Näkymiä viikon varrelta

Tällä viikolla on jotenkin tuota ajattelemisen aihetta ollut tavallista enemmän. Pieninä, hetkellisinä välähdyksinä näkyy jonkin uuden alku, vaikka maisema onkin vielä sumuinen ja maaperä hetteikköinen. Luulenpa, etten koskaan aikaisemmin elämässäni ole ollut niin valmis oikeasti tekemään elämäntaparemonttia kuin juuri nyt. Tällainen mielentila tuntuu aika kivalta! 

Ensimmäisenä noteerauksena some-sapuska. Olen joskus varmaan maininnutkin, että kylälle on tullut kalakauppa. Siellä on aina kiva käydä, kauppias on viimeisen päälle supliikkimies ja osaa todella ammattinsa.  Sattui perjantaiaamuna silmiini Kalatalon Facebook-päivitys juuri saapuneista susheista. Kyselin viestin kommenteissa, vieläkö niitä mahtaa lounasaikaan saada niin saman tien tuli vastaus, että minulle on varattu sushisetti. Jee! Käväisin sen sitten lounasaikaan hakemassa ja samalla  reissulla tuli keskusteltua printtimedian kutistuvasta asemasta mainoskanavana sekä ostettua sushien lisäksi huikean hyvää savulohta.  Huippulaatuinen, laaja kalatarjonta yhdistyneenä Facebookin taitavaan käyttöön markkinoinnissa ja mahtavaan asiakaskokemukseen - tästä on helppo tykätä. Ja tälle ei muuten pärjätä marketin muoviin käärityllä kirjolohella. 

Tämä aamiainen piti nälkää todella pitkään. Munakas sai lisukkeekseen
erinomaista savulohta, pinaattia ja tomaattia. Savulohen pinnassa on herkullinen mausteseos.

Sushilounaasta tulee aina hyvä olo ja hyvä mieli. Oli muuten tuoretta lohta! 

Toisena viikon listalla Hyvän olon hormonidieetti. Sain Tammelta luettavaksi Kaisa Jaakkolan uutuuskirjan, johon olen tässä muutamana iltana tutustunut. Erittäin mielenkiintoista luettavaa kaikille omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille! Kyseessä on varsin tuhti tietopaketti ja asiaa tulee niin paljon, ettei sitä ihan muutamassa päivässä omaksuta. Kuitenkin pidän siitä, että hyvinvointia kaivellaan reippaasti pintaa syvemmältä, ja haetaan todellisia syitä kehon eri ilmiöille. Tämän kirjan tulen varmasti lukemaan koirankorville. Enemmän Kaisasta ja hormonidieetistä tulevissa postauksissa. 

Kolmanneksi vähän detox-pohdintaa. Rajoitteinen ruokavalio alkaa kolmannella viikolla näyttää rajoitteiden huonot puolet. Ei voi väittää, etteikö ruoka-asioissa olisi tavallista enemmän pohdittavaa, kun muun perheen ruokamieltymykset ovat aika kaukana tämän kuurin ihanteista. Kyllä, aloitan päivän ihan mielelläni sitruunamehulla ja lisäsin siihen vielä MSM-jauheen mukaan (ravintorikki, jonka pitäisi tehdä hyvää nivelille). Kyllä, smoothieta on tullut tehtyä useita erilaisia. Kyllä, monen monta hyvää valintaa olen tehnyt ruuan suhteen, mutta varsinkin iltaisin homma meinaa levitä käsistä ihan vanhaan malliin. Mitä se kertoo minulle? Ruokavalio ei ole tällä hetkellä sellaisessa tasapainossa, että se kantaisi minut läpi päivän energisenä ja pitäisi mieliteot loitolla. Lipsahteluista huolimatta alussa kadonneet kilot ovat pysyneet poissa, mikä on tällä hetkellä se suurin motivaation lähde ainakin yrittää pitää kiinni tolkullisesta syömisestä. Työsarkaa riittää siis ja monen monta muutoshaastetta on edessä tuleville kuukausille. Ja sehän tämän detoxin tarkoitus osittain olikin - herätellä niin kroppaa kuin mieltäkin erilaiseen tapaan nauttia ruuasta. 

Uuniperunaa, broilerinfileetä ja pinaattimuhennosta. Pinaatti on superruokaa,
sen tiesi jo Kippari-Kallekin.

Maustamatonta AB-jogurttia, hunajaa ja parapähkinää. Viis jogurttikohusta,
eiköhän se todennäköisemmin ole joku muu "pahe", joka hautaan vie. 

Erilaiset yrttihaudukkeet ovat tiiviisti käytössä. Angry birds-mukissa tai termarissa
höyryää usein Pukkan puhdistavaa teetä. Hyvin miedon makuisia ja pitävät poissa
pahanteosta  (eli vääränlaisista houkutuksista). 

Ja vielä viimeisenä ihmetyksen aiheena: sää. Eikö se kaunis talvinen pakkassää olisi voinut hiukan pidempään jatkua? Vesisade on liukastanut ja lopulta sulattanut kadut, lumet ovat lähes kadonneet ainakin täällä etelässä ja talvesta on tällä hetkellä jäljellä vain likaista loskaa. Sanattomaksi vetää tämä ankarampi versio brittiläisestä säästä. Tuli muuten jälleen pyörähdettyä Länsi-Pasilassa hyvinvointia hoitamassa sensomotoriikan keinoin. siellä osui kameraan tämä puutalo, joka on jäänne ajalta ennen betonikolosseja. Kontrasti on melkoinen vanhojen puutalojen ja Ison Pajan tv-tornin välillä. Joskus tekee hyvää kulkea tuntemattomia reittejä. Itse asiassa sitä pitäisi harrastaa useamminkin. 

Pasilassa on säilynyt muutama vanha puutalo. Hyvä niin. 

Ja tältä näyttää kotipihassa. Jos sää ei pian pakastu uudelleen,
alkavat hanget korkeat nietokset olla muisto vain. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Leppoisaa viikonloppua sinulle! 

Tammer-Tukun uutuudet talveksi 15/16

Pääsin taannoin bloggaajakollegoiden kanssa ihastelemaan Tammer-Tukun talven uutuuksia. Tammer-Tukku on yksi Pohjoismaiden johtavista kuluttajatuoteyhtiöistä, jonka tuoteryhmät kattavat laajalti kodin monet tarpeet. Tammer-Tukun Outlet sijaitsee Flamingon toisessa kerroksessa ja sieltä löydät monenlaisia ihanuuksia sisustukseen ja keittiöön.

Rento - saunatuotteet 

Rento - saunatuotteissa hehkuvat marjaisat ja metsäiset värit, ja tänä syksynä marjat antavat Lapinmarja-saunatuotteisiin myös tuoksunsa. Tuo hehkuva viininpunainen kyllä houkuttelee minua kovasti, harmi vaan kun ei meidän saunassamme ole löylynapin ansiosta juuri käyttöä kiululle. Vaan voihan saunaakin sisustaa ihan vaan huvikseen, vai mitä? 

Maku Kitchen Life keittiötuotteet  

Maku Kitchen Life tuotesarja tuo herkullisia keittiöuutuuksia kauppoihin syksyn mittaan. Tyylikkäät kulhot, padat ja kattilat löytävät varmasti tiensä moneen suomalaiseen keittiöön. Valualumiinista valmistetut padat yllättivät keveydellään. Niin ihana kuin se valurautainen uunipata onkin, kyllähän se on melkoinen punttitreeni täysinäinen kuuma pata pois uunista. 

Ja tulihan niitä ostoksiakin tehtyä... 

Jo ensisilmäyksellä näin tämän hiukan meksikolaishenkisen kulhon celadoninvihreän Iittalan parina. Tältä se visio sitten näyttää käytännössä. Pöytäliina on muuten vanhaa käsityötä, kauniisti kudottu liina on todennäköisesti viime vuosisadan alkupuoliskolta. 

Lopuksi vielä talvisiin tunnelmiin:

Metallisävyt kaikessa loistossaan ovat tulevanakin talvena paljon esillä, joten jokainen voi maustaa joulunsa juuri sopivalla määrällä kimallusta. Huurteiset sävyt tuntuvat vielä ruskan keskellä kovin talvisilta, mutta toisaalta jouluun on alle 3 kuukautta.  Eipä aikaakaan, kun koteja aletaan jo pukea juhlaan... 

Levin lumilla

Starttasimme pitkäperjantaina kohti pohjoista, Levin lumisiin maisemiin. Menomatkalla yövyimme Oulussa ja jatkoimme lauantaina matkaa. Viikon ohjelmassa oli hiihtoa, laskettelua, pulkkamäkeä, lumileikkejä, kylpylässä pulikointia ja keilailua, sekä rentoa oleilua pienemmällä ja isommalla porukalla. Paluumatka taitettiin eilen. Vajaan 12 tunnin rupeama autossa kolmella stopilla oli melkoisen puuduttavaa istumalihaksille. Takapenkkikin pysyi tyytyväisenä niin pitkään kun mokkulassa ja tableteissa riitti akkua. Toki välillä kisattiin laiva on lastattu - periaatteella automerkkien, valtioiden ja vesieläinten luettelussa. 

Ohessa muutama otos reissun päältä. Kevätaurinko, lumi ja tunturimaisemat ovat kyllä ihan lyömätön yhdistelmä! Valmiina? 

Tässä paritalon puolikkaassa majailimme lomaviikkomme. 

Aurinko helli ulkoilijoita, mutta myös pehmensi rinteiden pintaa.  

Korkealta näkee kauas. Laskujen välillä saimme nauttia ihanista tunturimaisemista.

Rinnekartasta katsottiin seuraavia reittejä. Kypäräpäät ovat rinteessä nykyisin selkeästi enemmistönä.
Tässä asiassa on tapahtunut 15 vuodessa iso muutos. Itse asiassa murtomaahiihto tuntui välillä hurjemmalta lajilta,
kun latu-ura katoaa jyrkässä mäessä ja siinä mennään kapeilla suksilla puiden välissä pipo päässä.

Teimme kahtena päivänä koko perheen voimin 15 km hiihtolenkin. Eskarilainenkin jaksoi hienosti,
kun välitankkauksesta huolehdittiin hyvin. 

Myötätuuli puhalteli niin lujaa Immeljärven jäällä, että eteenpäin pääsi tuulivoimalla. Samainen
pätkä palatessa olikin sitten kuin seinää päin hiihtäisi. Sen lenkin jälkeen oli kyllä viimeisetkin
mehut puristettu hiihtäjistä.

Kätkäjärven latukahvila oli hiihtolenkin puolimatkan krouvimme. Siellä paistoimme makkaraa ja
nautimme lettukahvit. Ja taas jaksaa hiihtää! 

Puhtaassa ja raikkaassa tunturi-ilmassa viihtyy myös naava kuusenoksia koristamassa.

Viimeisenä iltana kävimme Sirkantähdessä herkuttelemassa. Porocarpaccio sai seurakseen juustoa,
pikkelöityjä sieniä ja friteerattua jäkälää. Jäkälää en ollutkaan ennen syönyt, mukavan rapea pari pehmeälle porolle.

Poronsarvet taipuvat vaikka valaisimeksi. 

Meille Lappi on vakiokohde, sillä mieheni sukujuuret ovat siellä ja poikienkin suonissa virtaa 25 prosenttisesti saamelaisverta. Lapissa on aina yhtä mukava käydä, vaikka matka on pitkä. Hyvin konkreettisesti muistuu mieleen, kuinka pitkänhuiskea suloinen Suomineito onkaan! 

Milloin sinä olet viimeksi käynyt pohjoisimmassa Suomessa? 

MakroTex haaste: HELMIKUU

Kaunis auringonpaiste houkutteli ikuistamaan föhn-tuulen lämmittämän helmikuisen maiseman yksityiskohtia. Ulkona +6 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta <3 Ei näistä nyt kaikista ihan makrokuvia tullut, mutta helmikuisia kuitenkin :)

Lumisena aamuna jääkaapista ui nieriä

Nukkumatilla on ollut hiekat vähissä viime aikoina, aamukuudelta alkoi jo silmät väkisin aueta. Olen keskimäärin ennemmin aamu- kuin iltaihminen, joten jotain puuhaa piti keksiä heti aamutuimaan.

Voileipäkakkuinspiraatio iski viikolla vanhoja kuvia selatessa. Herkullista savunieriää löytyi Cittarin kalatiskistä eilen ja sehän pyrki jääkaapista ulos aamuseitsemältä. Eikun hommiin..... Voileipäkakkupostausta vähän myöhemmin, kun on maut tekeytyneet ja kakku saanut koristeet niskaansa. 

On nieriällä hurjat hampaat! 

Sitten olikin jo aika katsoa totuutta silmiin eli avata sälekaihtimet. Lunta on tullut yön aikana toistakymmentä senttiä, joten lumityöt kutsuivat. On muuten melko märkää tavaraa tipahtanut taivaalta! Harmi kun en älynnyt laittaa sykemittaria, taisi tulla kuntojumppa tehtyä tälle päivälle. Osa 2. odottaa vielä, vasta puolet sain tehtyä. 

Kinosta alkaa kertyä kuusen juurelle. 

Aamupalan sain syödä ylhäisessä yksinäisyydessäni, sillä perheen kolme miespuolista vetelee autuaasti sikeitä edelleenkin (toim.huom. klo 9.24). Aamu alkaa aina teellä. Teepussit majailevat Harrodsin teepurkissa, joka lienee ainoa talosta löytyvä peltipurkki. Varastossa saattaa joku olla. En ole purkki-ihminen selvästikään. Tähänkään rakkaaseen purkkiin ei ole niinkään syynä peltipurkki vaan Lontoo <3 Sinne voisin palata aina uudestaan ja uudestaan. Edellisestä reissusta onkin jo liian kauan. 

Teemukeina meillä käytetään joko celadoninvihreitä 0,4 l Teema-mukeja tai näitä Pentikin Hiisi-mukeja, tai voisi sitä kenties kuksaksikin kutsua. Hiisi on tietääkseni Pentikin ensimmäisiä malleja 70-luvulta. Aika pitkän tien on Pentik kulkenut, jos vertaa tätä rouheaa Hiisiä vaikkapa herkkään Vaniljaan. Mieheltä löytyi näitä motteja yksi ennestään. Teemukin pitää olla riittävän kokoinen, joten tämä päätyi kirpputorin sijasta aktiiviseen käyttöön. Pitihän niitä sitten saada useampi, että molemmille on oma. Iittala-Arabia FB-kirppikseltä löytyi lopulta kolme lisää. Että sellaista tyylien sekamelskaa meillä :)  

Hiisi on tukeva kädessä, tarpeeksi iso ja pitää teen lämpimänä. 

Leppoisaa sunnuntaita sinulle <3

Aurinkoshotti

Aurinko pilkistelee puiden lomasta lupaillen upeaa aurinkoista talvipäivää. Kevät tulee!!! (Toim.huom. minähän siis aloitan kevään jo helmikuussa...)

Cittarissa oli loppuviikosta tarjouksessa 5 kg säkki appelsiineja 2 eurolla. Onneksi nappasin säkin kärryihin, ovat nimittäin ihan supermakeita! Tuorepuristettua appelsiinimehua tulee tehtyä ihan liian harvoin. Ero purkkimehuun on todella suuri. Tiivisteestä tehty perusappelsiinimehu aiheuttaa minulle vatsanväänteitä, eikä muukaan perhe siitä niin välitä. 

Nyt on jääkaapissa kannullinen aurinkoa herkuteltavaksi :) 

Pirteää tammikuista viikkoa Sinulle! 

Joulun loppu

Loppiaisen kunniaksi joulukuusi siirtyi olohuoneen nurkasta pihalle ja tuuhea kun oli, jätti jälkeensä ennennäkemättömän määrän neulasia. Niitä varisi aivan naurettavia määriä ja silti kuusi oli TUUHEA. Imuroinnin lomassa ei tullut tästä spektaakkelista kuvia otettua. Ehkä ihan hyvä, muuten saattaisin ensi joulun sortua harkitsemaan muovikuusta. 

Palmu saa kuusen lähdettyä hallita ylhäisessä yksinäisyydessään olohuonetta.
 Ihme ja kumma, se on säilynyt hengissä jo pari kuukautta!

Joulun rääppiäisiä keräilin myös jääkaapista ja niistä syntyi tämä puolukkajuustokakku. Alkuperäinen resepti löytyy Leivontagiaa-blogista. Valkosuklaata ei kaapista löytynyt (kukahan sen oli syönyt...) ja lisäsin täytteeseen rahkaa eli sellainen sovellettu versio tästä sitten tuli. Kakku symboloi joulun päättymistä monella tavalla. On piparkakkutalon jäännöksiä, jotka ovat jauhettuna odottaneet purkissa jatkokäyttöä, havunneulasia ja nuo kaksi jantteria lyömässä päitään yhteen ovat kyllä ilmetyt taistelevat veljekset, joille tekee vähintäänkin hyvää päästä jo kouluun / eskariin huomenna. 

Ohi on - hengessä sävelletty kakkupahanen. 

Vähäsen saa vielä punaista jäädä olohuoneen piristykseksi. Amaryllis vasta aloittelee kukinnan toista kierrosta ja punaiset Kivet antavat tilaa vaaleammille sävyille ehkä joskus helmikuussa. 

Kohti kevättä mennään, mutta näillä pakkasilla tuntuu kaikki lämpö olevan tarpeen - myös värien muodossa. Aurinkoista tammikuuta! 

Lohikeitto

Erilaiset keitot ovat talviruokaa parhaimmillaan ja lämmittävät mukavasti ulkoilun jälkeen. Tänään onkin ollut oikein kaunis talvipäivä, ja siitä piti lähteä nauttimaan pihalle pojan ja kameran kanssa. Kiviseinän nallekarhukin sai nauttia vaihteeksi auringonpaisteesta, mutta pieni viima palellutti lapselta posket yllättävän  nopeasti :(

Lohikeitto on meidän perheen ruokalistan vakiojäsen ja kruunaamaton kuningatar (kuningas lienee sitten poronkäristys). Monen reseptin kanssa otan vapauksia ja säädän ja sovellan, mutta lohikeitto on vakava asia. Tätä noudatetaan orjallisesti, koska tästä ei lohikeitto parane. 

Tarvikkeemme ovat 

8 dl vettä

1 sipuli

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

2 porkkanaa

6-8 perunaa

700 g lohta

kuivattua tilliä

2 dl ruokakermaa (15 % rasvaa)

suolaa

Mittaa kattilaan vesi, laakerinlehdet ja pippurit ja laita kiehumaan. Silppua sipuli ja lisää kattilaan. Kuori ja viipaloi porkkanat, lisää kattilaan. Kuori ja paloittele perunat ja lisää kattilaan, samoin kuin tilli. Anna kiehua keskilämmöllä.

Paloittele keiton kypsyessä lohi kuutioiksi. Lisää kala, kun perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä. Anna kiehua muutama minuutti, kala kypsyy todella nopeasti. Lisää kerma ja kiehauta. Lopuksi mausta suolalla ja tarkista maku.

Kokkaillessa tuumailtua:

Olen joskus leikitellyt ajatuksella aasialaisesta versiosta, jossa kerma korvattaisiin kookosmaidolla, laakerinlehdet kafferlimetin lehdillä ja tilli sitruunaruoholla, chiliä unohtamatta, mutta toistaiseksi on jäänyt ajatuksen asteelle. Ehkäpä tätä seuraavaksi...