sunnuntai 30. elokuuta 2015

Rukiinen puolukkapiirakka ja kookosvaahto

Koekeittiöstä, päivää! Aamulla uni pakeni silmistä jo ennen kuutta, joten aloin googlailla puolukkapiirakkaohjeita. Minulla on pari vakioreseptiä, joilla teen puolukkapiirakkaa, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain uutta. Muutamassa reseptissä oli käytetty ruista, joten siitä se ajatus sitten lähti. Samalla pääsin testaamaan myös kookosvaahtoa, jonka pehmeys taittaa mukavasti puolukan kirpeyttä. Taas ollaan siis crosskitchen-fiiliksissä: Suomalaista ruista ja puolukkaa yhdistettynä karibialaiseen kookokseen...




Vuoka: Pyöreä piirakkavuoka (26 cm), voideltuna ja jauhotettuna - itse käytin jauhotukseen SuklaaMannaa, myös kauraleseet sopisivat tähän. 

Pohja: 
100 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja lisää taikinaan vuorotellen nesteen kanssa. Levitä taikina piirakkavuokaan ja paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. 

Täyte: 4 dl puolukoita 

Pinnalle: 
75 g leivontamargariinia
1,5 dl muscovadosokeria
1 dl ruisjauhoa
1 dl kaurahiutaleita

Murustele sokeri ja jauhot pehmeän margariinin kanssa muruseokseksi.

Lisää esipaistetun piirakan pinnalle puolukat ja muruseos. Paista vielä 20-25 minuuttia.


Kookosvaahto

Törmäsin vaahdotettuun kookoskermaan Bloglovinia selaillessani, ja tämä meni oitis koekeittiön "työlistalle". Alkuperäisohjeessa kookoskermavaahto oli tehty kookosmaidosta, mutta päättelin rasvaprosentilla olevan merkitystä vaahtoutuvuuden kannalta ja koekeittiön kookosvaahtoon käytinkin kookoskermaa. 



Tämä on tosi simppeli herkku kookoksen ystävälle: 

1) Laita kookoskerma yöksi jääkaappiin. 
2) Kaavi jähmettynyt kerma purkista kulhoon ja pöläytä joukkoon tomusokeria.
3) Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. 

Vaahto ei kestä yhtä hyvin kuin kermavaahto, joten tarjoa saman tien. Jos kerma ehtii lässähtää, sen voi jäähdytettynä vatkata uudestaan. 



lauantai 29. elokuuta 2015

Banaanipatukat

Energiapatukat eivät jätä minua rauhaan. Erilaisia versioita on tullut kokeiltua vuoden mittaan (edellisiä versioita löydät täältä, täältä ja täältä), ja turnauskenttien laidalla ne ovatkin maistuneet välipalana vaihtelevalla menestyksellä. 



Tällä kertaa kokeilin, miten banaani toimisi patukoissa. Ja toimiihan se. 

0,5 dl rypsiöljyä
0,75 dl glukoosisiirappia
1 banaani soseutettuna
2 dl rusinoita
2 dl kuivattua banaania rouhittuna
2 dl hasselpähkinärouhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl kaakaonibsejä
2 rkl lettujauhoja

Kuumenna öljy ja glukoosi kattilassa, lisää joukkoon haarukalla soseutettu banaani. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Painele patukkamassa pieneen neliskanttiseen vuokaan, joka on vuorattu öljytyllä leivinpaperilla. Paista 175 asteessa 30 min. Anna jäähtyä ritilällä ja paloittele patukoiksi.

Tämä on mainiota evästä turnauksiin ja retkille, kun mukaan tarvitaan energiapitoista, helposti kuljetettavaa ja lämpimässä säilyvää syötävää! 





perjantai 21. elokuuta 2015

Mintunmakuiset täytetyt paprikat ja makumuistoja Kreetalta

Hankin edelliseltä Kreetan matkaltani kreetalaisen keittokirjan, ja siitä tulee silloin tällöin ammennettua ideoita ruuanlaittoon. Raaka-aineiden saatavuus ei aina ole taattu, mutta soveltaminen keittiössä on sallittua ja antoisaa. Yksi suosikeistani on riisillä täytetyt paprikat, jotka vilahtivatkin eilisen burgeripostauksen lisukkeena. Tässä ohje hieman muokattuna, mutta mausta tinkimättä.

Täytetyt paprikat

2 paprikaa
3 dl keitettyä jasmiiniriisiä
1 shalottisipuli
reilu kourallinen tuoretta minttua ja toinen samanlainen tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa, mustapippuria
100 g murusteltua fetaa
Gratinointiin: Raastettua vuohenmaitojuustoa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pehmeäksi.
Puolita paprikat. Veistä tarvittaessa ohut siivu pois alapinnalta, jotta paprika pysyy paremmin pystyssä.
Sekoita riisin joukkoon feta, yrtit ja sipuli, mausta. Lisää kuivattua minttua, jos maussa ei ole tarpeeksi potkua. Ripauta paprikan sisäpinnalle hiukan suolaa ja täytä riisiseoksella.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes paprika pehmenee. Voit kypsentää paprikat myös grillissä,
Halutessasi voit gratinoida paprikat kypsennyksen loppuvaiheessa juustoraasteella.



Vinkki: Täyte itsessään on jo niin herkullista, että se maistuu sellaisenaan vaikkapa paistetun kalan lisukkeena.
Vinkki 2: Riisifetaseos sopii myös kesäkurpitsojen, tomaattien tai munakoisojen täytteeksi.

Kreetan herkkuja

Kreetalaisen ruokavalion väitetään olevan maailman terveellisin. Perinteinen kreetalainen ruoka sisältää runsaasti kasviksia, palkokasveja ja oliiviöljyä sekä kalaa. Liha sen sijaan on ollut harvinaisempaa herkkua. Tätä ei saattaisi tosin uskoa, kun katsoo melkeinpä minkä tahansa turistikohteen ravintolan ruokalistoja. Souvlaki-vartaat ja erilaiset lihapadat löytyvät listalta kuin listalta, ja niillä tulikin sitten herkuteltua, ihanista alkupaloista puhumattakaan.

Aamiaisella maistui yhdistelmä tomaatti-feta-pekoni. Fetaa voisi  kotioloissakin hyödyntää erilaisissa ruuissa.

Kreetalainen huipputuote: Appelsiinit! Tuorepuristettua appelsiinimehua kului
viikon aikana litroittain. 

Mezet eli alkupalat ovat illallisen parasta antia ja riittäisivät ateriaksi sellaisenaan.
Vaikkapa nämä friteeratut kesäkurpitsaviipaleet.

Fetaa, raikkaita kasviksia, kalamata-oliiveja ja tsatzikia. Yksinkertaista ja hyvää.

Pitkään haudutettu lammaspata, kleftiko.
Suussasulavan pehmeäksi hautunutta lihaa ja muhevia kasviksia - ei voi mennä pieleen.

Peruselementit: Fetasalaatti, tsatziki ja kanasouvlaki.



Lapsia hemmoteltiin tietysti jäätelöannoksilla ja aikuisempaan makuun jälkkäriksi maistui vaikkapa mojito (mieluummin se kuin ouzo tai raki...). Sitten vain kreikkalaista iltaa rakentamaan, nyt kun sääkin on vielä hetkisen eteläeurooppalaista malllia.




Hyvää viikonloppua! 




torstai 20. elokuuta 2015

Kesägrillissä tänään: North meets South

Burgerikesä jatkuu! Meillä syödään vuoden mittaan varsin usein poroa. Poron paistikäristys on aivan loistavaa evästä perinteisesti perunamuussin kanssa nautittuna, mutta joskus vaihtelu virkistää. Kreetalaiset maut ovat puolestaan olleet makumuistissa heinäkuisesta reissusta lähtien ja sikäläistä keittokirjaa on tullut selailtua, joten päätin yhdistää pohjoisen poron ja eteläisen fetan tällä aterialla. Lappilais-kreetalaista cross kitcheniä, parakalo! 



Eli lautasella tänään: 
  • Grahamsämpylää
  • Grillattua poronkäristystä
  • Basilikalla ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta
  • Tsatsikia
  • Jasmiiniriisillä, fetalla ja yrteillä täytettyjä paprikoita grillattuina
Makoisaa loppuviikkoa! 




tiistai 18. elokuuta 2015

Vitamiinipommi mustaherukka

Olipa kerran talo, jonka pihalla kasvoi kuusi muhkeaa mustaherukkapensasta. Satoa niistä tuli vähintään 10 litran ämpärillinen / pensas. Sadon kypsyessä elokuun lopulla istuin aamusta iltaan marjaämpärin kanssa puskissa ja keittelin hilloa ja mehua yötä myöten. (Hiukan stressaavaa puuhaa kieltämättä.) 



Meillä oli viiden vuoden ajan toinen koti maaseudun rauhassa. Luovuimme siitä, kun ruuhkavuodet pitivät meidät koko ajan tiiviimmin kaupungissa ja aikaa ison pihan hoitamiseen ei vain löytynyt. Se päätös tehtiin järjellä eikä sydämellä, mutta ei se ole kaduttanut. Rivitalo on sittemmin vaihtunut omakotitaloon kaupungissa, joten pihahommia on ihan riittävästi, vaikka mittakaava on huomattavasti pienempi. Ehkä sen maalaisidyllin aika on sitten joskus myöhemmin. 

Mustaherukka on suomalaisten puutarhojen superfoodia parhaimmillaan. Siinä on runsain määrin C-vitamiinia ja vain 50 g mustaherukkaa riittää täyttämään päivän C-vitamiinitarpeen. Lisäksi mustaherukassa on runsaasti E-vitamiinia sekä Omega-6 rasvahappoja ja verisuonia vahvistavia flavonoideja. Mustaherukasta voi olla apua jopa hormonitasapainon ylläpitämisessä, joten ei hassumpi marja. 

Nykyisen kotimme pihalla on vain kolme pientä pensasta, joiden sadosta ei juuri mehuja keitellä. Iso osa taitaa mennä heti kulutukseen, sillä minusta on ihanaa piipahtaa pihalla välipalalla ja napsia vitamiinipommit suoraan pensaasta suuhuni. Mustaherukka onkin yksi lempimarjoistani. Jos sinulla on satoa runsain mitoin, tässä muutama vinkki siltä ajalta, kun meidän huushollissamme meinattiin hukkua mustaherukoihin. Mihin sinä käytät mustaherukkaa? 
  • mehu - mehun voi höystää myös jouluisilla mausteilla ja tehdä glögiä
  • hyytelö - linturuokien klassikkolisuke
  • hillo - kokeile myös mustaherukka-mansikkahilloa
  • tuoresose - ihanaa rahkan seassa
  • likööri - vodkaa, sokeria ja marjoja isoon tölkkiin jääkaappiin muhimaan, parin kuukauden kuluttua sinulla on aivan loistava jälkkärijuoma
  • mustaherukka-rahkajäädyke 
  • mustaherukkajuustokakku - suklaisena tai valkosuklaisena versiona, mustaherukka kiilteenä tms. 
  • marjapiirakat, esim. tämä helppo piimäpohjainen piirakka





torstai 13. elokuuta 2015

Kukkasin kuorrutettu torstai sanonko mistä ja Arvontamuistutus

Ennen kuin tilitän tämän torstain touhuja niin muistutus, huom huom. 

Kreetalaisia oliiviöljyihanuuksia on jaossa arvonnassa, joka löytyy täältä KLIK. Jos et ole vielä osallistunut, niin käyhän laittamassa tiketti vetämään :) Sunnuntaina laitetaan tämä arvonta kiinni ja aletaan pohtia seuraavia kujeita. 

Joo, onpahan ollut päivä. Puoli päivää olen tapellut erään nettilomakkeen kanssa. Ihan nostan hattua niille suunnittelijoille ja koodareille, jotka onnistuvat tekemään tolkullista jälkeä. Tämä kyseinen tapaus ei sitä ollut. Ei siitä sen enempää. Hermo vaan meni pikkuisen. 

Sitten iltapäiväkerhosta soitettiin, että poika on kolaroinut toisen pojan kanssa. Hampaasta tulee verta ja kannattaisi hakea pois. Ja vakuutusta varten tietysti hyvä olisi sinne hammaslääkäriin mennä. Jipii. Siispä surkean oloisen ekaluokkalaisen kanssa menimme jonottelemaan hammaslääkäriin. Olin jo lähestulkoon varannut loppupäiväksi eväät mukaan sillä oletuksella, että täältä ei ihan hetkessä päästä, mutta ihmeiden ihme! Juuri sattui sopiva väli, jossa hammaslääkäri ehti tarkistaa tilanteen. Legot kunnossa ja eteenpäin alta vartissa. Hurraa!  

Tässä vaiheessa oli saatu jo isompikin koululainen kotiin, joten koko bändi autoon ja kohti Jumboa. Olin luvannut Hese-mättöä lapsille, eli sinne siis ennen ostoksia. Ja mitä minä menin tekemään. Istahdin pahaa aavistamatta limulätäkköön, joka muhi tekonahkapenkkiin imeytyneenä. Mekko tahmeana (yyh, mikä mielikuva) sitten pyyhälsin lapset vanavedessä Espritiin ja kahmaisin kainaloon kasan vaatteita ja samoilla vauhdeilla sovituskoppiin poikien juostessa piilohippaa vaaterekkien välissä. Ihme kyllä yksi vaatteista oli edes sinnepäin sopiva, joten tahmamekko kassiin ja uusi mekko päällä ostoksille. Ihan himppasen se on liian mini ja ihan ehkä himppasen tavoitemekko ja rintataskukin siinä on, mutta voi voi. 

Loput ostokset suoritettiin rauhan vallitessa ja kuivissa vaatteissa, mutta ymmärrätte varmaan, että siinä kohtaa kun lapset halusivat Arnold'siin jälkkärille, minulla ei enää tahdonvoima riittänyt vastustella. Tässä mekko ja muutama kukka, jos zen vaikka niillä palautuisi. Parempaa loppuviikkoa ihanaiset! 

Pitsiä niskassa...

...ja inkkarinauha jossain vyötärönseudulla. Kyllä tällä kesämenoissa viilettää. 

Tämä päivänliljakaunotar saattaisi olla nimeltään Margaret Perry. Aika hieno lady. 

Hankinta kevätmessujen liljabingosta. Ei hassumman värinen. 

Ruusuangervo kukkii tänä kesänä erittäin komeasti.



keskiviikko 12. elokuuta 2015

40+ ja bloggaaja

Sunnuntaisessa auringonpaisteessa tarjoutui turnaushulinoiden ja marjasadonkorjuun lomassa pieni lepohetki. Otin mukavan asennon terassin tuolissa ja tartuin Eeva-lehteen, jonka elokuun numero jaettiin meille nelkytplussalaisille Shanghai Cowboyn bloggaajatapaamisessa. Sen pääkirjoitus sai pohtimaan menneitä elämänkäänteitä. Mitä tekisit, jos saisit aloittaa kaiken alusta? Miten tietoisia ratkaisuja sitä on elämänpolun risteyskohdissa tullut tehtyä?



Neljänkympin rajapyykki on jo minulla jäänyt taakse, joten elämää on eletty ja välillä menty isompien ja pienempien mankelien läpi. Olen taipuvainen samaan johtopäätökseen pääkirjoituksen kanssa, eli vaistolla ja intuitiolla on iso merkitys sen itselle sopivan tien valitsemisessa. Intuitioon uskaltaa näillä kilometreillä jo nojata, ja se on meidän yli nelikymppisten vahvuus niin työelämässä kuin siviilissäkin.

Lieneekö ollut intuitio vai silkka tekemisen puute, mikä ajoi minut aloittamaan Kivi ja Kakun viime vuoden loppupuolella. Blogini ei ole vielä edes vuoden vanha, mutta se on jo ehtinyt opettaa minulle paljon niin valokuvauksesta kuin somemarkinoinnistakin. Ja kun johonkin asiaan heittäytyy täysillä, sillä on taipumusta johdattaa poluille, joista ei osannut haaveillakaan. 




Niin - olet jo kenties huomannut oikeaan sivupalkkiin ilmestyneen 40+ tunnuksen? Blogit eivät suinkaan ole ainoastaan nuorten temmellyskenttää, vaan mukana menossa on monia aikuisempiakin bloggaajia. 40+ blogit on  yhteisö, joka kokoaa yhteen kiinnostavimmat yli nelikymppisten bloggaajien tuottamat sisällöt niin blogeissa kuin eri some-kanavissa. Löydät meidät kaikki osoitteesta http://www.nelkytplusblogit.fi/  Odotan suurella mielenkiinnolla, mihin tämä polku minut vielä johtaa. Alku on ainakin tosi lupaava ja porukassa on hyvää energiaa! 

Tässä osa energisestä 40+ bloggaajakaartista. Harvoin on valokuvaussessio ollut näin hulvaton!
Kuva: Maiju Kauppila. 





Monia asioita saattaisin tehdä toisin, jos kaiken voisi aloittaa alusta. Yksi asia on kuitenkin varma. Ainuttakaan nauttimaani laadukasta suklaakonvehtia en kadu, en myöskään näitä Petri's Chocolate Roomin käsintehtyjä, aikuiseen makuun sopivia suklaapalloja, jotka saimme kotiinviemisiksi tapaamisestamme. Henkilökohtainen suosikkini oli ehkäpä suolainen kinuski. Tai mustaherukka. Vai ehkä sittenkin valkosuklainen passion. Äh, hyviä olivat kaikki! Tämä oli minun luksushetkeni, johon perheen pikku tahmakäpälillä ei ollut mitään asiaa. 

Tämän ikäisenä pitää jo vähän osata pitää puoliaankin ;) 























Kiitos Eeva-lehti ja Petri's Chocolate Room, sekä kiitos 40+ blogit, että saan olla mukana tässä upeassa joukossa sydämellisiä, toisiaan kannustavia ja taitavia bloggaajia!



maanantai 10. elokuuta 2015

Kesäkurpitsa-sitruunahillo

Niin se vain kesä meni ja arki alkaa. Meillä onkin astetta jännittävämpi syksyn aloitus käsillä, sillä kuopuksemme on ekaluokkalainen. Voi niisk! Mihin tämä aika oikein menee... Liian hempeilyn välttämiseksi todettakoon, että kutosluokkalainen osaa jo olla "asiaankuuluvan" tympääntynyt vapaudenriistosta, jota myös peruskouluksi kutsutaan.

Loman kruunasivat lettuset ja kesäkurpitsahillo, joka on meidän lasten suosikkilisuke lettujen ja pannarin päälle. Ja maistuu se oivallisesti myös paahdetulle leivällekin sipaistuna. Reseptin sain kymmenisen vuotta sitten ystävältä ja siitä lähtien meillä on tehty kesäkurpitsahilloa lähes joka kesä, ja joskus talvellakin.























































Tarvikkeet:

2 litraa kesäkurpitsapaloja (käytin tähän noin 1,5 kg kesäkurpitsaa)
2 dl vettä
8 dl hillosokeria
2 sitruunan mehu
1 tl kardemummaa

Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Mitä enemmän jätät kuorta, sitä vihreämpää hilloa. Poista siemenet, jotta hillosta ei tule liian löysää. Kesäkurpitsan sisukset voi käyttää vaikka sämpylätaikinassa. Keitä kesäkurpitsapalat vesitilkassa pehmeiksi ja soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää soseeseen hillosokeri, sitruunamehu ja kardemumma, ja keitä vielä 10 minuuttia. Voimakkaamman sitruunan maun saa, jos lisäät soseeseen myös raastettua sitruunankuorta. Sitruunat voi myös korvata limellä. 



























Onnea ja menestystä koulutielle kaikille koulunpenkille suuntaaville, niin lapsille kuin aikuisille! 




sunnuntai 9. elokuuta 2015

Shanghai Cowboy

Mikä: Ravintola Shanghai Cowboy, Mehdi Younesin ja HOK-Elannon yhteisharjoitus

Missä: Helsingin ytimessä entisen Königin tiloissa eli "Mummotunnelin" naapurissa

Mitä: Mexican fusion kitchen eli meksikolaista ruokaa aasialaisella twistillä






Minulla oli viime torstaina ilo ja kunnia päästä HOK-Elannon kutsumana tutustumaan Shanghai Cowboy - ravintolaan yhdessä ihanaisten 40+ bloggaajakollegoideni kanssa. Meksikolainen ruoka texillä tai ilman on kolahtanut kovaa meikäläiseen jo iloisella 80-luvulla, ja aasialaisetkin maut sulavat suussani, joten mielenkiinnolla lähdin maistelemaan, mitä Shanghai Cowboylla on tarjottavana.

Hetkellinen 90-lukulainen "Könäri"-nostalgia häipyi nopeasti sukeltaessamme mustanpuhuvia rappusia pitkin kellarin tunnelmallisiiin saleihin. Meksikolainen pääkallosymboliikka viritti ajatukset saman tien oikealle mantereelle.











Jo pikainen silmäys ruokalistalle sai sylkirauhaset hereille, ja olisin voinut tilata oikeastaan mitä vain. Listalta löytyy Shanghai eli runsas valikoima kasvisvaihtoehtoja sekä Cowboy eli lihaisat versiot. Valitsin lautaselleni yhden ravintolan suosituimmista annoksista, eli Fish coconut tacon. Herkullista kerrassaan! Joka haarukallinen tarjosi uusia makuyhdistelmiä. Kehuja sateli myös kollegoilta niin avocado tacolle kuin tulisemmillekin annoksille. Annoksia on myös helppo jakaa pöytäseurueen kesken, sillä tacot tarjoillaan kahtena identtisenä "lättynä".







Montako kameraa bongaat kuvasta?
Bloggaajat päästettiin irti kameroineen ennen annosten tarjoilua... 

Erittäin herkullinen tuttavuus tämä Shanghai Cowboy! 
Paikan lounaspöytä aukeaa kesätauon jälkeen ensi viikolla. 
Sen aion testata sopivan tilaisuuden tullen. 

Kiitos kutsusta HOK-Elannolle ja Shanghai Cowboylle sekä kiitos tilaisuuden järjestämisestä Beach house kitchenin Heli, joka on myös nainen 40+ blogiyhteisön takana! 


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kantarelliburgeri

Tänä kesänä meidän perheessämme on syöty burgereita useaan otteeseen. Toki burgerit ovat kuuluneet grillikesän ruokalistalle jo vuosia, mutta jostain syystä olemme herkutelleet niillä erityisesti tänä kesänä. Kastiketta ja lisukkeita vaihtamalla burgeri muuntuu hyvin erilaiseksi ateriaksi, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa terveellisyyteenkin. 

Tällä kertaa tein burgerin kyytipojaksi kantarellikastikkeen, joten tarjolla oli eräänlainen muunnelma metsästäjänleivästä. Rakastan kantarellikastiketta, enkä nyt äkkistään keksi ruokalajia, jonka lisukkeeksi se ei sopisi. (No ehkä hernekeittoon ei kannata sitä sotkea...). 




Kantarellikastike syntyy nopeasti. Sipulisilppu kuullotetaan pannulla, lisätään sienet ja paistellaan niistä enimmät nesteet ulos. Sitten sekaan kermaa (ainut ruokakerma, jonka sienille kelpuutan on Valio 15%, mutta oikealla kermalla tulee tietysti parasta). Tällä kertaa lisäsin mukaan muutaman ruokalusikallisen kantarellituorejuustoa. Annetaan kiehua kasaan ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Yksinkertaista ja hyvää. 



Burgeripihvit grillattiin peruslihapullataikinasta, sämpylä oli täysjyvää ja väliin vielä reilusti tomaattia sekä oman maan salaattia. Tämä herkkuburgeri vei kielen mennessään! 




























PS. Arvonta on käynnissä, klikkaa itsesi mukaan täällä