Shanghai Cowboy

Mikä: Ravintola Shanghai Cowboy, Mehdi Younesin ja HOK-Elannon yhteisharjoitus

Missä: Helsingin ytimessä entisen Königin tiloissa eli "Mummotunnelin" naapurissa

Mitä: Mexican fusion kitchen eli meksikolaista ruokaa aasialaisella twistillä

Minulla oli viime torstaina ilo ja kunnia päästä HOK-Elannon kutsumana tutustumaan Shanghai Cowboy - ravintolaan yhdessä ihanaisten 40+ bloggaajakollegoideni kanssa. Meksikolainen ruoka texillä tai ilman on kolahtanut kovaa meikäläiseen jo iloisella 80-luvulla, ja aasialaisetkin maut sulavat suussani, joten mielenkiinnolla lähdin maistelemaan, mitä Shanghai Cowboylla on tarjottavana.

Hetkellinen 90-lukulainen "Könäri"-nostalgia häipyi nopeasti sukeltaessamme mustanpuhuvia rappusia pitkin kellarin tunnelmallisiiin saleihin. Meksikolainen pääkallosymboliikka viritti ajatukset saman tien oikealle mantereelle.

Jo pikainen silmäys ruokalistalle sai sylkirauhaset hereille, ja olisin voinut tilata oikeastaan mitä vain. Listalta löytyy Shanghai eli runsas valikoima kasvisvaihtoehtoja sekä Cowboy eli lihaisat versiot. Valitsin lautaselleni yhden ravintolan suosituimmista annoksista, eli Fish coconut tacon. Herkullista kerrassaan! Joka haarukallinen tarjosi uusia makuyhdistelmiä. Kehuja sateli myös kollegoilta niin avocado tacolle kuin tulisemmillekin annoksille. Annoksia on myös helppo jakaa pöytäseurueen kesken, sillä tacot tarjoillaan kahtena identtisenä "lättynä".

Montako kameraa bongaat kuvasta?
Bloggaajat päästettiin irti kameroineen ennen annosten tarjoilua... 

Erittäin herkullinen tuttavuus tämä Shanghai Cowboy! 

Paikan lounaspöytä aukeaa kesätauon jälkeen ensi viikolla. 

Sen aion testata sopivan tilaisuuden tullen. 

Kiitos kutsusta HOK-Elannolle ja Shanghai Cowboylle sekä kiitos tilaisuuden järjestämisestä Beach house kitchenin Heli, joka on myös nainen 40+ blogiyhteisön takana! 

Japanilainen soppa

Taannoin parturissa poikia odotellessa käteen osui Anna-lehti (vai olisiko ollut Me Naiset... ei voi muistaa), ja sieltä huomioni kiinnitti japanilaishenkinen keitto. Räpsäisin kännykällä ohjeen talteen (mihin oikeasti joutuisin ilman puhelinta!) ja heti seuraavalla kauppareissulla keräilin tarvikkeet mukaan. Ei muuten ihan yhtenään tule ostettua miriniä, tuoretta inkivääriä ja seesamiöljyä. Tofusta en niin välitä, joten sen korvasin broilerilla. 

Ohje näyttää tältä:

Toteutus meni vähän sinne päin (tämä ei taida enää tässä vaiheessa yllättää ketään). Inkivääriä ja chiliä olisi voinut laittaa enemmänkin. Keittoajat ovat ohjeessa ehkä hiukan pitkiä, sillä tykkäisin vähän rapsakammista kasviksista. Ja soppa on saatava saman tien lautaselle, koska ylimääräinen hauduttelu tai seisottaminen vain saa kaiken pehmenemään liikaa.

Ja tältä se soppa sitten näytti:

Herneenpalot ovat ihanan rapsakoita. Niitä voisi käyttää ruuanlaitossa useamminkin, mutta talviaikaan vaihtoehdot ovat pakaste tai tuoreet kenialaiset (tms), joten harvoin tulee kuitenkaan käytettyä. En ole mikään vannoutunut lähiruokaintoilija. Rajani tuontikasvisten osalta menee jossain Välimeren tienoilla, ja siitäkin voi satunnaisesti joustaa. Fanaattisuus oikeastaan missään asiassa ei ole minulle tyypillistä. 

Se filosofiasta. Hyvää soppaa oli, kannattaa kokeilla! 

Koekeittiö: Kevätrullat

Koekeittiö jatkaa seikkailujaan uusien raaka-aineiden parissa. Pidän kevätrullista, joten päätin testata, kuinka ne onnistuisivat kotikonstein. Ostin kevätrullia varten valmiita riisilättyjä (mikähän näiden oikea nimi on?) ja täytteeksi sovelsin jääkaapin antimista kasvis-sieniwokin. 

Täytteeseen suikaloin lehtikaalia (haa, jo viikon toinen lehtikaalikokeilu), paprikaa, ruskeita herkkusieniä, fenkolia ja chilimarinoituja valkosipulinkynsiä. Maustoin seoksen sambal oelekilla ja teriyakikastikkeella. 

Kuoret liotetaan 10 sekuntia kuumassa vedessä, jolloin ne pehmenevät. Tässä koitti ensimmäinen tenkkapoo. Laitoin neljä kuorta pehmenemään kerralla. Big mistake. Niitähän ei sitten saanut irrotettua toisistaan millään. Tulos oli epämääräinen repeilevä mytty, joka oli pakko todeta menetetyksi tapaukseksi ja heittää roskiin. Uusi yritys yksi lätty kerrallaan. Tällä kertaa homma onnistui kohtuullisesti. 

Koska rullat olivat jokseenkin ankean näköisiä, päätin vielä paistaa ne öljyssä. Pannulle avokadoöljyä ja nopea paisto. Kuoresta ei tullut ehkä ihan niin rapea kuin olisin toivonut, mutta kunnon uppopaisto tai pidempi paistoaika korjaisi todennäköisesti tämän ongelman. 

Ulkonäkö parani paistinpannulla ihan merkittävästi. Kastikkeeksi olisi maistunut sweet chili -kastike, mutta se oli päässyt loppumaan, joten jouduin tyytymään teriyakiin.

Tuomio: Jonkin verran kevätrullat vaaativat näpertämistä kuorien kanssa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän helppo. Täytteen maku on se ratkaiseva juttu, koska kuori itsessään ei maistu oikein miltään. Tätä tulen tekemään toistekin.