Silvopleen energiajuoma

Elämäntaparemontointiani pidempään seuranneet saattavat muistaa joitakin aiempia seikkailujani vihersmoothieiden maailmassa. Kovalla tohinalla on hankittu vihersmoothiejauhetta, joka vastasi maultaan lähinnä koiranoksennusta ja blenderiä on rasitettu erilaisilla vihannescocktaileilla, joiden maku muistutti lähinnä nestemäistä salaattia. Olenkin suosiolla hylännyt vihreät smoothiet lähes kokonaan, korkeintaan varovaisesti lisännyt kannuun kurkkua, pinaattia tai nokkosjauhetta. Smoothierepertuaarini on siis hyvin marjapainotteinen, missä sinänsä ei ole mitään vikaa. 

No, kävin männäviikolla juhlimassa Silvopleen uutta kirjaa. Laajensin sitten makumaailmaani Silvopleen herkkupöytien äärellä ja kokeilin epäilyttävän tummanvihreää juomaa. Ja kas, johan alkoivat makunystyrät hyrrätä onnesta! Nyt löytyi vihersmoothie, joka maistuu jopa minulle. Kotimatkalla poikkesin hakemaan Ruohonjuuresta kassillisen kaikkea, mitä en ole ennen maistanut. Kotona laitoin tehosekoittimen töihin ja niin minusta ja vihersmoothiesta tuli kaverit. 

Lapset hirnuivat vihreälle smoothielasilleni, kun sanoin sen olevan spirulinapirtelöä. Hyvin on Mäkkärin mainokset muistissa. Eivät suostuneet kuitenkaan maistamaan. Ei haittaa, enemmän jäi minulle. 

Silvopleen energiajuoma

1 avokado

1 banaani

1 tl spirulinajauhetta

4 tl vehnänorasjauhetta

5 dl omenamehua

(halutessasi voit lisätä joukkoon proteiinijauhetta)

Blenderiin ja sursur.

Aiemmista vihersmoothiekokeiluistani ja detox-kokemuksista voit lukea vaikkapa täältä.

Miten sujuu elämäntaparemontti? (seuraa paljastus)

Miten sopivat yhteen sanat kesä ja elämäntaparemontti? Veikkaan, että keskimäärin aika huonosti. Melko harvalle juolahtaa kesähelteillä lomasta nautiskellessa mieleen, että nyt muuten alan laskea kaloreita enkä tänä kesänä syö yhtään jäätelöä ja grilliinkin laitan vain kesäkurpitsaa. Enkä ota sitä ihanaa viileää valkoviiniä lounaalla ja käyn helteestä huolimatta salilla viidesti viikossa. Hatunnosto niille, jotka pysyvät kesällä normirytmissä! Minä en nimittäin pysynyt. 

Kesä ei tosiaankaan ollut minulle elämäntaparemontoinnin kulta-aikaa. En aloittanut mitään uutta projektia (paitsi hetken aikaa laskin niitä kaloreita kalorilaskurin avulla). Jo opituissa tavoissakin tapahtui kovasti lipsumista. Toisaalta hitaan remontin hyvä puoli on se, että ne hyvät tavat ehtivät aika tehokkaasti juurtua. Niinpä jotkut asiat tulivat jo ihan selkäytimestä, ilman sen kummempaa kärvistelyä tai erikseen pohdintaa. Yksi näistä on aamiainen. Vähähiilihydraattinen aamiainen on osoittautunut niin toimivaksi ja minulle sopivaksi tavaksi, että siitä pidin mielelläni kiinni silloinkin, kun hotellin aamiaisbuffetin tarjonta ei siihen varsinaisesti kannustanut. Keväällä opittu tapa napsia d-vitamiinit, magnesiumit ja monivitamiinit pysyi myös läpi kesän. Kahvihammasta ei kolottanut eikä kännykkää tai tablettia tullut selattua sängyssä. Jotain ihan oikeaa, pysyvää muutosta on siis tapahtunut. 

Kesän aikana tuli kyllä syötyä jäätelöä, välillä jopa päivittäin. Sen verran oli kuitenkin järki päässä, että älysin edes joskus valita pienemmän vaihtoehdon sen ihanan Daim-tuutin sijaan. Karkkiakin meni ääntä kohti, en siis vieläkään ole tajunnut, kuinka helposti yksistä "viattomista" tuliaiskarkeista pamahtaa sokerikoukku taas päälle. Kuntosalilla en ole käynyt kuukauteen. Kas kummaa, kun tuli eilisestä ylävartalotreenistä taas kaikenlaisia lihaksia kipeäksi. Kaikki tämä viimeisten kahden kuukauden syöksykierre kohti kroonista sokerihumalaa huomioiden, en todellakaan odottanut innolla tapaamista ravintovalmentajan kanssa. Enkä varsinkaan odottanut mitään kummoisia tuloksia Biosignature-mittauksesta. Biosignaturessa kehon rasvat altistetaan armottomalle tarkastelulle puristamalla löysät lihat pihtien väliin. Vertailutulos oli huhtikuulta, eli nyt nähtäisiin, mitä neljässä kuukaudessa on tullut tehtyä. Armottomasti. 

Ja yllätysten yllätys. Rasvaprosentti oli pudonnut 4 prosenttiyksikköä. Korkea se on toki edelleen (27 %), mutta suunta on oikea. Millimetrejä on lähtenyt vähän kaikkialta. Pohkeet ovat kaventuneet, takareisistä on kadonnut löysää, jopa se hiilarimittari eli jenkkakahvat olivat sulaneet kevään ja kesän aikana. Mahdollisista insuliiniongelmista viestivät yläselän siivet olivat kutistuneet selvästi. Mitä mitä mitä! Milloin tämä on tapahtunut? Silloinko kun vedin jäätelöä auringonpaisteessa ja ainut hiki johtui ulkolämpötilasta?! Vaakalukemat eivät nimittäin ole vihjanneet millään tavalla, että rasvaa on kadonnut taivaan tuuliin. 

Voiko tulla isompaa buustia elämäntaparemontointiin kuin tällaiset konkreettiset lukemat kehonkoostumuksesta? Jotain on selkeästi tullut kesän aikana tehtyä oikeinkin, koska lomakiloja ei tullut ja rasva palaa. Tästä vedän nyt rohkeasti pari johtopäätöstä, täysin omiin kokemuksiini pohjautuen. Tiedostan, että kuvio ei toimi kaikilla samalla tavalla, joskin jotain universaaleja yhtäläisyyksiä voi olla. 

1) Lihaskuntotreeni - minun tapauksessani kuntosali - on erittäin tärkeä tekijä minun hyvinvoinnilleni. En ole ns. linnunluinen ollut koskaan, vaan nuorenakin minulta löytyi lihasta. Lihakseni pitävät siitä, että ne laitetaan töihin ja kiitokseksi saan hiukan vapauksia ravintopuolella. Lihasmassa nimittäin kiihdyttää aineenvaihduntaa. Johtopäätös: Lisää salitreeniä ja ennen kaikkea säännöllisemmin. Tavoitteeksi 3 x viikossa. 

2) Proteiinipitoisen (ja vähähiilihydraattisen) aamiaisen vaikutus verensokeriin ja päivän ruokarytmiin on minulla merkittävä. Kun syön kunnon aterian aamulla, verensokeri ei tee myöhemminkään päivällä niin helposti välinaposteluun houkuttelevia kuoppia. Sopii minulle erinomaisesti. Välillä laiskuuksissani "tyydyn" aamulla voileipään, ja sitten onkin taas nälkä hetken päästä.

Ja miten sitten tästä eteenpäin? Joudun perustelemaan itselleni salille lähtöä aika voimallisesti, eli se ei ole vielä riittävästi rutinoitunut. Sali + keskivartalon huolto pilateksen avulla ovat siis seuraavana projektina. Menköön syömiset vaikka vähän päin prinkkalaa, mutta kroppa tarvitsee nyt liikettä. Hassua kyllä, liikunnasta terveellä tavalla väsynyt elimistö osaa myös vaatia oikeita rakennusaineita. Treeni siis tavallaan kannustaa syömään oikein (tai vähemmän väärin).

Tässä muutama kesäinen ateriakuva. On sitä syöty ihan oikeaakin ruokaa, eikä pelkkää jäätelöä. Joskus lautasella on ollut hieman yllättäviäkin aineksia...

Hotelliaamiaiset tuottivat hieman päänvaivaa Kroatiassa. Paistetut kananmunat, juusto ja
kasvikset muodostivat perusrungon pullamössön välttelyssä. Parhaina päivinä tarjolla oli
herkullista kasvispaistosta, huonoina päivinä 90 % rasvaista pekonia. 

Salaatti on mainio aamiainen. Aina löytyy kaapista jotain salaattiin sopivaa. 

Munakasta tulee syötyä 2-3 kertaa viikossa. Lehtikaalimunakas on erityisen herkullista.

Munakas pelasti myös Tallinnan reissulla, F-Hooneen versio oli tällainen.

Guacamolella, salsalla  ja kasviksilla täytetty burgeri ei ole ihan huonoin vaihtoehto. Miinusta
valkoisesta sämpylästä. Kastikevalinnat ja ranskalaisten poisjättäminen vaikuttavat kalorimäärään isosti.

Linsseillä täytettyä kesäkurpitsaa. Ai että oli hyvää! 

Sellainen perussetti, kun ei ole viitsinyt muuta kasvislisuketta tehdä kuin vihreän salaatin. 

Reissussa tuli syötyä myös mustekalaa. Ei edelleenkään ole ykkössuosikki, mutta tätä sentään pystyi leikkaamaan
veitsellä. Sellaisenkin lonkeron olen kerran saanut ravintolassa, että siihen ei veitsi pystynyt. 

Perinteistäkin perinteisempi kesäherkku, mustikkamaito. Mitä niitä ihania mustikoita
aina ajamaan soseeksi blenderillä, kyllä ne maistuvat ihan sellaisenaankin. Mausteena
tuoretta minttua. 

Tässä omenapiirakassa oli todella paljon omenaa, eli lasketaan melkein terveysruoaksi. Ainakin parempi vaihtoehto
kuin samassa vitriinissä majaillut daim-kakku. 

Kuntosalilla

Lueskelin tänään Rosa Meriläisen kolumnia Aamulehdestä. Rosa oli painokkaasti sitä mieltä, että naiset olisivat onnellisempia, kun keskittyisivät muihin asioihin kuin oman ulkonäkönsä viilaamiseen muita miellyttääkseen. Epäilemättä totta - jos ulkonäkö on se syy käydä salilla tai syödä kasviksia eikä suklaata. Kyllähän tuolla kuntosalilla näkee niitä salikissoja, jotka saapuvat paikalle viimeisen päälle fitness-vermeissä ja meikit, irtoripset ja hiustenpidennykset samalla mallilla kuin yökerhoon lähtiessä. Sitä en tiedä, mikä heidän motivaationsa treenaamiseen on. Vihaavatko he ruumistaan ja kurittavat sitä ollakseen hyväksyttävämpiä muiden silmissä, kuten Rosa kirjoittaa?  

Viime viikolla luin kuntosalini nettisivuilta 65-vuotiaasta naisesta, johon olen törmännytkin joskus circuitissa. Hän korosti jutussa liikunnan iloa ja hyvän kunnon tuomia hyötyjä, puhumattakaan salin kivasta ilmapiiristä ja mukavista jumppakavereista. Onko niin, että nuoret naiset suorittavat salilla verenmaku suussa ollakseen kauniimpia, kiinteämpiä, hoikempia, hyväksytympiä? Ja vähän kokeneemmat salisisaret liikkuvat voidakseen paremmin? Mitä katse peilistä hakee? Miltä minä näytän ähkiessäni punttien kanssa vai sitä onko suoritustekniikka kunnossa? 

Olen aloittanut kuntosaliharrastuksen ensimmäisen kerran rapiat 20 vuotta sitten. Nuori kun olin, tulokset näkyivät nopeasti eikä tarvinnut murehtia rasitusvammoista tai miettiä, mitä kroppa kestää. Koukuttavaa salilla käyminen oli silloin, ja sitä se on nytkin. Palasin alkuvuodesta vanhan harrastuksen pariin, ja pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen löysin sopivan tavan tehdä kuntosalitreeniä. Pyrin siihen, että käyn salilla kahdesti viikossa. Toinen treeni on ylävartalopainotteinen ja toinen puolestaan keskittyy alavartaloon. Lisäksi vielä dynaamiset lämmittelyt ja fiiliksen mukaan vatsaa, selkää tai polvitreeniä. Salitreeni vie aikaa noin tunnin verran, siinä saa jo mukavasti töitä tehneen olon, kun vaan painoja on käytössä riittävästi. 

Miksi minä sitten valitsin juuri kuntosalin? 

1) Haluan kroppaani voimaa. Haluan jaksaa paremmin, on sitten kyse suksiboksin nostamisesta auton katolle, maalien siirtelystä futiskentällä, lapiohommista puutarhassa tai laskettelusta sohjoisessa kevättalven auringon lämmittämässä rinteessä. 

2) Parempi lihaskunto, pienempi rasitus nivelille. Ongelmakohtiani ovat olkapäät, alaselkä ja polvet. Välillä ne oikuttelevat kaikki yhtä aikaa, joskus ei mikään paikka ole kipeä. Useimmiten joku edellämainituista vihoittelee. Kaikkiin näihin vaivoihin auttaa parempi lihaskunto. 

3) Lihaksista on hyötyä painonhallinnassa. Lihasmassa tehostaa aineenvaihduntaa. Keski-iän koittaessa lihasmassa alkaa luonnostaan pienentyä ja siten myös aineenvaihdunta hidastuu. Lienee useimmille tuttu ilmiö, että iän myötä kiloja kertyy helpommin kuin nuorempana. 

Huom. Yksikään perusteluista ei ollut se, että lihas näyttää peilissä ja vaatteissa paremmalta kuin läski, vaikka se onkin tosiasia. Tässä kirjoitellessa tuli samalla hörpittyä smoothie, jossa oli mustikkaa, banaania, kauramaitoa ym. sekä riisiproteiinia. Lihakset tarvitsevat rakennusaineekseen proteiinia, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa. 

Ps. Ilmainen vinkki: Saleilla on nyt tilaa paljon enemmän kuin tammikuussa. Aloita siis salitreeni nyt, ja ota aloitukseen tarvittaessa avuksi ammattilainen. Siten saat treenistä heti enemmän irti. 

Vihaan steppilautoja ryhmäliikunnassa, mutta painoharjoitteluun ne ovat ihan hyvä apuväline.
Teen syväkyykyt kahvakuulan kanssa steppilautojen päällä seisten. 

Kuntosalin etuna kotitreeniin verrattuna on hyvä valinnanvara välineistössä. Kun seitsemän kilon painot
alkavat olla kevyttä kauraa penkkipunnerruksessa, siirrytään painavampiin puntteihin.
Vanha kuva, nyt on käytössä 8 kg painot ja kohta voisi kokeilla 9 kg. Minähän sanoin, että tämä koukuttaa. 

Vipunostot sivulle ovat inhokkini ja olkapäätkään eivät niistä niin välitä, joten pienillä painoilla
ensin tekniikka kuntoon. Vitoset ovat käytössä pystypunnerruksissa. 

Painopakassa on vielä joustonvaraa ylöspäin aika reippaasti... 

Lihasten ja nivelien liikkuvuudesta pitää huolehtia. Lonkat auki ja sisäreisille venytystä. 

Keski-ikäisen elämäntaparemppa jatkuu - Aamiainen uusiksi (taas)

Puoli vuotta on pitkä ja lyhyt aika. Jotenkin tässä elämäntaparemppailussa on niin helppo sortua siihen perinteiseen laihdutusajatteluun ja pettyä itseensä, että enkö minä tämän enempää ole saanut aikaiseksi. Mutta sitten kun aloin pohtia aikaa taaksepäin viime syksyyn, niin kyllähän tässä on paljon tapahtunut, vaikka se ei kiloissa näykään. Pääasia onkin, että se tuntuu kropassa ja pääkopassa. Pienin askelin eteneminen on sopinut minulle todella hyvin ja elämäntaparemontoinnista ei ole tullut stressinaihe. 

Muutoskohde nro 3 on liikunta, erityisesti kuntosaliharjoittelu tärkeänä osana viikon liikuntasaldoa. Siihen palaan myöhemmin tarkemmin, mutta sanonpa vain, että tuntuu hyvältä, kun on lihakset töitä tehneen tuntuiset. Muutoskohde nro 2 oli jo tavallaan ruoka, monta hyvää tapaa omaksuin alkuvuoden aikana detoxin myötä. Ravinto on kuitenkin se pahin kompastuskivi minulle ja samaan aikaan tärkein avain painonpudotukseen. Niinpä neljäs remonttikohde on jälleen ruoka. Tällä kertaa lähdin hakemaan apuja asiaan ravintovalmentajalta. Pihdeillä mittailtiin rasvoja eri puolilta kehoa ja tuloksia sain niin millimetreinä (tai ehkä ennemmin senttimetreinä, kyse kun on niistä pihtien väliin jäävistä rasvapoimuista), prosentteina (rasvaprosentti) kuin kiloinakin (rasvaton massa). Onhan se aika brutaalia, kun vuosien väärät ruokailutottumukset tuijottavat paperilta armottomalla katseellaan. 

Luvuista voisi masentuakin, mutta mieluummin kuitenkin turvaudun toimintaan. Luvut viittaavat siihen, että insuliinin kanssa voi olla haasteita joko nyt tai viimeistään tulevaisuudessa, ellei jotain muutosta elämäntavoissa tapahdu. Niinpä aamiaisrutiini laitettiin taas uusiksi. Olin nimittäin juuri alkuvuodesta siirtynyt yhdestä pienestä voileivästä kunnon lautaselliseen puuroa tai vaihtoehtoisesti munakkaaseen. Nyt lähtivät hiilihydraatit aamiaislautaselta, tavoitteena pitää verensokeri tasaisempana koko päivän ajan ja siten vähentää helmasyntiäni, iltanapostelua. Ei leipää, ei puuroa - mitä minä sitten oikein syön aamulla? En tiedä kumpi tökkii enemmän, pää vai vatsa, mutta jotenkin ajatus jauhelihasta tai broilerista aamiaisella tuntuu todella vieraalta.

Mitä sitten olen syönyt aamuisin? Tässä muutama esimerkki: 

• Savulohisalaattia
• Pinaatti-lehtikaalimunakasta, höyrytettyä parsaa, tomaattia ja korianteria
• Salsalla höystettyä munakokkelia ja edelliseltä illalta jäänyttä entrecotea, lisäksi avokadoa, lehtikaalia ja tomaattia
• Valkuaismunakasta, pekonia, herkkusieniä, parsaa ja aasialaista coleslaw'ta
• Broileri-kasviswokkia

Aamun ateriaani kuuluu reilusti proteiinia ja vielä reilummin kasviksia. Meneillään oleva parsakausi näkyy kyllä lautasella, aika monta kertaa aamun vihreän virkaa on toimittanut ihana vihreä parsa. Kananmunat eri muodoissaan ovat helppo ratkaisu, mutta vatsani ei arvosta päivittäistä kananmunien syömistä. Hyviä vaihtoehtoja on siis kuumeisesti hakusessa. Coachini Tytti kehotti syömään aamuisin kuin kuningatar. Eikö kuulosta aika paljon kivemmalta kuin kitudieetti? 

Muutoksen olen jo huomannut, sillä tuhdimpi aamuateria pitää nälkää pitkään ja siten houkutus välinaposteluihin on kadonnut ilman sen suurempaa itsekuria. Iltaan asti vaikutus ei ihan vielä tunnu kantavan, eli urakka on kesken. Mutta jälleen, maltti on valttia ja askel kerrallaan laitetaan asioita kuntoon. 

Oletko sinä noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota? Mitä sinun aamiaiseesi kuuluu? 

Detox ohi - Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kuukauden mittainen detox-kurssi on nyt taaksejäänyttä elämää. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin, miten kuukausi sujui ja mitä jäi käteen. Pitkä lista vältettäviä ruoka-aineita pakotti pohtimaan omia ruokailutottumuksia perusteellisesti ja samalla myös hakemaan uusia vaihtoehtoja päivän aterioille. En olekaan aikoihin kokeillut niin paljon uusia reseptejä kuin tammikuussa, ja joitakin uusia raaka-aineita on kotiutunut keittiööni. Paino putosi ensimmäisten kahden viikon aikana 3 kg, sen jälkeen detoxaaminen alkoi maistua heinältä ja ruokavalio lipsui lähemmäs normaalia. Toki tuossa pudotuksessa suurin osa on nestettä, mutta joka tapauksessa olo on parempi kuin joulun aikaan. Kilot eivät myöskään ole tulleet takaisin, vaikka syömiset ovat lipsuneet välillä oikein pahastikin. 

Tässä detox-ruokavalion runko ja muutama havainto, miten sitä tuli noudatettua ja mistä voisi tulla pysyvämminkin tapa: 

1. Aamulla ensimmäiseksi: Lasillinen vettä, johon on sekoitettu puolikkaan sitruunan mehu. 

• Olen juonut sitruunavettä melkein joka aamu. Lisään joukkoon vielä mustaherukan makuista MSM-jauhetta. Sitruunavesi on jokseenkin virkistävä tapa aloittaa aamu, kun makunystyrät räjähtävät kirpeydestä hereille. Sitruunavettä tulee siemailtua samalla, kun keittelen puuroa tai teen munakasta. Tätä jatkan. 

2. Aamiainen: Puuro tai munakas, tee. 

• En ole koskaan elämässäni syönyt niin paljon kaurapuuroa kuin tänä vuonna. Koko kuurin kenties paras oivallus oli kaurapuuron keittäminen kaurajuomaan. Ei enää raudanmakuista kaurapuuroa! Kokeilin myös raejuuston lisäämistä puuron sekaan (se siitä maitotuotteiden välttelystä), ja hämmästyttävää kyllä se toimii. Lisäksi vielä marjoja ja pähkinöitä tai siemeniä ja herkullinen ja täyttävä aamupala on valmis. Mikä tärkeintä, nälkä pysyy loitolla pitkälle aamupäivään. Tällä jatketaan ehdottomasti. 
• Monena aamuna tein munakkaan tai paistoin kananmunia. Erilaisista kokeiluista huomasin, että minulle ei sovi kananmunan ja lihan yhdistelmä samalla aterialla. Siitä tulee todella tukkoinen olo. Sen sijaan iso kasa kevyesti freesattuja kasviksia sopii mainiosti munakkaan seuraksi, esim. pinaatti, lehtikaali ja paprika. Kananmunat ovat silloin tällöin kivaa vaihtelua, mutta sen verran kuuntelen omaa olotilaani, että päivittäinen munakkaan syönti tai kolme keitettyä kananmunaa aamutuimaan ei ole minun juttuni.  

3. Välipala aamu- ja iltapäivällä: Hedelmä, kasviksia tai smoothie

• Kasvikset eivät oikein löytäneet tietään lautaselleni välipala-aikaan. Kokeilin vihersmoothieta pariin otteeseen, meistä ei tullut kavereita. Ostin jopa vihersmoothiejauhetta. Tähän liittyy episodi, jossa lempparilasi täynnä pahanhajuista vihermössöä putoaa kivilattialle ja nälkäinen ja pahantuulinen detoxaaja siivoaa sitä vihreää, lasinsirpaleista sotkua lattian lisäksi myös kaapinovista ja seinästä. Ei jatkoon. 
• Sesonkiin sopivasti appelsiineja on tullut syötyä runsaasti, ja käsi kävi ahkerasti pähkinäpussissa. Cashew-pähkinöitä en näköjään voi ostaa kaappiin, koska voisin napsia niitä ihan jatkuvasti. Pähkinät ovat kyllä terveellisiä, mutta rasvaa niissä on sen verran reippaasti, että nautittu määrä kannattaa ainakin painonpudottajan pitää maltillisena. 
• Välipalarytmin varmistamiseksi aloin tehdä aamulla kannullisen smoothieta, josta riitti välipalajuomaa sekä aamu- että iltapäiväksi. Hedelmien ja marjojen käyttöni on lisääntynyt todella reilusti ja samalla välinapostelusta on karsiutunut pois turha höttö. Smoothiella jatketaan ja laajennetaan kokeiluja. Ehkä sinne sekaan voisi laittaa joskus jopa pinaattia. 
• Chian siemenet ja raakakaakao jäävät pysyvämminkin ruokavalioon, sillä hyville välipalavaihtoehdoille on aina tarvetta. 

4. Lounas & päivällinen: Salaatti/höyrytetyt kasvikset + kanaa/kalaa tai kasvissosekeittoja

• Päivän pääaterioista olen ottanut ehkä vähiten paineita. Perusrunko ei ole ollut ihan mahdottoman huonossa kunnossa, joten ruokavalion detox-kelpoistaminen sujui melko pienillä viilauksilla. 
• Salaatit eivät ole talviaikaan juuri houkutelleet, varsinkaan kipakoimpien pakkasten aikaan. Sosekeittoja pitäisi ehdottomasti tehdä useammin, mutta kasviskeitoissa on toki muitakin vaihtoehtoja. Linsseista ja pavuista syntyy mahtavia, mausteisia keittoja, niitä tulen kokkailemaan jatkossakin. 
• Maitotuotteet olivat detoxin aikana pannassa, joten korvasin ruokakerman aika pitkälti kaurajuomalla tai kaurakermalla. 
• Punaisen lihan välttely osoittautui yllättävän hankalaksi, enkä ensimmäisen kahden viikon jälkeen kyllä sitä enää vältellytkään. Meillä syödään jatkossakin poroa, possua ja paistijauhelihaa, mutta kasvisten käyttöön aterian lisukkeena kiinnitän jatkossa enemmän huomiota. Ja hei, annoin tofulle mahdollisuuden, mutta tofu ei halunnut sitä mahdollisuutta käyttää ainakaan vielä. Ehkä se oli vain vääränlaista tofua. 

5. Iltapala: AB-luonnonjogurtti, marjoja

• Tässä on nyt sitten se minun kompastuskiveni ja seuraava ruokahaasteeni. Kolme asiaa, jotka altistavat minut huonoille ruokavalinnoille: Väsymys, jano ja ketutus. Päivärytmini on aamuvireinen, joten illalla haluaisin lähinnä rauhoittua ja mennä ajoissa nukkumaan, mutta sehän ei lapsiperheessä ole aina ihan niin yksinkertaista. Siispä illalla tulee tankattua ihan liikaa ja juuri kaikkea, mitä ei pitäisi. 
• Juon päivän aikana liian vähän ja se kostautuu illalla. Detoxin aikana piti juoda 3 litraa nestettä päivässä, en usko päässeeni siihen yhtenäkään päivänä. Detox-teetä meni mukikaupalla, eikä kahvia ole ollut ikävä. Yhden kupillisen join miehen synttärikakun kera, mutta pahalta maistui. Veden juonnissa on vielä jatkohaastetta aika lailla.  

Detox-kuukausi opetti minulle paljon. Monen ison asian muuttaminen yhtä aikaa ei ole helppoa, se piti kantapään kautta kokeilla. Olen silti tyytyväinen jokaisesta hyvästä valinnasta, vaikka ns. täydellinen suoritus jäikin kauas. Kasvispainotteinen ruokavalio sopii elimistölleni hyvin. Sokeri, valkoinen vehnä ja hiiva ovat ne pahikset, jotka saavat oloni turvonneeksi ja hankalaksi. Pelkästään niiden karsiminen pois ruokavaliosta tekee minun olotilalleni hyvää. Eron huomaa, kun on pari viikkoa ollut syömättä pullan pullaa ja sitten tempaisee laskiaispullan. Kokemus oli siis hyödyllinen ja auttaa minua eteenpäin ruokahaasteideni ratkomisessa. Suosittelen kokeilemaan ruokavalion puhdistamista, voit oppia itsestäsi jotain uutta! 

Ihanaa viikonloppua! 

Näkymiä viikon varrelta

Tällä viikolla on jotenkin tuota ajattelemisen aihetta ollut tavallista enemmän. Pieninä, hetkellisinä välähdyksinä näkyy jonkin uuden alku, vaikka maisema onkin vielä sumuinen ja maaperä hetteikköinen. Luulenpa, etten koskaan aikaisemmin elämässäni ole ollut niin valmis oikeasti tekemään elämäntaparemonttia kuin juuri nyt. Tällainen mielentila tuntuu aika kivalta! 

Ensimmäisenä noteerauksena some-sapuska. Olen joskus varmaan maininnutkin, että kylälle on tullut kalakauppa. Siellä on aina kiva käydä, kauppias on viimeisen päälle supliikkimies ja osaa todella ammattinsa.  Sattui perjantaiaamuna silmiini Kalatalon Facebook-päivitys juuri saapuneista susheista. Kyselin viestin kommenteissa, vieläkö niitä mahtaa lounasaikaan saada niin saman tien tuli vastaus, että minulle on varattu sushisetti. Jee! Käväisin sen sitten lounasaikaan hakemassa ja samalla  reissulla tuli keskusteltua printtimedian kutistuvasta asemasta mainoskanavana sekä ostettua sushien lisäksi huikean hyvää savulohta.  Huippulaatuinen, laaja kalatarjonta yhdistyneenä Facebookin taitavaan käyttöön markkinoinnissa ja mahtavaan asiakaskokemukseen - tästä on helppo tykätä. Ja tälle ei muuten pärjätä marketin muoviin käärityllä kirjolohella. 

Tämä aamiainen piti nälkää todella pitkään. Munakas sai lisukkeekseen
erinomaista savulohta, pinaattia ja tomaattia. Savulohen pinnassa on herkullinen mausteseos.

Sushilounaasta tulee aina hyvä olo ja hyvä mieli. Oli muuten tuoretta lohta! 

Toisena viikon listalla Hyvän olon hormonidieetti. Sain Tammelta luettavaksi Kaisa Jaakkolan uutuuskirjan, johon olen tässä muutamana iltana tutustunut. Erittäin mielenkiintoista luettavaa kaikille omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille! Kyseessä on varsin tuhti tietopaketti ja asiaa tulee niin paljon, ettei sitä ihan muutamassa päivässä omaksuta. Kuitenkin pidän siitä, että hyvinvointia kaivellaan reippaasti pintaa syvemmältä, ja haetaan todellisia syitä kehon eri ilmiöille. Tämän kirjan tulen varmasti lukemaan koirankorville. Enemmän Kaisasta ja hormonidieetistä tulevissa postauksissa. 

Kolmanneksi vähän detox-pohdintaa. Rajoitteinen ruokavalio alkaa kolmannella viikolla näyttää rajoitteiden huonot puolet. Ei voi väittää, etteikö ruoka-asioissa olisi tavallista enemmän pohdittavaa, kun muun perheen ruokamieltymykset ovat aika kaukana tämän kuurin ihanteista. Kyllä, aloitan päivän ihan mielelläni sitruunamehulla ja lisäsin siihen vielä MSM-jauheen mukaan (ravintorikki, jonka pitäisi tehdä hyvää nivelille). Kyllä, smoothieta on tullut tehtyä useita erilaisia. Kyllä, monen monta hyvää valintaa olen tehnyt ruuan suhteen, mutta varsinkin iltaisin homma meinaa levitä käsistä ihan vanhaan malliin. Mitä se kertoo minulle? Ruokavalio ei ole tällä hetkellä sellaisessa tasapainossa, että se kantaisi minut läpi päivän energisenä ja pitäisi mieliteot loitolla. Lipsahteluista huolimatta alussa kadonneet kilot ovat pysyneet poissa, mikä on tällä hetkellä se suurin motivaation lähde ainakin yrittää pitää kiinni tolkullisesta syömisestä. Työsarkaa riittää siis ja monen monta muutoshaastetta on edessä tuleville kuukausille. Ja sehän tämän detoxin tarkoitus osittain olikin - herätellä niin kroppaa kuin mieltäkin erilaiseen tapaan nauttia ruuasta. 

Uuniperunaa, broilerinfileetä ja pinaattimuhennosta. Pinaatti on superruokaa,
sen tiesi jo Kippari-Kallekin.

Maustamatonta AB-jogurttia, hunajaa ja parapähkinää. Viis jogurttikohusta,
eiköhän se todennäköisemmin ole joku muu "pahe", joka hautaan vie. 

Erilaiset yrttihaudukkeet ovat tiiviisti käytössä. Angry birds-mukissa tai termarissa
höyryää usein Pukkan puhdistavaa teetä. Hyvin miedon makuisia ja pitävät poissa
pahanteosta  (eli vääränlaisista houkutuksista). 

Ja vielä viimeisenä ihmetyksen aiheena: sää. Eikö se kaunis talvinen pakkassää olisi voinut hiukan pidempään jatkua? Vesisade on liukastanut ja lopulta sulattanut kadut, lumet ovat lähes kadonneet ainakin täällä etelässä ja talvesta on tällä hetkellä jäljellä vain likaista loskaa. Sanattomaksi vetää tämä ankarampi versio brittiläisestä säästä. Tuli muuten jälleen pyörähdettyä Länsi-Pasilassa hyvinvointia hoitamassa sensomotoriikan keinoin. siellä osui kameraan tämä puutalo, joka on jäänne ajalta ennen betonikolosseja. Kontrasti on melkoinen vanhojen puutalojen ja Ison Pajan tv-tornin välillä. Joskus tekee hyvää kulkea tuntemattomia reittejä. Itse asiassa sitä pitäisi harrastaa useamminkin. 

Pasilassa on säilynyt muutama vanha puutalo. Hyvä niin. 

Ja tältä näyttää kotipihassa. Jos sää ei pian pakastu uudelleen,
alkavat hanget korkeat nietokset olla muisto vain. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Leppoisaa viikonloppua sinulle! 

Suunnitelmallinen maanantai | Sitrussmoothie

Yksi asia kerrallaan. 

Viime viikolla tuli oikein reipas muistutus siitä, mitä seuraa kaikkien asioiden muuttamisesta samaan aikaan. Oli detox-kurssin toinen viikko. Ensimmäisestä viikosta jäi tosi hyvä fiilis, kun nesteet todella lähtivät liikkeelle ja olo oli pääsääntöisesti kevyt ja energinen. Ehkä sitten lähdin toiseen viikkoon hiukan "takki auki". Että kyllähän minä tämän osaan. Pikkujuttu, koko ruokavalio uusiksi ja viikon jälkeen homma hanskassa! 

No ei ollut. Alkuviikko vielä meni jotenkin, mutta sitten mentiinkin takapakkia oikein huolella. En tiedä oliko se energiavajeesta kärsivä kroppa vai ihan vain korvienväli, joka alkoi huudella kovaan ääneen 

PIZZAAAAAAA!!!!! 

Tuli sitten syötyä pizzaa, sipsejä ja lopulta sorruin myös mysliin, sellaiseen oikein sokeripommi muromysliin. Enpä ollut ihan hirveän ylpeä itsestäni eilen illalla. Ne suolat, rasvat ja sokerit varmaankin majoittuivat saman tien navan ympärille, väitetäänhän, että syyllisyyden kantaminen syömisestä saa rasvan varastoitumaan tavallistakin tehokkaammin. Hämmentävää tässä repsahduksessa oli se, että sokerihimo ei ollut se suurin ongelma, vaan ihan yksinkertaisesti kaipasin tuhdimpaa ruokaa. Eikä sitä energiaa tuntunut tosiaan olevan yhtään ylimääräistä, tuttu circuit-tunti tuntui harvinaisen raskaalta. 

No, uusi viikko ja paluu ruotuun. Hyvänä kimmokkeena toimi Tinskun aurinkoinen smoothieresepti (löydät sen täältä), joka innoitti hoitamaan välipala-asiat tälle päivälle kuntoon heti aamusta. Ja tässä piilee nyt se villakoiran ydin. Painon pudottaminen ruokavaliolla vaatii suunnitelmallisuutta. Heti kun suunnitelmaa ei ole, käsi hakeutuu jääkaapista todennäköisemmin huonoihin vaihtoehtoihin. Eli se vaiva pitää nähdä, että miettii ennakkoon, mitä syön missäkin vaiheessa päivää. Ei ihan helppo rasti, varsinkaan jos on liikkeellä koko päivän. Tästä päästäänkin siihen toiseen repsahdusten mahdollistajaan, nimittäin liian pitkät ateriavälit. Kaloripitoiset energiapommit pääsevät yllättämään paljon helpommin, jos verensokeri on alhaalla. 

Tinskun aurinkosmoothiessa oli avokadoa, mutta valitettavasti kotoa löytynyt avokado oli himpun liian kova laitettavaksi smoothieen, joten minun sitrussmoothiestani tuli tällainen: 

1/2 verigreippi

1 appelsiini

1 banaani

1/2 ananas

tilkka vettä

Tästä tuli sen verran reippaan kokoinen annos, että siitä riitti kahteen isoon lasilliseen aamu- ja iltapäivän välipaloiksi sekä vielä hillopurkillinen miehelle mukaan töihin iltapäivän evääksi. Raikasta ja herkullista, ja isolla lasillisella aurinkoenergiaa jaksaa taas seuraavaan ateriaan ilman uhkaavaa energiakuoppaa, joka houkuttaisi syömään jotain vähemmän terveellistä (meinasin kirjoittaa kiellettyä, mutta sehän kuulostaa kauhean negatiiviselta). 

Nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, joten mars kauppaan hakemaan näitä ihania, mehukkaita hedelmiä! Viime viikolla Cittari tarjosi appelsiineja viiden kilon säkissä alle 3 eurolla, siinä ei enää kilohinta päätä huimaa. 

Energistä viikkoa sinulle! 

Detox alkaa | Kohti puhtaampaa ruokavaliota

Nyt se hetki on sitten koittanut. On aika tarttua härkää sarvista ja laittaa ravintoasiat kuntoon. Ilmoittauduin muutosinnostuksessani joulun alla detox-kurssille, joka alkoi viikonloppuna. Detox-termiä käytetään laihdutusbisneksessä väljästi kuvaamaan erilaisia elimistön puhdistamiseen liittyviä tuotteita ja dieettejä. Tunnustan suhtautuvani epäilevästi niihin moninaisiin ihmeaineisiin, joiden mainostetaan saavan aikaan uskomattomia muutoksia elimistössä. Kun vielä tutkimustuloksetkin eri ravintoaineiden vaikutuksista ovat joskus keskenään ristiriitaisia, olen päättänyt vetää ravintoasioissa juuri sitä linjaa, joka minun hyvinvoinnilleni tuntuu sopivan. 

Tämä nyt alkava viiden viikon detox-rypistys on siinä mielessä omaan ideologiaani sopiva, että kyse ei ole mehupaastosta tai ihmedieetistä vaan puhtaasta, yksinkertaisesta ruuasta, joka on ravintorikasta ja edistää kuona-aineiden poistumista elimistöstä. Tulen siis seuraavan kuukauden aikana kehittelemään erilaisia kasvispainotteisia aterioita, joista on toivottavasti iloa muillekin ruokavalioasioita pohtiville. Ensimmäisten kahden viikon ateriarunko on pääpiirteissään tällainen: 

1. Aamulla ensimmäiseksi: Lasillinen vettä, johon on sekoitettu puolikkaan sitruunan mehu
2. Aamiainen: Puuro tai munakas, tee
3. Välipala aamupäivällä: hedelmä tai kasviksia
4. Lounas: Salaatti / höyrytetyt kasvikset + kanaa, kalaa tai kasvissosekeitto
5. Välipala iltapäivällä: smoothie
6. Päivällinen: Salaatti / höyrytetyt kasvikset + kanaa, kalaa tai kasvissosekeitto
7. Iltapala: AB-luonnonjogurtti, marjoja 

+ 3 litraa nestettä päivässä (vettä ja yrttiteetä)

Kiellettyjen aineiden lista on pitkä, mutta onneksi sallituissa on vaihtelun varaa runsaasti. Kevyen kasvispainotteisen ruokailun ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ruoka on tylsää. Pientä haastetta hommaan tuo se, että perhe ei elä kanssani tätä detoxia vaan samaan aikaan jatkuu normaali arkiruokapyöritys. Yritän siis löytää ilman kohtuutonta lisäaskartelua ruokapöytään tasapainoisia aterioita, joissa on jokaiselle jotakin. Ja tuo vedenjuonti! Minkähän konstin keksisin, että tulisin juoneeksi tarpeeksi päivän aikana? 

Näistä yritän pysyä erossa: 

• alkoholi ja kofeiini  
• hiilihapotetut juomat  
• sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet
• maitotuotteet, paitsi luonnonjogurtti pienissä määrin
• einekset ja valmiskastikkeet, kuten ketsuppi, chilikastikkeet ym. 
• lisäaineet 
• punainen liha
• vehnä ja hiiva
• juominen ruoan kanssa

Tällaisilla eväillä detoxia on käynnistelty: 

Aamiaiseksi kahden munan munakas, lisukkeena wokattua fenkolia ja paprikaa sekä rucolaa.
Hyvin piti nälkää pitkälle aamupäivään. 

Välipalaksi mehukas appelsiini, joiden paras sesonki on juuri nyt. 

Lounaaksi uunilohta, höyrytettyä parsakaalia ja avokadokastiketta. Kastikkeessa
on avokadon lisäksi vain tomaattia ja ripaus suolaa ja mustapippuria. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet?

Uusi vuosi toi talven tullessaan ja samalla internet tulvahti täyteen monenmoisia vinkkejä parempaan elämään, laihtumiseen, liikkumiseen, terveelliseen ruokaan jne jne. Kuntosalit ja jumppatunnit ovat täynnä innokkaita uuden elämän aloittajia. On tipatonta tammikuuta ja sokeriton tammikuu - haastetta. Uusi vuosi on uusi alku, onhan se kaunis, lohdullinenkin ajatus. Mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, pitkien pyhien jäljiltä levänneenä ja virkistyneenä. 

Muuttuuko kuitenkaan mikään? Sinnitellään sokeritta kuukausi ja palataan sitten vanhoihin tapoihin? Riehutaan salilla lihakset kipeiksi ja palataan sohvan pohjalle? Päätetään muuttaa kaikki nyt ja heti, ja väsähdetään parissa viikossa? Kyllä, tällaista polkua olen useaan otteeseen kulkenut ja omalla kohdallani tiedän, että ei vaan toimi. Muutokset ottavat aikansa ja liian monta asiaa yhtä aikaa ei johda hyvään lopputulokseen. Minun tapani on varmasti hidas (ja täysin kärsimättömän luonteeni vastainen), mutta toivottavasti sitten palkintona on pysyvä muutos. 

Vanhojen kujeiden kanssa tuntuu töitä riittävän edelleenkin. Otin viime vuoden puolella kaksi muutosta työn alle, toinen niistä oli kahvi ja toinen ruutujen poistaminen makuuhuoneesta. Kahvittomuuden kanssa pärjään aika hyvin, tosin välillä sitä vaan tekee mieli ihan hirveästi. Seuraukset ovat olleet juuri niin palkitsevia kuin toivoinkin. Olo on tasoittunut, ja kofeiinitärinät taaksejäänyttä elämää. Kännykkä ja tabletti ovat aika hyvin pysyneet poissa yöpöydältä. Kerran tosin sorruin katsomaan Poirotia nukkumaan mennessäni. Nukahdin 10 minuutissa. Nukahtamistani tabletti ei tosin ole ennenkään häirinnyt, mutta unen laatuun se voi hyvinkin vaikuttaa. Lieneekö näistä kahdesta muutoksesta johtuvaa, että nukun tällä hetkellä paljon sikeämmin kuin ennen. Tavoite saavutettu - uniasiat varsin hyvällä mallilla! 

Seuraavaksi on sitten vuorossa muutoksia ravintorintamalla, joka on minulle näistä kolmesta perusasiasta (lepo - ravinto - liikunta) se kaikkein vaikein ja pahoja tapoja riittää karsittavaksi vaikka kuinka paljon. Elämäntaparemontointi on vähän kuin vanhan omakotitalon remppaaminen, ei siinä taida olla koskaan valmis ja joskus voi motivaatio olla vähän koetuksella. Välillä onkin hyvä ottaa ulkopuolista apua vastaan näiden muutosten kanssa painimiseen. Niinpä ilmoittauduin salillani tammikuussa järjestettävälle detox-kurssille (kuinka todella klassisen tammikuista!), josta odotan kunnon starttia ruokavalion remontoinnille. Kurssi alkaa ensi sunnuntaina, saas nähdä, millaisia ajatuksia se herättää. 

Oletko sinä päättänyt tehdä jotain toisin tänä vuonna? 

Millä keinoilla aiot päästä tavoitteeseesi? 

Säkenöivää Uutta Vuotta 2016! 

Hyvä, paha kahvi

Ihana kahvintuoksu leijailee sieraimiin. Sylkirauhaset heräävät, melkein jo pelkkä tuoksukin piristää. Höyryävän kuuma, tumma neste valuu suodattimesta kahvipannuun, kahvinkeitin pitää tuttua roplattavaa ääntään. Pian pääsee kahville, parhaassa tapauksessa vielä hyvässä seurassakin. Kupillisen tai kahden jälkeen, pienen ansaitun hengähdyshetken päätyttyä voi taas jatkaa virkistyneenä päivän haasteiden parissa. Onhan se nyt kumma, jos ei tuohon jää koukkuun! Siinä paukutellaan mielihyväpisteitä oikein lekan kanssa. Virkistävä kofeiini, sosiaaliset tilanteet, palkitseminen uurastuksen jälkeen. Ja riippuvuushan syntyy siitä, kun jokin tuottaa mielihyvää ja sitten sitä kivaa juttua toistetaan uudestaan ja uudestaan.

Kahvissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun nettiä riittävästi plärää, voisi jopa sanoa, että niitä hyviä puolia on enemmän. Kofeiini virkistää ja saattaa parantaa lähimuistia. Joidenkin lähteiden mukaan taas kahvi voi jopa madaltaa riskiä sairastua dementiaan. Kahvin muut ainesosat puolestaan saattavat olla hyödyllisiä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä ja suojata maksaa. Toisaalta kahvi nostaa verenpainetta tilapäisesti ja nesteenpoisto-ominaisuudet varmaankin ovat tuttuja ahkerille kahvinjuojille. Kofeiini lisää myös vatsahappojen eritystä, mikä voi aiheuttaa vatsaongelmia. Liian myöhään illalla nautittu kahvi häiritsee nukahtamista ja unen laatua. Ja sitten on vielä ne kofeiiniherkät ihmiset, kuten minä, joilla kofeiini voi aiheuttaa sydämentykytystä ja vapinaa. Erilaisia tutkimuksia kahvin hyödyistä ja haitoista löytyy runsain mitoin. 

Minulle on muodostunut tavaksi nautiskella pari kunnon mukillista hyvää, vahvaa kahvia aamupäivällä. Paino sanalla vahvaa. Aloin kiinnittää huomiota omaan olotilaani kahvin juonnin jälkeen, sillä tuntemukset olivat perin omituisia enkä parhaalla tahdollanikaan huomannut kahvin virkistävän millään tavalla. Kunnon satsi kahvia, ja kädet alkoivat täristä ja sydän hakata tavallista tiuhempaan. Aivot hiukan liian kierroksilla. Tukkoinen, levoton fiilis. Tajusin kaiken tämän johtuvan kahvista, mutta en vielä tajunnut lopettaa pahaa tapaani. Koska ihminen on joskus vähän hidas, eikä aina ymmärrä omaa parastaan, otin eräänä iltana kupin kahvia kuudelta illalla (järki sanoi, että ei kannata, mutta otin silti). Valvoin illalla sängyssä silmät selälläään pirteänä kuin peipponen vielä yhdeltä yöllä.

Lomalla maistui jääkahvi. Nerokas valinta helteellä, juuri silloinhan sitä
nesteenpoistoa elimistö eniten tarvitseekin? 

Sitten iskivät vatsaoireet, ja oli pakko tehdä asialle jotakin. Kahvi on aiemmnnkin aiheuttanut minulle vatsanväänteitä, joten vihdoin oli motivaatio riittävä pahan tavan lopettamiseen. Pari päivää podin oikein voimallista päänsärkyä. Sen verran joustin lopetuspäätöksestä, että otin vieroitusoireisiin pahimpana päivänä puolisen kuppia kahvia (kunnon addikti, pieni loiventava päiväkahvi!) ja niin oli fyysisellä tasolla kahvi selätetty muutamassa päivässä. Sitten iski tavan ja tottumuksen voima. Aamupäivä, alkaa kummasti tehdä mieli kahvia. Ostoskeskus, kahvilasta leijuva kahvintuoksu... Melkein jo kurvasin kahville, mutta piti tehdä oikein tietoinen päätös, että enpäs muuten menekään. Iltapäivä kotona perheen parissa, päiväkahviaika. Voi että, miten moneen tilanteeseen se kahvi kuuluukaan ja joka kerta sen tilanteen kohdatessani joudun muistuttamaan itselleni, että otetaanpa vaikka lasi vettä tai kupillinen piparminttuteetä.

Ja mitä onkaan tapahtunut? Ajatus kulkee kirkkaammin ilman kemiallisia häiriötekijöitä. Kädet eivät tärise, pumppu pysyy rauhallisena. En ole iltakahvi-ilmisiä ollut tähänkäään asti (onneksi), sillä kofeiinin puoliintuminen elimistössä voi kestää jopa 6 h eli iltapäivällä juotu kahvi voi tällaisella kofeiiniherkkiksellä haitata unen laatua. Vaikka muuten sinulla ei olisi mitään syytä vähentää kahvinjuontia, kannattaa muistaa, että uni on kuitenkin ykkönen ihmisen hyvinvoinnille. Eli kahvin lipittäminen kannattaisi kaikkien jättää vähemmälle klo 15 jälkeen. Kofeiini saa minut menemään ylikierroksilla, joten kahvittomuudella saattaisi olla vaikutusta myös stressitasoon. Minulle nimittäin on luonteenomaista ottaa melko lailla kierroksia milloin mistäkin asioista, joskus päänsisäisesti ja joskus äänekkäästi ilmaisten. (Pahoittelut tästä läheisille...)  Siihen ei enää kahvia tarvita tuomaan lisää virtaa, pikemminkin tarvitaan keinoja saada kierroksia alas.

Elämäntaparemonttini remppakohde nro 1: Kahvi pois. 

Tulipas pitkä stoori. Kofeiini ei selvästikään ole minulle hyväksi, joten opetellaan sitten elämään ilman kahvia. Aamuteestä sentään en luovu, kun en ole huomannut sen kofeiinipitoisuudestaan huolimatta vaikuttavan minuun mitenkään erityisesti. Vaikka fyysinen riippuvuus selättyi aika helpostikin, tutuista toimintamalleista luopuminen on paljon paljon vaikeampaa. Tämä on siis minulle oivallinen harjoituskappale tulevia, kenties vaikeammiksi osoittautuvia muutoksia ajatellen.

Mikä on sinun suhteesi kahviin? 

Montako kuppia menee päivässä vai meneekö lainkaan? 

Miten kahvi vaikuttaa sinuun? Tunnistatko samoja oireita? 
Ja hei, hyviä kofeiinittomia vaihtoehtoja saa vinkata! 

Elämäntapapäätöksiä | Viikonloppu Villa Mandalassa

Vietin viime viikonlopun hyvin erilaisissa merkeissä kuin koskaan aikaisemmin. Sanotaan, että ihmisen pitäisi joka päivä kokea tai kokeilla jotain uutta. Kyse ei tarvitse olla valtavista ahaa-elämyksistä, sillä pienetkin uudet asiat haastavat aivoja eri radoille kuin ennen. Uusia elämyksiä ja runsaasti tietoa olikin tarjolla Optimal Performancen järjestämän Hormonitasapaino ja aineenvaihdunta - viikonloppuleirin aikana. Tilaisuus järjestettiin Loviisan maaseudun rauhassa hyvinvointi- ja retriittikeskus Villa Mandalassa. En ollut aikaisemmin tutustunut Kaisa Jaakkolan kirjoihin (esim. Hormonidieetti), mutta nyt kyllä syttyi kipinä ymmärtää paremmin oman kropan toimintaa. Ohjelmassa oli luentoja, joogaa, meditaatiota ja runsaasti herkullista kasvisruokaa, puhumattakaan monista hyvistä keskusteluista mahtavassa naisporukassa. Kerrassaan rentouttava, ajatuksia avaava viikonloppu! 

Oma hyvinvointi on ollut minulle viimeisen vuoden aikana sellainen hiljalleen nouseva teema. Olen lähtenyt ratkomaan asiaa tyylilleni ominaisesti aika suoraviivaisesti. Lisää vaan treeniä ja herkut pois niin kyllä se siitä. No sen tietää miten siinä käy. Liikaa treeniä äkkistään ja paikat alkavat hajoilla. Ei tässä nyt enää kaksikymppisiä olla, ja siitä kolmosella alkavasta iästäkin on jo hetki kulunut. Absoluuttinen herkkukieltäymys. Joopa joo. Kestäähän se sen kaksi päivää ja sitten on taas käsi jossain irtokarkkilaarissa entistä innokkaammin. Jos ei tuloksia tule niin kannattaako niitä samoja konsteja kokeilla sitten aina vaan uudestaan, vai olisiko aika tehdä jotain erilaista? 

Jonkin on siis muututtava, mutta muistaen sen, että ihminen ei pääse tavoistaan ihan hetkessä eroon JA muistaen sen, että maltti on valttia. Vaikka ne pienet askelet ovat ärsyttävän pieniä, onnistumisen todennäköisyys on suurempi, kun ei yritä harpata pidemmälle kuin aivojen ponnistusvoima antaa periksi. Niitä hyvinvointiin johtavia pieniä askeleita alan nyt tapailla. Kivinen polku on epäilemättä edessä, koska muutos ei tule ilman työntekoa ja kompasteluakin. Sitä stressioravanpyörää on veivattu nyt niin pitkään, että toisenlaiselle tavalle elää on suuri tilaus. Kivi ja Kakku seurailee siis jatkossa myös minun polkuani kohti parempaa vointia ja terveempää elämää. Tuletko mukaan matkalle? 

Kuvat ovat Villa Mandalasta, joka tarjosi hienot puitteet omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille leiriläisille. Kun suljin yösijani, Rengintuvan, vanhat siniset ovet kotiin lähtiessäni, tuli vahvasti sellainen tunne, että näiden ovien sulkeutuessa avautui monta uutta ovea. Hieno tunne.