Eilen oli Silppua puskat - päivä. Homma lähti ihan viattomasti liikkeelle muutaman kesäkukan istutuksella. Verililjapuut saivat seurakseen valkokukkaisen rönsyävän... kukan. Unohdin jo, mikä tämä kesäkukka on.
Sitten kivikkoon pääsi muutama mehikasvi. Samalla kertaa sitten siirsin patjarikkomättään paikasta toiseen, jotta sain isomman ja yhtenäisemmän alueen. Ennen patjarikko oli hajallaan eri kohdissa isoa istutusaluetta. Samoilla höyryillä myös heinätupsu siirtyi sateenvarjojalavan alta piilosta vähän paremmin näkösälle. Saatan tarvita kyllä muutaman kivikkokasvin vielä täydennykseksi tuolle nurkalle.
Kun kerran puun alla rymysin niin katse osui seuraavaksi angervoihin, joissa oli kuivia oksia melko lailla. Tässä vaiheessa istustuslapio vaihtui saksiin. Ensin angervot, sitten huomasin ruusujen kuivat oksat. Niks naks niks naks vaan. Johan sitä roskaa lähtikin (ja vahingossa muutama iso tervekin oksa)! Välissä pieni tunnistustehtävä - vaaleanpunainen söpöläinen on kääpiömanteli. Uuh miten risuiselta tuo penkki näyttääkin! Taidan tarvita muutaman säkin koristekatetta.
Seuraavaksi alkoikin häiritä suikerotuhkapensaan levittäytyminen kaikkialle, sillä koko alue näyttää ryteiköltä. Naks naks naks naks, pitkiä, parimetrisiä oksia lähti monta. Ja lopulta saksien uhriksi joutui myös kääpiövuorimänty. Nyt siinä on sitten reikä odottamassa jatkosuunnitelmia.
Mutta paras viimeiseksi! Syksyllä istuttamani tummat tulppaanit alkavat vihdoin aueta! Instassa sitten follow-upia, millaisia näistä kaunokaisista kehkeytyy.
Tästä istutusalueesta on tarkemmin kerrottu aiemmassa postauksessa (
KLIK). Muokkaan sitä pikkuhiljaa mieleisekseni, mutta ei siitä koskaan taida valmista tulla. Kuten ei puutarhasta muutenkaan.
