Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa teatterissa. Mikkelin Teatterissa sai syksyllä kantaesityksensä Ilpo Tuomarilan Jos helmiä kyyneleet ois - musiikkinäytelmä, joka kertoo sanoittaja Helena Eevan elämästä. Näytelmä oli minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoinen siksi, että Helena Eeva oli isoisäni pikkuserkku ja kotoisin Metsäpirtistä, menetetystä Karjalasta. Nuoren naisen dramaattiset vaiheet sodan keskellä ja evakkona eri puolilla Suomea jättivät varmasti jälkensä ja kaikuivat sanoituksissa vielä vuosien kuluttuakin. En osaa edes kuvitella, miten itse olisin kyennyt 15-vuotiaana lajittelemaan ruumiita rintamalla...
Helena Eeva sanoitti 40-50-luvuilla salanimien suojissa lukuisia Toivo Kärjen säveltämiä hittejä. Suurelle yleisölle (ja myös minulle) hän jäi tuntemattomaksi. Miksi lahjakas kirjoittaja toimi salanimellä? Ehkä tuohon aikaan miesrunoilija oli ehkä myyvempi kuin yksinhuoltajaäiti. Niinpä Helena istui Fazer-Musiikin konttorissa ja teki sanoituksia konttoritöidensä ohella.
Musiikki onkin sitten tutumpaa, sillä tuotteliaan runoilijan kynästä ovat lähtöisin mm. sellaiset ikivihreät kuin Lasten liikennelaulu, Suopursu ja Kulkuriveljeni Jan, sekä Paula Koivuniemen levyttämä näytelmän nimikappale.
Näytelmässä oli piirretty herkällä tavalla Helenan elämänkaari, mässäilemättä, ilman rautalankaa. Tunnelma oli tiivis, vaikka päivänäytöksessä esitys ei ehkä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Esitys oli tehty vain muutaman näyttelijän voimin, eli pääosan esittäjää lukuunottamatta näyttelijöillä oli useampi rooli. Liveorkesteri huolehti musiikista ja kulissit vaihtuivat videokuvina luoden sota-ajan kauhut ja 50-luvun tanssiravintolan katsojien eteen. Pienen teatterin onnistunut voimainponnistus!
Esityksen tiedot löydät täältä (klik).
Kannattaa käydä katsomassa, jos on Mikkeliin menoa!
=> Ylen uutisesta viime syksyltä
=> Wikipediasta.
