Limebroileri uunissa

Kerta se on ensimmäinenkin... Sen verran innostuin Harri Syrjäsen ruokamessujen näytöskeittiössä kokkaamasta limellä ja valkosipulilla täytetystä kevätkananpojasta, että omaan koekeittiööni päätyi ensimmäistä kertaa kokonainen broileri. Meillä on iät ja ajat tyytyväisinä syöty broilerinfileepihvejä ja -fileesuikaleita, edes koipi-reidet eivät kuulu peruskalustoon. Kaupan lihahyllyjen valmiiksi maustetut broilerit eivät ole houkutelleet kokeilemaan, mutta sitten tuli REKO ja L'Uomu Nokan kokonainen luomubroileri. REKO-ruokaringistä toiste lisää, nyt paistetaan kanaa. 

Googlailin aikani erilaisia ohjeita ja päädyin sitten improvisoimaan tällaisen limebroilerin, kunhan ensin pääsin jyvälle perusasioista. Näin se sitten syntyi. Mukana ehkä muutama kantapään kautta opittu vinkki.

Limebroileri uunissa: 

1,5 kg kokonainen luomubroileri
2 limeä kuori pestynä ja neljään osaan lohkottuina
5 valkosipulin kynttä kevyesti murskattuna

nyrkillinen voita
puolikkaan limen mehu
sitruunapippuria
suolaa (reippaasti)

Huuhtele ja kuivaa broileri. Hiero broiskun sisuksiin suolaa ja täytä broileri limelohkoilla ja valkosipulilla. Sekoita mausteet voihin ja vatkaa haarukalla pehmeäksi. Irrota nahkaa lihasta sen verran, että saat työnnettyä maustevoin nahan ja lihan väliin. Koipiin tein pienet viillot, rintapaloihin pääsi käsiksi ilman veistäkin kevyesti "nykimällä" nahkaa irti. (Tämä oli kyllä jokseenkin sotkuinen työvaihe, hanskat käteen!). Pyyhi loput voit broilerin pintaan.

Pehmeä voi on helppo levittää nahan ja lihan väliin. Suolaa saa olla reilusti, sillä broileri ei ihan hevin maustu.

Koivissa näkyy nahkaan tehdyt viillot, joista voi on työnnetty nahan alle. 

Nyt ihan oikeaoppisesti kuuluisi broisku sitoa siten, että koivet ja siivet eivät pääse palamaan, mutta koska paistinaru oli todellakin kateissa, broiskua ei sitten sidottu. Eikä se kyllä myöskään palanut, joten ehkä se sitominen ei ole aina välttämätöntä. Jos broiskuun ottaisi pinnan pannulla, pakettia olisi kyllä sidottuna ehdottomasti helpompi käsitellä. 

Uuniin lämpöä 225 astetta ja grillivastukset päälle. Ota broileriin pinta kuumassa uunissa. Eipä muuten kestä kauaa, kun uunista alkaa kuulua suloinen tirinä voin sulaessa nahan alla. Kun pinta alkaa saada väriä, laske lämpö 175 asteeseen ja anna paistua noin 75-90 minuuttia. Meillä tykätään kunnolla kypsästä broiskusta, joten kyllä se sen 1,5 h muhi uunissa. Kypsyydestä pääsi aika hyvin perille, kun tökkäsin cocktailtikulla rintapalaan luun lähelle. Kirkas neste = kypsää on. Voit käyttää myös paistolämpömittaria. 

Sitten siihen seuraavaan mielenkiintoiseen osaan, nimittäin paloitteluun. Aloita kaivelemalla limelohkot broilerin sisältä. Rintafileet lähtevät suht nätisti, kun leikkaat rintalastan vierestä suoraan alaspäin ja koiven ja rintafileen välistä alaviistoon kohti rintalastaa. Sitten vaan siivet ja koipireidet irti ja tarjolle. Tässä on meikäläisellä selvästikin vielä hiukan harjoiteltavaa, ei ollut kauhean kaunista katsottavaa tuo carvery-osuus... Purista vielä lihan päälle mehut limelohkoista ja valele vuoan pohjalle jääneellä paistoliemellä. 

Lisukkeeksi nautittiin Beach house kitchenin ohjeella tehtyjä bataattiranskalaisia (alkup. ohjeessa kurpitsasta tehtynä), sekä avokadokastiketta. 

Jatkoon? Bataattiranskalaiset kyllä, uusi lemppari löytyi toiselle pojista. Kokonainen kana... ehkä. Emme ole luita järsivä perhe, se tuli jälleen todistettua. Annan tipuselle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden. Ja lähiruokaa kannatan ehdottomasti! Pisteet L'Uomu Nokalle mainiosta luomubroilerista, taidanpa käydä toistekin ostoksilla. 

Rentoa viikonloppua! 

Koekeittiö: Täydellisen porkkanapihviohjeen metsästys

Olen kovin ilahtunut, että kasviksia vieroksuva lapseni on koulussa tykästynyt porkkanapihveihin. Minulta on tätä herkkua tilattu ja niinpä olen alkanut kehitellä täydellistä porkkanapihvien reseptiä. Edellinen kokeilu oli raasteesta tehty, mutta se ei kuulemma ollut oikeanlainen vaan pitää olla enemmän pihviä (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). No, tällä kertaa lähdin virittämään ohjetta porkkanasoseen ja kauraleseiden ympärille ja maustoin massan curryllä, joka on lasten lempparista currybroilerikastikkeesta tuttu maku. 

Eihän näistä tietenkään tullut yhtä hyviä kuin koulun porkkanapihveistä, mitä osasin jo odottaakin. Kerran on nimittäin makkarakastike ollut ihan lemppari koulussa, mutta äidin tekemänä pahaa. Kyllä on muuten välillä kotikokin itsetunto koetuksella näiden pikkuruokailijoiden kanssa. Kokeilut siis jatkuvat, tai sitten menen pakastealtaalle ja katsotaan olisiko siellä niitä oikeita pihvejä. Itse kuitenkin tykästyin näihin, joten laitetaanpa ohje muistiin. Vähän makuasia, kutsuuko näitä sitten pihveiksi vai letuiksi, nimittäin massa on sen verran pehmeää, että kovin paksut pihvit eivät pysyneet kasassa kääntäessä. Hyviä silti. 

Tässäpä näitä aineksia: 

2 dl kauraleseitä

2 dl maitoa

1-2 tl curryjauhetta

Laita kauraleseet ja curryjauhe maitoon turpoamaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Curry ei ole mitenkään pakollinen, sen voi hyvin jättää poiskin tai korvata vaikkapa yrteillä. Esim. rakuuna on oivallinen pari porkkanalle. 

500 g porkkanaa - kuori, keitä, soseuta

2 kananmunaa

½ dl auringonkukansiemeniä

1 tl suolaa 

Sekoita kauraleseet, porkkanasose, kananmunat ym. taikinaksi ja paista lettupannulla öljyssä paksuiksi letuiksi / ohuiksi pihveiksi keskilämmöllä. Kannattaa antaa pinnan ruskistua kunnolla ennen kääntämistä, muuten pihvi hajoaa. 

Tällainen kokeilu tällä kertaa. Jatketaan täydellisen ohjeen metsästystä. Jos sinulla on hallussasi hyväksi havaittu porkkanapihvien ohje, saa lähettää tänne päin! Nyt tämä kotikokki lähtee hammaslääkäriin, wish me luck... 

Rucola-seesamipesto

Eilen kauhistelin yrttilaatikon valtaisaa rucolapuskaa, joten tänään otin heti aamusta sakset käteen ja suuntasin pihalle sadonkorjuuseen. Päätin tehdä koe-erän rucolapestoa, sillä rajoitteella, että ainesten tulee löytyä kaapista ilman kauppareissua. Näin syntyi rucola-seesamipesto. 

Heittelin tehosekoittimeen parin ison rucolanipun lisäksi hiukan ruohosipulia, kuivahtaneen palan parmesaania, pari valkosipulinkynttä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria ja maistelun jälkeen vielä raikastukseksi sitruunamehua. Sörsseli pääsee illalla grillatun possun sisäfileen kyytipojaksi. Taitaa tosin grillaukset mennä tänään aika myöhäiseksi.

Pestoa voi pakastaa, joten erilaisista rucolapestokokeiluista päästään meillä nauttimaan vielä syyssateillakin. Ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen voisikin kylvää toisen sadon kasvamaan, rucola nimittäin iti todella nopeasti. 

Koekeittiö: Kevätrullat

Koekeittiö jatkaa seikkailujaan uusien raaka-aineiden parissa. Pidän kevätrullista, joten päätin testata, kuinka ne onnistuisivat kotikonstein. Ostin kevätrullia varten valmiita riisilättyjä (mikähän näiden oikea nimi on?) ja täytteeksi sovelsin jääkaapin antimista kasvis-sieniwokin. 

Täytteeseen suikaloin lehtikaalia (haa, jo viikon toinen lehtikaalikokeilu), paprikaa, ruskeita herkkusieniä, fenkolia ja chilimarinoituja valkosipulinkynsiä. Maustoin seoksen sambal oelekilla ja teriyakikastikkeella. 

Kuoret liotetaan 10 sekuntia kuumassa vedessä, jolloin ne pehmenevät. Tässä koitti ensimmäinen tenkkapoo. Laitoin neljä kuorta pehmenemään kerralla. Big mistake. Niitähän ei sitten saanut irrotettua toisistaan millään. Tulos oli epämääräinen repeilevä mytty, joka oli pakko todeta menetetyksi tapaukseksi ja heittää roskiin. Uusi yritys yksi lätty kerrallaan. Tällä kertaa homma onnistui kohtuullisesti. 

Koska rullat olivat jokseenkin ankean näköisiä, päätin vielä paistaa ne öljyssä. Pannulle avokadoöljyä ja nopea paisto. Kuoresta ei tullut ehkä ihan niin rapea kuin olisin toivonut, mutta kunnon uppopaisto tai pidempi paistoaika korjaisi todennäköisesti tämän ongelman. 

Ulkonäkö parani paistinpannulla ihan merkittävästi. Kastikkeeksi olisi maistunut sweet chili -kastike, mutta se oli päässyt loppumaan, joten jouduin tyytymään teriyakiin.

Tuomio: Jonkin verran kevätrullat vaaativat näpertämistä kuorien kanssa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän helppo. Täytteen maku on se ratkaiseva juttu, koska kuori itsessään ei maistu oikein miltään. Tätä tulen tekemään toistekin. 

Koekeittiö: Lehtikaalisipsit

Lehtikaalista kohkataan sen verran joka puolella, että pitihän sitä ostaa kokeiltavaksi. Ensimmäinen kokeilu oli lehtikaalisipsit, jotka näemmä ovat vallanneet Suomen tässä viimeisen parin vuoden aikana. Keittiössäni ei erityisesti harrasteta trendien aallonharjalla ratsastamista, joten tähän villitykseen ehdin mukaan vasta nyt. 

Reseptit on tehty sovellettaviksi, joten hain ensi töikseni muutaman sipsiohjeen ja jätin sitten noudattamatta niitä. Kippasin kulhoon öljyä, valkoviinietikkaa, pekonisuolaa ja savupaprikaa, kaalit sekaan ja uuniin. Ensimmäinen pellinen ehti vähän kärähtää, ei hyvä. Toinen jäi ehkä vähän vajaaksi, ei hyvä. Puolivälissä pussia (ja eka erää maistettuani) kyllästyin koko hommaan ja silppusin loput odottamaan seuraavaa koekeittiön proggista. 

Before:

After: 

Tuomio: Tulipahan kokeiltua. Pelkällä öljyllä ja suolalla maustettuna näitä voisi ehkä ajatella johonkin annokseen koristeeksi. Niin paljon en lehtikaalisipseihin tykästynyt, että alkaisin huvikseni niitä napostelemaan. Ei jatkoon.

Oletko sinä tähän trendiherkkuun tutustunut ja tykkäsitkö?