Syksyinen piha | Puutarhakausi pakettiin

Puutarhakausi alkaa väistämättä lähestyä loppuaan, kun eletään jo syyskuun puoliväliä. Syksyn tullen iskee aina haikeus. Kesän lämpö vaihtuu syksyn kirpeyteen ja marraskuiseen kosteaan koleuteen. Pimeys ja hämärä syrjäyttävät valon. Kukkaloisto lakastuu ja lehdet leijailevat maahan. Pian värikylläisestä syksystä on jäljellä vain mustan ja harmaan sävyjä. Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että minä en todellakaan ole syksyihmisiä!  

Kylmät yöt saavat hortensian kukat punertumaan ja lehdet kellastumaan.

Rusokirsikka alkaa kääntyä ruskan puolelle.

Varjoliljan siemenkodat kypsyvät hiljalleen. 

En minä kyllä vielä 10 vuotta sitten ollut myöskään puutarhaihminen, mutta niin sitä vain ihminen muuttuu. Jokunen oppivuosi isolla puutarhatontilla maaseudun rauhassa johti siihen, että minusta sittenkin tuli pikkuriikkisen multasormi ja ehkä jopa vähän peukalotkin vihertyivät. Into vain kasvaa vuosien mittaan! Niin hauskaa kuin puutarhassa puuhailu onkin, säilytän kuitenkin kantavana teemana helppohoitoisuuden. Minun pihani pitää olla sellainen, että katastrofi ei uhkaa heti kun rouvaa ei tilapäisesti huvita nyppiä siellä yhtään mitään (sellaistakin nimittäin sattuu). Tässä yksi syy, miksi meillä ei ole esim. kasvihuonetta.  

Tänä kesänä on kyllä pihahommia tehty enemmän kuin koskaan, mm. nurmikon uudistamista ja uusi istutusallas. Se pääseekin nyt ensimmäiseen talvitestiinsä. Saa nähdä, miten kasvivalinnat onnistuivat ja mitä on keväällä jäljellä... Kesällä perustettua päivänliljapenkkiä pitäisi vielä vähän jatkaa, jotta saan hortensian alta pois siellä liian ahtaassa paikassa kasvavat päivänliljat. Ja muutama muukin idea tuohon talon edustalle on muhimassa, mutta kypsytelläänpä niitä talven yli... 

Siirtelin vähän kuunliljoja saadakseni ne yhtenäiseksi riviksi. Varjoliljat siirtyivät hortensian katveesta parempaan paikkaan kuunliljojen taakse. Taka-alalle ja kuunliljojen sekaan on myös tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. 

Istutuksen reunaan on tulossa sammalleimua entisten jatkoksi.
Sinikatajat ja pallotuija korvasivat vuorenkilvet portaiden puoleisessa reunassa.

Erimuotoiset havut ja lehdet tekevät istutuksesta elävän.

Sinikataja on nimensä mukaisesti sinertävän sävyinen.

Jokunen tulppaaninsipuli on jo hankittuna. Onkohan niitä varmasti tarpeeksi... 

Vuorenkilpien uusi koti on tontin nurkassa. Keltaisten lehtien invaasio on jo alkanut, naapurin koivu huolehtii siitä. Penkkiin pitäisi vielä kaivaa reunakiviksi alkukesän piharemontista yli jääneitä pihatiiliä.

Keväällä esittelemäni talon edustan iso istutusalue alkoi vihdoin selkiytyä ja sen kanssa olenkin nyt askarrellut. Vuorenkilvet löysivät uuden paikan tontin kulmasta, ja tilalle hankin pienen pallotuijan ja sinikatajia. Projektin eteneminen odottaa nyt Viherpeukaloiden paketin saapumista. Ihan vaan vähäsen piti tilata täydennystä, mutta niinhän siellä on nyt tulossa lummetulppaania, ukkolaukkaa, liljoja, lumikelloja ja tähtisahramia. Näin lämpimillä säillä ei sipulikasvien istutuksella vielä ole niin kiire, mutta onhan siellä paketissa tulossa myös sammalleimuja, joilla saan tuon istutusalueen reunuksen vihdoin yhtenäiseksi. 

Syyspuuhia on vielä toki edessä. Syyslannoitukset ovat tekemättä ja haravanvarteenkin saa pian jo tarttua. Pihakuvat eivät kuitenkaan syksyn edetessä tästä enää parane, joten Kivi & Kakku laittaa nyt puutarhajuttujen osalta kirjankannet kiinni. Keväällä nähdään, mitä penkeistä nousee tämän kukkasipulivillityksen tuloksena. Jokusen kauniin ruskadetaljin saatan Instassa iloksenne jakaa, ainakin rusokirsikan syysväritys on kerrassaan hurmaava. Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta. Hämärästä keittiöstä kuvattuna kamera vangitsi valkoiset ikkunanpuitteet mustina, mutta tallensi kuitenkin syysauringon valon kellastuvissa lehdissä. 

Värikästä syksyä!

Niks naks - saksikäsi pyörähti pihalla

Eilen oli Silppua puskat - päivä. Homma lähti ihan viattomasti liikkeelle muutaman kesäkukan istutuksella. Verililjapuut saivat seurakseen valkokukkaisen rönsyävän... kukan. Unohdin jo, mikä tämä kesäkukka on. 

Sitten kivikkoon pääsi muutama mehikasvi. Samalla kertaa sitten siirsin patjarikkomättään paikasta toiseen, jotta sain isomman ja yhtenäisemmän alueen. Ennen patjarikko oli hajallaan eri kohdissa isoa istutusaluetta. Samoilla höyryillä myös heinätupsu siirtyi sateenvarjojalavan alta piilosta vähän paremmin näkösälle. Saatan tarvita kyllä muutaman kivikkokasvin vielä täydennykseksi tuolle nurkalle. 

Kun kerran puun alla rymysin niin katse osui seuraavaksi angervoihin, joissa oli kuivia oksia melko lailla. Tässä vaiheessa istustuslapio vaihtui saksiin. Ensin angervot, sitten huomasin ruusujen kuivat oksat. Niks naks niks naks vaan. Johan sitä roskaa lähtikin (ja vahingossa muutama iso tervekin oksa)! Välissä pieni tunnistustehtävä - vaaleanpunainen söpöläinen on kääpiömanteli. Uuh miten risuiselta tuo penkki näyttääkin! Taidan tarvita muutaman säkin koristekatetta. 

Seuraavaksi alkoikin häiritä suikerotuhkapensaan levittäytyminen kaikkialle, sillä koko alue näyttää ryteiköltä. Naks naks naks naks, pitkiä, parimetrisiä oksia lähti monta. Ja lopulta saksien uhriksi joutui myös kääpiövuorimänty. Nyt siinä on sitten reikä odottamassa jatkosuunnitelmia. 

Mutta paras viimeiseksi! Syksyllä istuttamani tummat tulppaanit alkavat vihdoin aueta! Instassa sitten follow-upia, millaisia näistä kaunokaisista kehkeytyy. 

Tästä istutusalueesta on tarkemmin kerrottu aiemmassa postauksessa (KLIK). Muokkaan sitä pikkuhiljaa mieleisekseni, mutta ei siitä koskaan taida valmista tulla. Kuten ei puutarhasta muutenkaan. 

Kasvitunnistusta kivikkopenkissä

Pääsisäänkäyntimme on ilta-aurinkoon päin, eli suurimman osan päivästä varjon puolella. Pääsisäänkäynnin edessä on iso kivikkoinen istutusalue, jonka kuningattarena loistaa aiemmin kuvissa näkynyt rusokirsikka. Istutusalue on kovin sekalaisen tuntuinen, erilaisia puita ja kasveja on paljon. Tämä alue onkin ollut minulle jatkuvan pohdinnan aihe. Mitä teen sille vai teenkö mitään? Annanko rehottaa sellaisenaan vai lähdenkö vaihtelemaan kasveja? 

Tehdäänpä kierros istutusalueen ympäri. Pihalta päin katsottuna sateenvarjojalava sekä isot havut eli kataja ja tuijat katkaisevat näkymän ylös rinteeseen. 

Kivikossa kasvaa mm. kaukasianpitkäpalkoa, jotain matalaa havua, mehikasveja ja näin keväisin tulppaaneita. Mikähän lienee tämä suorastaan neonpunainen tulppaani? Kivikon vieresssä olevan kiveyksen raoissa saa sammal rehottaa. Kesällä aluetta jatketaan ruukkuistutuksilla, verililjapuut odottavat vielä ruukkuihinsa jotain rönsyävää seuralaista.  

Alue on joka suunnasta vähän eri näköinen. Alhaalta eli portaista katsottuna näkymää hallitsevat kääpiövuorimännyt, isoksi kasvaneet tuijat sekä tietysti kirsikkapuu. Edellisten kuvien kivikko jää siis tässä seuraavassa kuvassa  vasemmalle. Aluetta peittää lähes kauttaaltaan suikerotuhkapensas. Kasvien tunnistuksessa minulla on vielä tehtävää, en tiedä varmaan puoliakaan pihan kasveista nimeltä...

Nyt on noustu portaat ylös. Sisäänkäynniltä päin katsottuna näkymä on taas erilainen, täällä hallitsevat perennat ja sipulikukat. Narsisseja, idänsinililjaa, päivänliljaa, akileijaa, vuorenkilpeä, sammalleimua ja särkynyt sydän on ainakin bongattu, lisäksi vielä joitakin tunnistamattomia kasveja. Tulppaaneita on ainakin kolmea erilaista, hieman matalampi hempeän punainen, yksinäinen oranssi ja vielä avautumattomat kukat, joiden pitäisi olla väriltään melko tummat. 

Sitten siirrytään tien puolelle, sillä puolella vallalla ovat pensaat. Tämä osio on koko istutusalueen ryteikköisin, varsinkin suikerotuhkapensas on kovin ahneesti ottanut tilaa. Muita pensaita en tunne nimeltä, joten jos joku niitä tunnistaa kuvista, olen kovin kiitollinen! Pinkkikukkainen pensas ei oikein halunnut tulla kuvatuksi, pitää ottaa siitä parempi kuva, kunhan kukat ovat auki. Jos sille sitten löytyisi nimikin. Viimeisen veikkaisin olevan joku angervo, siinä on muistaakseni ruusunpunaiset kukat loppukesästä. 

Ympäri käydään yhteen tullaan. Kierroksen päättää sateenvarjojalava, joka alkaa saada lehtiverhoa yllensä. 

Mitä sinä tekisit tällaiselle sekamelskalle?