Tulppaanimania

Tulppaanit ovat hullaannuttaneet minut pahemman kerran. Tulppaanit ovat ihania maljakossakin, mutta silti kukkapenkin keväinen tulppaaniloisto päihittää markettitulppaanit mennen tullen. Tulppaanitilanne pitää käydä tarkistamassa joka kerta ohikulkiessa. Mitä sieltä nousee, kuka ehtii ensin? Mitäs tulikaan istutettua ja mahtoivatko ne selvitä talvesta? Mitä istuttaisin syksyllä, minkä tulppaanin haluaisin saada tulppaanipenkkiini? Hulluutta, mutta ah niin ihanaa sellaista! Tulppaaninsipulit ovat sekoittaneet ihmisten päitä jo vuosisatojen ajan, ja ovatpa jotkut menettäneet niiden vuoksi kokonaisia omaisuuksia. Tulppaanisipulien kauppa kävi 1600-luvun Hollannissa niin kuumana, että himoituimmista kukkasipuleista saatettiin maksaa jopa käsityöläisen 10 vuoden palkkaa vastaavia summia. Tulppaanimaniaa pidetäänkin kaikkien aikojen ensimmäisenä spekulatiivisena markkinakuplana. 

Kun puutarhakuvia katselee, niin ihan pikkusummilla eivät synny tänäkään päivänä ne huikeat tulppaanien väriloistoa uhkuvat puutarhat. Tänä keväänä useampikin puutarhaharrastaja on surrut talven tuhoja, tulppaanitkin ovat kärsineet lumettomasta pakkaskaudesta. Minulta katosi toissasyksynä istutettu musta Yön kuningatar. Viime syksynä istutetut sen sijaan selvisivät lumettomaan maahan iskeneestä kovasta pakkasesta. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät hennon keltaiset lummetulppaanit, sitten syvän pinkki Double Early Eternal Flame ja nyt kukintaa aloittelevat valkoinen Double Early Ice Wonder ja viimeisimpänä violetti Fringed Gorilla. Hiukan värisilmääni häiritsee joukkoon eksynyt oranssi tulppaani, sen sipulit saavat siirtyä johonkin toiseen penkkiin. Ja tokihan tuohon sopisi sitten vaikka vähän lisää pinkkiä ja valkoista, papukaijatulppaaneita tai ripsureunaisia kerrottuja ihanuuksia.  

Kerrankin muuten välähti, kun olin syksyllä sipuleita istuttaessani älynnyt laittaa puuhista kuvan instaan ja merkinnyt siihen tulppaanien lajikkeet! Muutenhan istutukset menivät taas niin nopeasti ja ilman muistiinpanoja, että yhtäkin huitulaa epäilin jo rikkaruohoksi, kunnes muistin istuttaneeni ukkolaukkaa. Sen liloja palleroita odotellaan vielä jonkin aikaa. Kääpiömantelin kukinta on jo loppusuoralla, mutta sammalleimu puolestaan aloittelee, joten kohta on taas uusi kukkameri tuossa isossa penkissä. Voi rakkaus, mikä vuodenaika tämä kevät onkaan! 

Tulipa Double Early Ice Wonder

Tulipa Double Early Eternal Flame

Tulipa Fringed Gorilla

Syksyinen piha | Puutarhakausi pakettiin

Puutarhakausi alkaa väistämättä lähestyä loppuaan, kun eletään jo syyskuun puoliväliä. Syksyn tullen iskee aina haikeus. Kesän lämpö vaihtuu syksyn kirpeyteen ja marraskuiseen kosteaan koleuteen. Pimeys ja hämärä syrjäyttävät valon. Kukkaloisto lakastuu ja lehdet leijailevat maahan. Pian värikylläisestä syksystä on jäljellä vain mustan ja harmaan sävyjä. Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että minä en todellakaan ole syksyihmisiä!  

Kylmät yöt saavat hortensian kukat punertumaan ja lehdet kellastumaan.

Rusokirsikka alkaa kääntyä ruskan puolelle.

Varjoliljan siemenkodat kypsyvät hiljalleen. 

En minä kyllä vielä 10 vuotta sitten ollut myöskään puutarhaihminen, mutta niin sitä vain ihminen muuttuu. Jokunen oppivuosi isolla puutarhatontilla maaseudun rauhassa johti siihen, että minusta sittenkin tuli pikkuriikkisen multasormi ja ehkä jopa vähän peukalotkin vihertyivät. Into vain kasvaa vuosien mittaan! Niin hauskaa kuin puutarhassa puuhailu onkin, säilytän kuitenkin kantavana teemana helppohoitoisuuden. Minun pihani pitää olla sellainen, että katastrofi ei uhkaa heti kun rouvaa ei tilapäisesti huvita nyppiä siellä yhtään mitään (sellaistakin nimittäin sattuu). Tässä yksi syy, miksi meillä ei ole esim. kasvihuonetta.  

Tänä kesänä on kyllä pihahommia tehty enemmän kuin koskaan, mm. nurmikon uudistamista ja uusi istutusallas. Se pääseekin nyt ensimmäiseen talvitestiinsä. Saa nähdä, miten kasvivalinnat onnistuivat ja mitä on keväällä jäljellä... Kesällä perustettua päivänliljapenkkiä pitäisi vielä vähän jatkaa, jotta saan hortensian alta pois siellä liian ahtaassa paikassa kasvavat päivänliljat. Ja muutama muukin idea tuohon talon edustalle on muhimassa, mutta kypsytelläänpä niitä talven yli... 

Siirtelin vähän kuunliljoja saadakseni ne yhtenäiseksi riviksi. Varjoliljat siirtyivät hortensian katveesta parempaan paikkaan kuunliljojen taakse. Taka-alalle ja kuunliljojen sekaan on myös tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. 

Istutuksen reunaan on tulossa sammalleimua entisten jatkoksi.
Sinikatajat ja pallotuija korvasivat vuorenkilvet portaiden puoleisessa reunassa.

Erimuotoiset havut ja lehdet tekevät istutuksesta elävän.

Sinikataja on nimensä mukaisesti sinertävän sävyinen.

Jokunen tulppaaninsipuli on jo hankittuna. Onkohan niitä varmasti tarpeeksi... 

Vuorenkilpien uusi koti on tontin nurkassa. Keltaisten lehtien invaasio on jo alkanut, naapurin koivu huolehtii siitä. Penkkiin pitäisi vielä kaivaa reunakiviksi alkukesän piharemontista yli jääneitä pihatiiliä.

Keväällä esittelemäni talon edustan iso istutusalue alkoi vihdoin selkiytyä ja sen kanssa olenkin nyt askarrellut. Vuorenkilvet löysivät uuden paikan tontin kulmasta, ja tilalle hankin pienen pallotuijan ja sinikatajia. Projektin eteneminen odottaa nyt Viherpeukaloiden paketin saapumista. Ihan vaan vähäsen piti tilata täydennystä, mutta niinhän siellä on nyt tulossa lummetulppaania, ukkolaukkaa, liljoja, lumikelloja ja tähtisahramia. Näin lämpimillä säillä ei sipulikasvien istutuksella vielä ole niin kiire, mutta onhan siellä paketissa tulossa myös sammalleimuja, joilla saan tuon istutusalueen reunuksen vihdoin yhtenäiseksi. 

Syyspuuhia on vielä toki edessä. Syyslannoitukset ovat tekemättä ja haravanvarteenkin saa pian jo tarttua. Pihakuvat eivät kuitenkaan syksyn edetessä tästä enää parane, joten Kivi & Kakku laittaa nyt puutarhajuttujen osalta kirjankannet kiinni. Keväällä nähdään, mitä penkeistä nousee tämän kukkasipulivillityksen tuloksena. Jokusen kauniin ruskadetaljin saatan Instassa iloksenne jakaa, ainakin rusokirsikan syysväritys on kerrassaan hurmaava. Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta. Hämärästä keittiöstä kuvattuna kamera vangitsi valkoiset ikkunanpuitteet mustina, mutta tallensi kuitenkin syysauringon valon kellastuvissa lehdissä. 

Värikästä syksyä!