkullista viikonloppua! 

Satu Silvo ja Silvoplee: Hernetempeh-minttusalaatti

* kirja saatu tutustuttavaksi kustantajalta

Satu Silvo ja Virpi Melleri ovat juuri julkaisseet mehevän tietopaketin kasvisruoasta ja sen terveysvaikutuksista, Satu Silvo ja Silvoplee - Elinvoimaa kasvisruoasta. Kirjassa käsitellään kasvisruokaa, elävää ravintoa ja vatsan hyvinvointia vahvasti Sadun omiin kokemuksiin peilaten, mutta kirja tarjoaa samalla laajan kattauksen tietoa jokaiselle hyvinvoinnista kiinnostuneelle. Teksti on sujuvaa, ja lukijaa koukutetaan sopivin väliajoin anekdooteilla Sadun elämästä. Näin vältetään onnistuneesti kokonaisuuden näivettyminen tietokirjamaiseen kuivuuteen. 

"Kutsun sinut makumatkalle, mutta myös kuuntelemaan kehoasi, 

haastamaan vanhoja ajatusmallejasi ja arvostamaan itseäsi enemmän." 

- Satu Silvo kirjan alkupuheessa -

Kirjan vahvuus on sen positiivinen fiilis. Usein keskustelu kasvisruoasta vs. sekasyömisestä menee puolin ja toisin syyllistäville raiteille. Tässä kirjassa ei demonisoida lihaa ja saarnata ainoasta oikeasta tavasta syödä, vaan tuodaan esille kasvisruoan hyviä puolia. Tekstissä kulkevat sulassa sovussa Kinnusen läskisoosi ja auringonkukansiementen idättäminen. Yhdistettynä Silvopleen herkullisiin resepteihin ja Pia Inbergin lumoavan kauniisiin kuviin, koossa on paketti, joka houkuttelee avaamaan ajatuksia uusille ruokaelämyksille. Eikä pidä sivuuttaa sitä, että Satu Silvo on upea lähettiläs kasvisruoalle. Jos joka-aamuisella vehnänorasmehun nauttimisella saisin murto-osankin Sadun hehkusta, niin sitä pitää kyllä kokeilla!

Sitten niihin resepteihin. Testasin heti tuoreeltaan inspiraation vallassa kirjan resepteistä kaksi. Hernetempeh-minttusalaatti ja vihreä energiajuoma osoittautuivat molemmat herkuiksi, joita tulen varmasti tekemään uudestaan ja uudestaan. 

Hernetempeh-minttusalaatti (neljälle)

400 g kotimaista hernetempeä

suolaa

100 g sokeriherneenpalkoja

100 g herneitä 

Kastike

1 rkl omenaviinietikkaa (korvasin valkoisella balsamicolla, hyvää sekin)

4 rkl öljyä kastikkeeseen + tilkka tempen paistamiseen

1 rkl vaahterasiirappia (korvasin juoksevalla laventelihunajalla)

valkopippuria

1 dl tuoretta minttua ja herneenversoja 

Kuutioi tempe ja pyöräytä kuutiot kulhossa öljytilkan ja suolan kanssa. Paista kuutiot kevyesti pannulla kauniin ruskeiksi. Leikkaa sokeriherneet parin sentin paloiksi ja keitä herneenpalkoja sekä herneitä pari minuuttia. Itse oikaisin tässä mutkan suoraksi ja käytin herneenpaloista riivityt herneet sellaisenaan, nyt kun ne ovat parhaimmillaan. 

Yhdistä tempe ja herneet lautaselle. Sekoita kastike ja valuta kasvisten joukkoon. Mausta vielä suolalla ja valkopippurilla. Viimeistele tuoreella mintulla ja herneenversoilla. Itse laitoin koko komeuden vielä salaattipedille. Herkullinen ja todella ruokaisa salaatti valmistui alle 10 minuutissa. 

Ja tältä se sitten näytti kotikeittiössä tehtynä: 

Loppuun vielä hiukan jälkiruokaa. Tätä muhkeaa porkkanakakkua tarjottiin muiden herkkujen ohella Silvopleessä kirjanjulkistustilaisuudessa. Resepti löytyy kirjasta. Saattaa joutua kokeilemaan. To do - listalle päätyi myös visiitti Silvopleehen lounaan tai herkullisen välipalan merkeissä. Kun ruoka on kaunista, herkullista, käsityönä tehtyä ja vielä terveellistäkin - mitä muuta ruoalta voisi toivoa? 

Tulinen linssikeitto

Tammikuisen detoxin aikana ruokavaliooni tulivat mukaan mausteiset kasviskeitot. Linssikeitto on sopivan täyttävää, mutta kuitenkin kevyttä ruokaa, joka lämmittää mausteisuudellaan mukavasti varsinkin talvikaudella. Keittoa voi muunnella loputtomasti oman maun mukaan vaihtelemalla mausteita ja kasviksia. Pidän siitä, että mausteet vähän polttelevat suuta, joten tässä linssikeitossa maistuvat chili ja curryjauhe. Jos et ole tulisen ruuan ystävä, voit jättää chilin pois ja vähentää curryjauheen määrää. Detox-versiosta jätetään pois fondi ja maku hoidetaan kohdilleen suolalla. 

Ainekset

2 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä

2 tl curryjauhetta

1 tl kurkumaa

1 sipuli pieneksi silputtuna

3 porkkanaa suikaloituna

2 murskattua valkosipulinkynttä

1-2 mietoa punaista chilipalkoa viipaloituna (tai jätä chili pois, jos et pidä tulisesta)

5 dl vettä

1 kana- tai kasvisfondi (Fond du Chef)

5 dl tomaattimehua

puolikas fenkoli suikaloituna

puolikas suippopaprika suikaloituna

175 g käyttövalmiita punaisia linssejä

pari kourallista suikaloitua lehtikaalia

Aloita pilkkomalla kasvikset. Kasvikset saavat valmiissa keitossa tarjota vähän vastusta hampaille eli tarkkaile keittoaikoja, ne vaihtelevat sen mukaan, miten ohuita suikaleita olet leikannut. 

Sulata kookosöljy kattilassa ja lisää curryjauhe ja kurkuma, sekä porkkanasuikaleet, sipulisilppu, valkosipuli ja chili. Kuullota kasviksia ja mausteita hetken aikaa. 

Lisää vesi ja fondi. Anna kiehua 10 minuuttia. 

Lisää tomaattimehu, fenkoli ja paprika. Anna kiehua toiset 10 minuuttia.

Lisää linssit ja lehtikaali. Kypsennä vielä viitisen minuuttia ja tarkista maku.  

Lopuksi voit halutessasi maustaa keiton tuoreella korianterilla ja chilikastikkeella höystetyllä turkkilaisella jogurtilla. 

Hyvää ruokahalua! 

 

Papukeitto

Yksi suurista ruokasuosikeistani on kidneypapu, mieluiten yhdistettynä chilin sopivasti polttavaan makuun. Kidneypavut ovat oivallinen proteiinin ja kuitujen lähde, joten ne pitävät nälkää pitkään. Olen aiemmissa resepteissä käyttänyt kidneypapuja tacopiirakkaan ja papupihveihin, mutta useimmiten kuitenkin pavut päätyvät chili con carneen. Eilen oli tarkoitus kokata linssikeittoa, mutta en ollut ottanut huomioon linssien vaatimaa liotusta, joten piti keksiä jotain muuta. Näin jälkikäteen en voi kuin ihmetellä, miten en ole tätä soppaa aikaisemmin keksinyt. Tulinen ja tomaattinen papukeitto vei kerrassaan kielen mennessään ja se vieläpä valmistuu todella helposti. 

Ainekset

1 tl kylmäpuristettua kookosöljyä

reilu tujaus juustokuminaa (olisikohan mennyt 1-2 tl) 

1 sipuli pieneksi kuutioituna

1 porkkana tulitikkuina

puolikas suippopaprika suikaloituna

1 tlk kidneypapuja chilikastikkeessa

1 tlk tomaattimurskaa (ei ole Muttin voittanutta) 

kuivattua tai tuoretta chiliä maun mukaan

vettä 

suolaa  

Tarjoiluun: tuoretta korianteria, ranskankermaa, nachoja

Valmistele kasvikset. Porkkanat kannattaa pilkkoa suht pieniksi, jotta kypsyminen ei vie kauan. Laita kattilaan lusikallinen kookosöljyä, sipuli ja juustokumina. Kuullottele hetki ja lisää porkkanat. Jatka kuullottamista pari minuuttia ja kippaa kattilaan pavut, tomaattimurska, paprika ja chili. Muista, että chilin maku voimistuu kypsentäessä. Lisää vettä, kunnes soppa tuntuu koostumukseltaan sopivalta. Itse pidän enemmän vähäliemisemmästä versiosta. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä, kiehauta ja viimeistele suolalla. 

Tarjoile sellaisenaan tai korianterisilpun kanssa. Tammikuiseen ruokavaliooni eivät sovi ranskankerma ja nachot, mutta ne kävisivät mainiosti tämän sopan lisukkeeksi. 

Detox-herkkuja | Uunikuhaa, kukkakaalipyreetä ja ruusukaalia

Olin viikko sitten kohtuullisen varma, että tässä vaiheessa detoxia olen joko nälkäänsä kiukutteleva pikkulapsi tai pahoihin tapoihinsa palannut plösö. En ole kumpaakaan. Päinvastoin, olo on jotenkin pirteä, joskin välillä hiukan päänsärkyinen. Ruoka on hyvää, se vain vaatii tavallista enemmän ennakkosuunnittelua. Viikonloppu meni hiukan ketuiksi, mutta ehkä se ei ole niin vaarallista. Kävi ilmi, että karkeista ja kekseistä pääsen sujuvasti ohi, mutta pizza alkaa jo olla tekemätön paikka. Tein lapsukaiselle pizzadilloja (eli tortillalättyjen väliin tomaattikastiketta, juustoraastetta ja kinkkua - kannattaa kokeilla, jos et ole millään kuurilla) ja erehdyin syömään niitä sitten itse "muutaman" palan. 

Maanantaihin sitten taas uudella tarmolla. Kasvikset taipuvat monenlaisiin aterioihin ja tällä viikolla koekeittiössä on harjoituskappaleena linssikeitto. Siitä lisää myöhemmin tällä viikolla. Viikonloppuna tuli todettua, että kasvispainotteisen ja kevyehkön ruokavalion ei tarvitse olla tylsää ja pahaa. Juurespyreet ovat siinä mielessä kivoja lisukkeita, että silloin ei välttämättä tarvita kastiketta. Kastikkeet ovat olleet yksi kompastuskivistä, niihin kun tulee yleensä käytettyä kermaa tai kermaviiliä ja nyt pitäisi mennä maidottomalla linjalla kuukauden päivät. Tässä sunnuntailounaan menu: 

Uunikuhaa ja ruusukaalia

• Paista kuhafileet uunipellillä 175 asteisessa uunissa, mausteeksi riittää suola ja ripaus valkopippuria. Paistoaika riippuu fileiden koosta. 200 grammaiset fileet paistuivat sopiviksi noin 15-20 minuutissa. (Oli vähän kiirus, en tullut kelloa niin tarkkaan katsoneeksi.) 
• Puolita ruusukaalit ja poista tarvittaessa päällimmäiset lehdet, jos ovat kovin nuhjuisia. Laita lautaselle oliiviöljyä ja vähän suolaa, pyöräytä kukkakaalit öljyssä. Laita kuhafileiden kanssa uunipellille kypsymään. 

Kukkakaalipyree

• Paloittele kukkakaali ja keitä pehmeähköksi suolalla maustetussa vedessä. Vettähän ei kattilan pohjalle tarvitse kuin muutama sentti, kukkakaali kypsyy kannen alla höyryssä. Jätä kattilaan hiukan vettä, kaada ylimääräiset pois. Lisää kattilaan tilkka kauramaitoa ja soseuta sauvasekoittimella. Säädä pyree sopivan paksuiseksi kauramaidolla. Mausta suolalla. Jos haluat aivan silkkisen sileän pyreen, paseeraa se vielä siivilän läpi. 

Vielä koristeeksi hiukan basilikaa ja herkullinen, kevyt lounas on valmis. 

Bataatti-kikhernepata

Pidän kasvisruuasta ja intialaisista mausteista. Tässä muhevassa padassa yhdistyvät molemmat, joten uusi arkiruokasuosikki on ehdolla vakituisemminkin perheen ruokalistalle. Enää tarvitsee saada muut perheenjäsenet tykästymään tähän... Tällaisten eväiden kanssa ei tarvitse nähdä nälkää, vaikka detoxin ohjeiden mukaisesti jatkankin sitkeästi. Käytin padan maustamiseen kaapista löytynyttä Nomun Indian-maustesekoitusta, jossa on chiliä, kardemummaa, juustokuminaa, laakerinlehtiä ja korianteria, lisäksi vielä tujaus kurkumaa. Maustamiseen sopisi hyvin myös currytahna, keltainen curryjauhe, garam masala tai muu oman maun mukainen maustesekoitus. 

Bataatti-kikhernepata

1 sipuli pieneksi silputtuna
2 tl intialaista maustesekoitusta
oliiviöljyä

Kuullota sipuli ja mausteet öljyssä isossa paistokasarissa. Mausteiden aromit tulevat paremmin esiin, kun mausteet lisätään heti alkuvaiheessa öljyyn lämpiämään.

1 bataatti kuutioituna
1 tlk kikherneitä valutettuna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
2 cm inkivääriä raastettuna
Pinaattia (ei pakko, mutta sattui olemaan kaapissa)
Tomaattipyreetä pari ruokalusikallista
2-4 dl kaurajuomaa tai kookosmaitoa
1/2 limen mehu
suolaa
korianteria

Lisää pataan bataatti, kikherneet, valkosipuli ja inkivääri, kuullota hetki ennen kuin lisäät nesteen. Käytin kauramaitoa, joka antaa ruokaan pehmeyttä. Kookosmaito sopisi tähän täydellisesti. Lisää nestettä sen verran kun tarvitsee, alkuvaiheessa reippaammin ja lisää myöhemmin, jos pata alkaa kuivua liikaa kypsyessään. Lisää loppuvaiheessa halutessasi pinaattia, joka kypsyy todella nopeasti. Tomaattipyree antaa väriä ja makua, mutta ilmankin pärjää. Purista valmiiseen ruokaan puolikkaan limen mehu ja tarkista suola. Jos maku tuntuu liian karvaalta, sitä voi pyöristää hunajalla. 

Tarjoile basmatiriisin kanssa ja koristele tuoreella korianterilla. Mausteisen padan tulisuutta voi viilentää lusikallisella maustamatonta jogurttia. 

Possun sisäfileetä ja palsternakkalaatikkoa

Kinkku ei enää joka torpassa ole joulupöydän kunkku, ja hyvä niin. Jouluruokailun ihanuus ja haaste on toisaalta ruokalajien paljous ja toisaalta varsinkin perinneruokien raskaus. Possua voi laittaa muussakin muodossa kuin paistamalla 10 kg kinkku, esim. kokonaisena paistetusta ulko- tai sisäfileestä saa juhlavan ja mehevän liharuoan joulupöytään. Laatikot ovat omassa joulupöydässäni alkaneet tulla tiensä päähän. Lusikallinen porkkanalaatikkoa riittää hyvin minulle enkä kaipaa santsikierrosta ennen seuraavaa joulua. Laatikkovalikoimaankin on tullut viime vuosina vaihtelua. Bataattilaatikko on jo monen joulupöydän vakiovaruste ja tänä vuonna olen nähnyt palsternakkalaatikonkin reseptin jossain vilahtavan.

Niinpä tartuin aiemmin käyttämääni porkkanalaatikon ohjeeseen ja vaihdoin porkkanat palsternakkaan, joka on juuresten ykkönen ihanassa aromaattisuudessaan. Annoksessa yhdistyvät laatikon pehmeys ja possunfileen mehevyys kermaviilikastikkeen kirpeyteen ja ruusukaalin voimakkaaseen makuun. Tässä siis perinteitä sivuava vaihtoehto jouluaterialle.

Huom! Digitaalinen paistolämpömittari on oiva lahjavinkki innokkaalle kotikokille.

Palsternakkalaatikko

500 g palsternakkaa
0,5 dl ohrasuurimoita + 1 dl vettä
3-4 dl laktoositonta kevytmaitoa
1/4 dl siirappia
suolaa, valkopippuria
1 muna vatkattuna

Kuori ja paloittele palsternakat, ja keitä ne pehmeiksi. Jos keitinlientä on paljon, käytä siitä osa ohran keitinliemenä. Jätä hieman keitinvettä kattilan pohjalle ja aja palsternakat soseeksi sauvasekoittimella. Lisää soseeseen (mitä).

Mittaa kattilaan (kuinka paljon) vettä ja 0,5 dl ohrasuurimoita. Keitä kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä, kunnes suurimot ovat pehmenneet. Ei haittaa, jos kaikki maito ei ole imeytynyt. Sekoita palsternakkasose ohrasuurimoiden joukkoon ja anna hieman jäähtyä. Sekoita joukkoon vispattu kananmuna. Kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Kuvioi pinta lusikankärjellä aaltomaiseksi. Paista 175 asteessa noin tunti.

Possun sisäfilee vadelma-omena-rosmariinimarinadissa

500 g possun sisäfileetä
Marinointiin:
vadelmaomenamehua (Innocent)
soijakastiketta
valkoista balsamicoa
kuivattua rosmariinia
suolaa

Leikkaa filee puoliksi ja laita pieneen vuokaan. Kaada päälle marinadi ja anna maustua vähintään 3 h jääkaapissa. Nosta lihat marinadista ja kuivaa pinta. Paista fileiden pinnat kiinni pannulla, ripottele pintaan suolaa, tökkää päädystä sisään paistolämpömittari ja nosta vuokaan. Kypsän lihan ystävä paistaa fileen 70 asteiseksi, hiukan vähempikin riittää kyllä. Kun mittari piippaa, ota fileet uunista ja kääri folioon jäähtymään 10 minuutiksi ennen kuin leikkaat viipaleiksi.

Kermaviili-kapriskastike

1 tlk kermaviiliä
2 tl kapriksia hienonnettuna
ripaus suolaa ja sokeria
valkopippuria

Mintunmakuiset täytetyt paprikat ja makumuistoja Kreetalta

Hankin edelliseltä Kreetan matkaltani kreetalaisen keittokirjan, ja siitä tulee silloin tällöin ammennettua ideoita ruuanlaittoon. Raaka-aineiden saatavuus ei aina ole taattu, mutta soveltaminen keittiössä on sallittua ja antoisaa. Yksi suosikeistani on riisillä täytetyt paprikat, jotka vilahtivatkin eilisen burgeripostauksen lisukkeena. Tässä ohje hieman muokattuna, mutta mausta tinkimättä.

Täytetyt paprikat

2 paprikaa

3 dl keitettyä jasmiiniriisiä
1 shalottisipuli
reilu kourallinen tuoretta minttua ja toinen samanlainen tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa, mustapippuria
100 g murusteltua fetaa
Gratinointiin: Raastettua vuohenmaitojuustoa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pehmeäksi.
Puolita paprikat. Veistä tarvittaessa ohut siivu pois alapinnalta, jotta paprika pysyy paremmin pystyssä.
Sekoita riisin joukkoon feta, yrtit ja sipuli, mausta. Lisää kuivattua minttua, jos maussa ei ole tarpeeksi potkua. Ripauta paprikan sisäpinnalle hiukan suolaa ja täytä riisiseoksella.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes paprika pehmenee. Voit kypsentää paprikat myös grillissä,
Halutessasi voit gratinoida paprikat kypsennyksen loppuvaiheessa juustoraasteella.

Vinkki: Täyte itsessään on jo niin herkullista, että se maistuu sellaisenaan vaikkapa paistetun kalan lisukkeena.
Vinkki 2: Riisifetaseos sopii myös kesäkurpitsojen, tomaattien tai munakoisojen täytteeksi.

Kreetan herkkuja

Kreetalaisen ruokavalion väitetään olevan maailman terveellisin. Perinteinen kreetalainen ruoka sisältää runsaasti kasviksia, palkokasveja ja oliiviöljyä sekä kalaa. Liha sen sijaan on ollut harvinaisempaa herkkua. Tätä ei saattaisi tosin uskoa, kun katsoo melkeinpä minkä tahansa turistikohteen ravintolan ruokalistoja. Souvlaki-vartaat ja erilaiset lihapadat löytyvät listalta kuin listalta, ja niillä tulikin sitten herkuteltua, ihanista alkupaloista puhumattakaan.

Aamiaisella maistui yhdistelmä tomaatti-feta-pekoni. Fetaa voisi  kotioloissakin hyödyntää erilaisissa ruuissa.

Kreetalainen huipputuote: Appelsiinit! Tuorepuristettua appelsiinimehua kului
viikon aikana litroittain. 

Mezet eli alkupalat ovat illallisen parasta antia ja riittäisivät ateriaksi sellaisenaan.
Vaikkapa nämä friteeratut kesäkurpitsaviipaleet.

Fetaa, raikkaita kasviksia, kalamata-oliiveja ja tsatzikia. Yksinkertaista ja hyvää.

Pitkään haudutettu lammaspata, kleftiko.
Suussasulavan pehmeäksi hautunutta lihaa ja muhevia kasviksia - ei voi mennä pieleen.

Peruselementit: Fetasalaatti, tsatziki ja kanasouvlaki.

Lapsia hemmoteltiin tietysti jäätelöannoksilla ja aikuisempaan makuun jälkkäriksi maistui vaikkapa mojito (mieluummin se kuin ouzo tai raki...). Sitten vain kreikkalaista iltaa rakentamaan, nyt kun sääkin on vielä hetkisen eteläeurooppalaista malllia.

Hyvää viikonloppua! 

Kesägrillissä tänään: North meets South

Burgerikesä jatkuu! Meillä syödään vuoden mittaan varsin usein poroa. Poron paistikäristys on aivan loistavaa evästä perinteisesti perunamuussin kanssa nautittuna, mutta joskus vaihtelu virkistää. Kreetalaiset maut ovat puolestaan olleet makumuistissa heinäkuisesta reissusta lähtien ja sikäläistä keittokirjaa on tullut selailtua, joten päätin yhdistää pohjoisen poron ja eteläisen fetan tällä aterialla. Lappilais-kreetalaista cross kitcheniä, parakalo! 

Eli lautasella tänään: 

• Grahamsämpylää
• Grillattua poronkäristystä
• Basilikalla ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta
• Tsatsikia
• Jasmiiniriisillä, fetalla ja yrteillä täytettyjä paprikoita grillattuina

Makoisaa loppuviikkoa! 

Papupihvejä ja barbequekastiketta

Halusin kokeilla juhannukseksi jotain uutta ja googlailun tuloksena päädyin tekemään papupihvejä ja makean savuista barbequekastiketta. Inspiraation lähteenä olleet reseptit ovat peräisin Ruokala.netistä ja Kotikokki.netistä, mutta en tietenkään malttanut olla tuunaamatta niitä omaan makuuni sopiviksi. T'äytyy tosin tunnustaa, että joskus tuunailut johtuvat siitä, että kaapista löytyy sopivasti jotain korvaavaa tuotetta (kun ostoslistan tekijä on unohtanut ostaa sitä oikeaa ainesosaa...).

Kidneypapupihvit (6 pihviä)

puolikas sipuli pieneksi silputtuna ja kuullotettuna

tölkillinen kidneypapuja chilikastikkeessa

2 pientä porkkanaa keskikarkeana raasteena

1 dl lettujauhoja

pari kourallista rouhittuja cashewpähkinöitä 

tilkka vettä

suolaa ja pippuria

(chilijauhetta tms tulista)

1. Silppua ja kuullota sipuli. Itse en ole mitenkään päin sipulin ystävä, joten laitoin vain puolikkaan. Jos sipuli on elämäsi rakkaus, voit laittaa vaikka kokonaisen sipulin. 
2. Valuta pavut ja soseuta ne sauvasekoittimella. Ei ole niin tarkkaa, vaikka jäisi sattumiakin. 
3. Raasta porkkanat keskikarkealla terällä. Alkuperäisohjeessa porkkanaa oli vain desi, mutta kaipasin hieman lisää makeutta papujen miedon maun vastapainoksi, joten lisäsin porkkanan määrää. 
4. Rouhi pähkinät. Alkuperäisohjeessa oli käytetty auringonkukansiemeniä, mutta koska rakastan cashewpähkinöitä, vaihdoin siemenet pähkinöihin. Pääasia, että jostain ainesosasta tulee pihveihin rapsakkaa suutuntumaa. Suolapähkinät voisivat myös olla veikeä lisä. 
5. Sekoita pavut, porkkanaraaste, jauhot ja pähkinät tasaiseksi massaksi ja lisää tilkka vettä. Mausta. Jos haluat tulisempia pihvejä, lisää chiliä jossain muodossa. 
6. Paista öljyssä kauniin ruskeiksi. 
7. Nauti! Tällä kertaa lisukkeena oli salaattia, tsatsikia ja grillattuja kasviksia. Pihvit sopisivat oivallisesti hampurilaisen täytteeksi. 

Barbequekastike

1 iso sipuli

puolikkaan valkosipulin kynnet

2 isoa porkkanaa

3-5 dl coca colaa (sokerista, ei lightia)

½ dl chiliketsuppia

½ sitruunan mehu

3 rkl muscovadosokeria

3 rkl valkoviinietikkaa

1 tl suolaa

3 tl savupaprikajauhetta

1. Kuori ja paloittele sipuli ja porkkana isoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulit. Paahda kasvikset uunissa 250 asteessa ilman öljyä, kunnes pinta tummuu. 
2. Keitä tummiksi paahtuneita kasviksia kattilassa muiden ainesten kanssa noin puoli tuntia. Porkkanat kannattaa paahtamisen jälkeen pilkkoa pienemmiksi, niin kypsyvät nopeammin. (Unohdin kattilan liian pitkäksi aikaa kiehumaan, jolloin soosin maku oli tiivistynyt aika hurjaksi. Tilanne selvitettiin lisäämällä kokista.)
3. Soseuta sauvasekoittimella, siivilöi ja purkita. Anna maustua seuraavaan päivään kylmässä. 

Kastikkeesta tuli lopulta varsin hyvää, vaikka välimaisteluissa epäilytti välillä aika paljon. Tuoreeltaan maku oli alkuun makea ja jälkimaku oikein ronskisti savuinen. Maut tasoittuivat kylmässä todella paljon joten kannattaa valmistaa kastike edellisenä päivänä. Yhdistä: Vähän kaikkeen grillattuun.