Hamppunäkkäri (koukussa)

Siemennäkkäri koukutti minut ensipuraisulla, ja sen jälkeen siemennäkkäriä on tullut tehtyä useita kertoja erilaisina versioina. Viimeisin kokeiluni siemennäkkärireseptien kanssa on hamppunäkkäri. Hampunsiemenissä on rutkasti proteiinia, 31 g 100 g:ssa. Lisäksi hampunsiementen sisältämä proteiini on koostumukseltaan kasvikunnan ykkönen. Hamppurouheesta saa lisäksi omega-6 ja omega-3 rasvahappoja sekä lehtivihreää. Olen käyttänyt hamppurouhetta smoothiessa ja puurossa, mutta niissä sen rakenne tulee omaan makuuni liian voimakkaasti esille. Näkkärissä sen sijaan voimakkaanmakuinen hamppu menee vähän niinkuin huomaamatta.

Siemenet järjestyksessä vasemmalta: Auringonkukansiemen, kurpitsansiemen,
hamppurouhe, seesaminsiemen.

Olen nähnyt siemennäkkäriresepteistä kahta pääversiota, toisessa on kananmunaa ja toisessa ei. Olen tehnyt tähän mennessä vain erilaisia versioita munattomasta näkkäristä. Reseptin perusrunko menee näin: 

2 dl jauhoja (esim. kaura, speltti, vehnä, ruis, maissi)

2,5 dl siemeniä (kurpitsa, auringonkukka, seesami, pinja, hamppu, pellava, chia)

2 dl kuumaa vettä

0,5 dl öljyä

0,75 tl suolaa
lisäksi voit halutessasi maustaa näkkärin kuivatuilla yrteillä

Yhdistelmä speltti-kurpitsa-auringonkukka-seesami. 

Tässä väriltään tumma ruis-hamppunäkkäri: 

2 dl ruisjauhoja

1 dl hasselpähkinärouhetta

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl hamppurouhetta

2 dl kuumaa vettä

0,5 dl oliiviöljyä

0,75 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kuuma vesi ja lopuksi öljy. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä 10 minuuttia. Levitä taikina leivinpaperille ohueksi kerrokseksi. Taikinan voi taputella tasaiseksi kahden leivinpaperin välissä, tai kostutetuin käsin. Ruisjauhosta tehtynä taikina on hiukan tahmeampi kuin esim. spelttijauhosta. Taikinasta tulee hieman vajaa uunipellillinen näkkäriä. Paista 150 asteessa noin 50 minuuttia, kunnes näkkäri on rapeaa ja ruskeaa. Taittele jäähtynyt näkkäri palasiksi.

Pähkinäinen näkkäri maistuu kantarellituorejuuston kanssa vaikkapa kasvissosekeiton lisukkeena.

Kolme ruislastua, kolme dippiä | Makutestissä Linkosuon uudet Ruislastut

* tuotteet saatu maisteltaviksi Linkosuolta

Kevätmessuilla pääsin maistelemaan Linkosuon uusia uunipaahdettuja ruislastuja ja sain niitä mukaan kotiinviemisiksi ja perheen armottomien makutuomarien testattavaksi. Linkosuon ruissipsejä olen käyttänyt paljon, ne on kätevä täyttää vaikkapa savulohi-ranskankermaseoksella. Uudet lastut ovat rakenteeltaan hieman ohuempia ja ne eivät kestä täyttämistä, sillä ohut lastu vettyy helpommin. Sen sijaan dippaukseen nämä lastut sopivat oivallisesti. Kaupassa ruislastut löytyvätkin sipsihyllystä. 

Ruislastuja ei varsinaisesti voi kutsua terveysruuaksi, mutta vähintäänkin tämä on se parempi vaihtoehto naposteluun. Katsotaanpa ruislastuja hieman ravintosisällön näkökulmasta. Samaan aikaan talosta löytyi myös sour cream & onion sipsipussi, joten tässäpä lukuja: 

Ravintosisältö 100 g Ruislastu Perunalastu Energia 400 kcal 550 kcal Rasva 13 g 35 g josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1 g 16 g Hiilihydraatteja 56 g 55 g josta sokeria 7,6 g 3,9 g Ravintokuitua 13 g 5,0 g Proteiini 12 g 6,2 g Suola 1,6 g 1,5 g

Lastut on paahdettu uunissa ja sisällöstä 52 g on täysjyväruista. Tämä näkyy ravintosisällössä: tuplasti proteiinia ja kuitua sekä reilusti vähemmän rasvaa - erityisesti tyydyttynyttä rasvaa todella vähän. Ja tuhti rukiinen maku varmistaa myöskin sen, että näitä ei ehkä tule napsittu ihan niin holtitonta tahtia kuin perunalastuja. Sitä kautta kulutuskin voi jäädä järkevämpiin mittasuhteisiin. (Ainakaan minulla ei sipsipussista napsiminen ikinä jää siihen yhteen kouralliseen. Ikinä.) Ja vielä yksi plussa: Ruislastuissa ei ole käytetty arominvahventeita. 

Mitä makuraati sitten sanoi? Ensi alkuun suhtautuminen oli vähän epäilevää, mutta kummasti ne ruislastut kuitenkin katosivat lautasilta. Suosikiksi valikoitui sour cream & onion, joka on poikien suosikki myös perunalastuissa. Itse tykkäsin lopulta eniten ranchin tomaattisesta mausta. Hyvät dipit vielä lisukkeeksi ja tässä on terveellisempi vaihtoehto lätkäkatsomoon. 

Kolme dippiä syntyy nopeasti, mittasuhteet maun mukaan: 

Guacamole

avokado, 1 rkl ranskankermaa, loraus limemehua, suolaa (halutessasi voit lisätä tähän tuoretta korianteria, chiliä ja pieneksi hakattua tomaattia)

Pikasalsa

puoli purkkia Mutti-tomaattimurskaa, desin verran chiliketsuppia, suolaa, tabascoa

Ranskankermakastike

ranskankermaa (17 % laktoositon on hyvää), dijon-sinappia, hunajaa, suolaa, pippuria, tuoretta basilikaa

Suklaa-chiavanukas | Sallittu herkku

Yksi positiivinen puoli tässä detoxaamisessa on se, että tulee tutustuttua uusiin ruoka-aineisiin. Chian siemenet ovat sitkeästi pysyneet poissa keittiöstäni, mutta nyt innostuin kokeilemaan niitäkin. Hiukan trendien perässähiihtäjähän tässä nyt suihkii menemään, chia on kuitenkin ollut in ja pop ja superfoodien kuningas jo vuosia. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. 

Moni tuttu herkku on kotoisin Väli-Amerikasta, kuten esim. kaakao. Muinaiset maya- ja azteekkikulttuurit ovat tunteneet chiansiementen hyvät vaikutukset, ja se onkin ollut jo vuosituhansia yksi tärkeä osa sikäläistä ruokavaliota. Chian terveysvaikutuksista on kirjoitettu paljon. Ravintosisällöltään se onkin melkoinen pakkaus kuituja, hyviä rasvoja ja proteiinia, höystettynä vielä vitamiineilla, hivenaineilla ja antioksidanteilla. Siemenet pystyvät imemään itseensä paljon nestettä ja liotettuna ne muodostavat geelin, joka toimii oivallisesti pitkäkestoisena nesteyttäjänä. Erinomainen startti siis vaikkapa pitkään turnauspäivään. 

Tämä herkku vei ainakin minulta kielen mennessään, ja varovaisen toiveikas olen, että ainakin toinen perheen palloilevista pojista tykästyi chiavanukkaaseen. Pitääkin seuraavaksi testailla avokadoversiota, jos näin löytyisi tapa saada lapset syömään avokadoa ;) 

Suklainen chiavanukas

1 dl chian siemeniä

5 dl kauramaitoa

6 rkl raakakaakaojauhetta

6 rkl agavesiirappia

2 banaania

Mittaa blenderiin kaikki muut ainekset paitsi chiansiemenet. Surauta sileäksi, kaada seos kulhoon ja lisää chia. Sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 h. Sokerin määrää voi toki pienentää, jos haluaa vältellä ylimääräistä makeutusta. 

Suunnitelmallinen maanantai | Sitrussmoothie

Yksi asia kerrallaan. 

Viime viikolla tuli oikein reipas muistutus siitä, mitä seuraa kaikkien asioiden muuttamisesta samaan aikaan. Oli detox-kurssin toinen viikko. Ensimmäisestä viikosta jäi tosi hyvä fiilis, kun nesteet todella lähtivät liikkeelle ja olo oli pääsääntöisesti kevyt ja energinen. Ehkä sitten lähdin toiseen viikkoon hiukan "takki auki". Että kyllähän minä tämän osaan. Pikkujuttu, koko ruokavalio uusiksi ja viikon jälkeen homma hanskassa! 

No ei ollut. Alkuviikko vielä meni jotenkin, mutta sitten mentiinkin takapakkia oikein huolella. En tiedä oliko se energiavajeesta kärsivä kroppa vai ihan vain korvienväli, joka alkoi huudella kovaan ääneen 

PIZZAAAAAAA!!!!! 

Tuli sitten syötyä pizzaa, sipsejä ja lopulta sorruin myös mysliin, sellaiseen oikein sokeripommi muromysliin. Enpä ollut ihan hirveän ylpeä itsestäni eilen illalla. Ne suolat, rasvat ja sokerit varmaankin majoittuivat saman tien navan ympärille, väitetäänhän, että syyllisyyden kantaminen syömisestä saa rasvan varastoitumaan tavallistakin tehokkaammin. Hämmentävää tässä repsahduksessa oli se, että sokerihimo ei ollut se suurin ongelma, vaan ihan yksinkertaisesti kaipasin tuhdimpaa ruokaa. Eikä sitä energiaa tuntunut tosiaan olevan yhtään ylimääräistä, tuttu circuit-tunti tuntui harvinaisen raskaalta. 

No, uusi viikko ja paluu ruotuun. Hyvänä kimmokkeena toimi Tinskun aurinkoinen smoothieresepti (löydät sen täältä), joka innoitti hoitamaan välipala-asiat tälle päivälle kuntoon heti aamusta. Ja tässä piilee nyt se villakoiran ydin. Painon pudottaminen ruokavaliolla vaatii suunnitelmallisuutta. Heti kun suunnitelmaa ei ole, käsi hakeutuu jääkaapista todennäköisemmin huonoihin vaihtoehtoihin. Eli se vaiva pitää nähdä, että miettii ennakkoon, mitä syön missäkin vaiheessa päivää. Ei ihan helppo rasti, varsinkaan jos on liikkeellä koko päivän. Tästä päästäänkin siihen toiseen repsahdusten mahdollistajaan, nimittäin liian pitkät ateriavälit. Kaloripitoiset energiapommit pääsevät yllättämään paljon helpommin, jos verensokeri on alhaalla. 

Tinskun aurinkosmoothiessa oli avokadoa, mutta valitettavasti kotoa löytynyt avokado oli himpun liian kova laitettavaksi smoothieen, joten minun sitrussmoothiestani tuli tällainen: 

1/2 verigreippi

1 appelsiini

1 banaani

1/2 ananas

tilkka vettä

Tästä tuli sen verran reippaan kokoinen annos, että siitä riitti kahteen isoon lasilliseen aamu- ja iltapäivän välipaloiksi sekä vielä hillopurkillinen miehelle mukaan töihin iltapäivän evääksi. Raikasta ja herkullista, ja isolla lasillisella aurinkoenergiaa jaksaa taas seuraavaan ateriaan ilman uhkaavaa energiakuoppaa, joka houkuttaisi syömään jotain vähemmän terveellistä (meinasin kirjoittaa kiellettyä, mutta sehän kuulostaa kauhean negatiiviselta). 

Nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, joten mars kauppaan hakemaan näitä ihania, mehukkaita hedelmiä! Viime viikolla Cittari tarjosi appelsiineja viiden kilon säkissä alle 3 eurolla, siinä ei enää kilohinta päätä huimaa. 

Energistä viikkoa sinulle! 

Proteiinipannari eli banaaniletut

Bongasin Oloblogit-lehdestä Lillaloven proteiinipannarin ohjeen, jota piti oitis kokeilla. Maistuville, pitkään energiaa antaville välipaloille on aina tarvetta sporttaavien lasten kanssa, mutta valitettavasti lapsukaisten makupaletti on vielä kovin rajoittunut. Pessimisti ei pety, tuumasin ja ryhdyin kokkaamaan. 

Tehosekoittimeen nakkasin:

4 kananmunaa
2 banaania
1 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Sursur sörsseli sekaisin ja lettupannulle paistumaan. Pikkulettusia tästä annoksesta tuli reilut 20 kpl riippuen siitä, miten paksuja pannukakkuja paistelee. 

Taikinaa on noin 7,5 dl, josta paistaa reilut 20 pikkulettua.

Ja sitten se paras osio. En kertonut kranttupettereille, mitä letuissa on ennen kuin molemmat olivat maistaneet. Edellinen banaanipannarikokeilu nimittäin päättyi irvistelyyn. Isompi sankari kyllä haistoi palaneen käryä (ei tullut letuista vaan äidin jännittyneestä ilmeestä), mutta maistoi kuitenkin. Hurraa, maistui molemmille! Pannareiden päälle molemmat pojat sipaisivat tietysti kesäkurpitsa-sitruunahilloa, minä nautin aamiaispannarini nektariinin ja mansikoiden kera. 

Kivi&Kakun koekeittiö suosittelee! 

Banaanipatukat

Energiapatukat eivät jätä minua rauhaan. Erilaisia versioita on tullut kokeiltua vuoden mittaan (edellisiä versioita löydät täältä, täältä ja täältä), ja turnauskenttien laidalla ne ovatkin maistuneet välipalana vaihtelevalla menestyksellä. 

Tällä kertaa kokeilin, miten banaani toimisi patukoissa. Ja toimiihan se. 

0,5 dl rypsiöljyä
0,75 dl glukoosisiirappia
1 banaani soseutettuna
2 dl rusinoita
2 dl kuivattua banaania rouhittuna
2 dl hasselpähkinärouhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl kaakaonibsejä
2 rkl lettujauhoja

Kuumenna öljy ja glukoosi kattilassa, lisää joukkoon haarukalla soseutettu banaani. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Painele patukkamassa pieneen neliskanttiseen vuokaan, joka on vuorattu öljytyllä leivinpaperilla. Paista 175 asteessa 30 min. Anna jäähtyä ritilällä ja paloittele patukoiksi.

Tämä on mainiota evästä turnauksiin ja retkille, kun mukaan tarvitaan energiapitoista, helposti kuljetettavaa ja lämpimässä säilyvää syötävää! 

Ciao bella! Koekeittiössä pizza bianca

Rakastan pizzaa. Hyvä tomaattikastike, juusto, ohut pohja, täytteet fiiliksen mukaan - that's amore! Rakkauteni ei tietenkään kohdistu mihinkään terveelliseen (no okei, on niitäkin), vaan tähän hurmaavaan italialaiseen kaloripommiin. Tomaatti ja juusto ovat täydellinen parivaljakko monessa muussakin ruuassa. Molemmat uhkuvat umamia, tuota mystistä viidettä makua. Niinpä olen ollut jokseenkin vastahakoinen luopumaan tomaatista eli testaamaan valkoista pizzaa. Tomaattikastike on vain tuntunut niin pakolliselta osalta täydellistä pizzaa. 

Pizza biancasta löytyy googlella useita erilaisia versioita. Valkoisena "kastikkeena" käytetään esim. ranskankermasta tehtyjä kreemejä ja löytyipä suomalaisversiokin, jossa on pohjalla koskenlaskijaa. Täytteet ovat astetta laadukkaampia kuin peruspizzassa, parmankinkku, artisokka ja muut Italian herkut vilahtelevat resepteissä. 

Eli epämukavuusalueelle ja pizzanpaistoon - ilman tomaattikastiketta. Tältä se näytti:

Ja näin se syntyi:

Pohja

1,5 dl vettä (reilusti lämmintä)

1,5 tl kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

3 rkl oliiviöljyä

4 dl hiivaleipäjauhoja (kokeilin tällä kertaa hieman tummempaa versiota perusvehnisten sijaan)

Sekoita veteen hiiva, suola ja osa jauhoista. Alusta joukkoon loput jauhot ja öljy. Anna taikinan levätä jääkaapissa. (Tämä muuten teki taikinasta helposti käsiteltävää). Kaulitse jauhojen kanssa vajaan uunipellin kokoiseksi ohueksi levyksi. 

Täytteenä

Noin puoli purkkia 17 % ranskankermaa

Pestoa

Savukalkkunaa

Aurinkokuivattua tomaattia

Rouhittuja pistaasipähkinöitä

Mozzarellaraastetta

Oreganoa ja mustapippuria

 Valmiin pizzan päälle voi laittaa rucolaa tai basilikaa, antaa kivasti raikkautta. 

Mitä opin ja mitä seuraavalla kerralla eri tavalla? 

Mozzarellaraaste olisi pitänyt jättää pois tai laittaa pienempi määrä pohjalle, ei pinnalle. Näin pinta olisi pysynyt valkoisempana. Lisäksi ranskankerman rasvaisuus ei välttämättä kaipaa niin paljon juustoa kaverikseen. Peston voi jättää huoletta pois. Pistaasit antoivat ihanasti rapeutta ja makua. Tomaattia jäin kaipaamaan, jos ei kastikkeessa niin silputtu tomaatti toimisi varmasti täytteessä.

Hyvää oli, mutta ei vielä täydellistä. Ja ostoslistalle menee pizzakivi, koska pohjan rapeuteen en ollut tyytyväinen. 

Mikä on sinun herkkupizzasi salaisuus? 

Energiapatukat, osa 3: Suklaarusina-kaura-cashew

Nyt Lapissa hiihdellessä tuntuu tämä välipalateema kovin ajankohtaiselta, joten laitetaanpa jakoon taas yksi energiapatukkakokeilu. Tällä kertaa kokeiltiin, kuinka suklaarusinat toimisivat energiapatukoissa. Samalla testattiin vähän erilaista tekniikkaa, jotta vältettäisiin rusinoiden palaminen. Mittasuhteet ovat ohjeessa aika lailla samat kuin ennenkin, ainesosia vain vaihdeltiin.

 Tällaisilla tarvikkeilla tällä kertaa:

0,5 dl rypsiöljyä 

0,75 dl vahvaa vadelmamehua

0,75 dl hunajaa

3 dl kaurahiutaleita

1 dl kauraleseitä

1 dl mantelijauhetta

2 dl cashewpähkinärouhetta

2 dl suklaarusinoita

Toimi näin:

Pilko suklaarusinat veitsellä vähän pienemmiksi, ei tarvitse paljon leikellä. Kuumenna öljy, mehu ja hunaja kiehuvaksi. Sekoita joukkoon kaikki muut aineet, paitsi suklaarusinat. Jos taikina tuntuu liian murenevalta, lisää tilkka mehua. 

Ota taikinasta erilleen noin neljäsosa. Sekoita suklaarusinat isompaan osaan taikinaa. Painele suklaarusinataikina tiiviisti vuokaan, joka on leivinpaperoitu ja sivelty öljyllä. Painele päälle rusinaton osa taikinasta. Näin rusinat jäävät taikinan alle piiloon eivätkä pala pinnassa. 

Uunissa 200 asteessa 20-25 min. Leikkaa jäähtyneenä n. 12 patukaksi.  

Kokkikoulu: Köyhät ritarit

Kokkikoulu tarjoaa tänään köyhiä ritareita. Helppoa, hyvää, mutta ainakin minulta usein unohtuvaa herkkua. Tämä on erinomainen tapa hyödyntää kuivahtanutta vaaleaa leipää, ja helppo herkku myös aloittelevalle juniorikokille. Tällä kertaa käytimme köyhiin ritareihin pääsiäislimppua, joka olikin oikein maukasta höysteineen.

Tarvikkeemme ovat:

6-8 viipaletta leipää

Kostutusliemi
3 dl maitoa
1 muna
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria

Sekoita liemen ainekset keskenään, vispaa sen verran, että kananmuna sekoittuu kunnolla maitoon. Kasta leipäviipaleet molemmin puolin liemeen. Paista leivät pannulla voissa kullanruskeiksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljakastikkeen ja hillon kera.

Voissa paistettu leipä on jo itsessään herkullisen näköistä. Liemi ja voi tekevät kauniin paistopinnan.

Kuningatarhillo ja vaniljavaahto hoitivat homman tyylikkäästi kotiin. 

Papaijapähkinäpatukat

Testailin aikaisemmin Myllyn Parhaan energiapatukkaohjetta ja sen jälkeen patukoita onkin tehty pari kertaa. Ohje alkaa hioutua mieleiseksi, tässä testattu versio:

0,5 dl rypsi- tai avokadoöljyä
0,75 dl omenamehua
0,75 dl hunajaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1,5 dl hasselpähkinärouhetta
1,5 dl cashewpähkinärouhetta
2 dl kuivattua papaijaa

Tähän voi käyttää oikeastaan mitä tahansa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä oman maun mukaan. Tästä tuli vähän pähkinäisempi versio, sillä se pysyy paremmin kasassa kuin jos hedelmiä olisi tosi paljon. Samoin hunajan määrää on hiukan vähennetty, sillä makeutta tulee hedelmistä reippaasti. 

Toimi näin:

Pilko hedelmät pienemmiksi. Öljy, mehu ja hunaja kuumennetaan kiehuvaksi ja muut aineet sekoitetaan joukkoon. Jos taikina tuntuu liian murenevalta, lisää tilkka mehua. Painele taikina tiiviisti vuokaan, joka on leivinpaperoitu ja sivelty öljyllä. Uunissa 200 asteessa 20-25 min. Leikataan jäähtyneenä. Tästä tulee n. 12 patukkaa, riippuu miten isoja leikkaa. Kuorruta halutessasi valkosuklaalla.

Energiapatukkalevy ennen paistamista. 

Juustosarvet

Juustosarvet ovat helppo ja monikäyttöinen suolainen herkku. Sarvet sopivat salaatin tai keiton seuralaiseksi tai välipalaksi, täytettynä tai sellaisenaan. Ohjetta on myös helppo muunnella oman maun mukaan. Juustona voi käyttää esim. emmentalia, goudaa, cheddaria - mikä nyt omaan makuhermoon osuu. Itse käytän yleensä emmental-mozzarellasekoitusta. Juuston maku häviää helposti taikinaan, joten ihan miedoimpia juustoja tässä ei ehkä kannata käyttää. 

Tarvikkeemme ovat:
4 dl jauhoja
2,5 dl juustoraastetta (oman maun mukaan, mutta ei mitään kevytjuustoja)
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl kermaviiliä
½ dl öljyä

Täytteeseen:
1 kananmuna
1,5 dl juustoraastetta
Maun mukaan esim. yrttejä, aurinkokuivattua tomaattia tai pestoa.

Ainekset sekoitetaan keskenään. Taikinan voi antaa levätä kylmässä, jotta se on helpompi kaulita. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija n. 30 cm) ja leikkaa taikinapyörällä kuudeksi kolmioksi. Laita täyte leveään päähän ja rullaa sarveksi. Taivuta sarvea hieman, jotta saat juustosarveen pyöreän muodon. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. 

Näiden juustosarvien täytteessä oli mukana pestoa. 

Uuniin menossa. 

Jauhelihapizza ja juustosarvet lähdössä buffettiin. 

Välipalaa, olkaapa hyvät!

Koekeittiö: Energiapatukat

Osuipa eilen lukulistalta silmään Leivontagiaa-blogissa energiapatukoiden ohje. Palloilevassa perheessä kootaan säännöllisin väliajoin turnauseväitä, joihin yleensä sisältyy jonkinlaisia myslipatukoita. No tuumasta toimeen, minäpä teenkin itse patukat lapsosille! Pikaisella googlauksella totesin, että taateli on energiapatukoiden perusraaka-aine. Itse en siitä niin välitä ja kohderyhmän kranttuilun huomioiden...enpä lähde sille tielle. 

Lisää googlailua ja löytyi tämä Myllyn Parhaan ohje. Koska oli sunnuntai-ilta eikä kauppareissu houkuttanut, tätä lähdettiin soveltamaan kaapista löytyvillä tarvikkeilla (= ei siemeniä, ei papaijaa ja tilalle mantelijauhetta ja lisää rusinoita). 

Ihan myslipatukoilta ne näyttävät.
(Ihana aamuhämärärakeinen kännykkäräpsy.)

Maistuiko? Pinnalla oli palaneita rusinoita, niitä kaiveltiin pois. Pitää seuraavalla kerralla leikellä hedelmät pienemmiksi, jotta uppoavat taikinaan paremmin. Rakenne oli hieman turhan tiivis, tähän epäilemättä olisi auttanut siementen tuoma rapeus. Poika oli sitä mieltä, että ihan ok, jos tää olis kokonaan kuorrutettu suklaalla (no ei yllätä). Ei siis riemunkiljahduksia, mutta ei täystyrmäystäkään, joten kehittelin sitten tällaisen version seuraavaa testiä varten: 

0,5 dl rypsiöljyä (tai jotain muuta)
0,5 dl omenamehua
1 dl hunajaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl cashewpähkinärouhetta
2 dl kuivattua papaijaa
1 dl kuivattua mansikkaa

Pilko hedelmät pienemmiksi. Öljy, mehu ja hunaja kuumennetaan kiehuvaksi, muut aineet sekoitetaan joukkoon ja koko hoito painellaan vuokaan, joka on leivinpaperoitu ja sivelty öljyä. Uunissa 200 asteessa 20-25 min. Leikataan jäähtyneenä. Tästä tulee n. 12 patukkaa, riippuu miten isoja leikkaa. Yleisön pyynnöstä saatan laittaa päälle vähän sulatettua valkosuklaata. 

Disclaimer: Tätä ei sitten ole vielä testattu.