Sporttilauantai

Lasten liikunta puhuttaa säännöllisin väliajoin mediassa. Liikunnan määrään ja laatuun löytyy monenlaisia suosituksia. Ehkä tutuin on se 2 h päivässä, huoltajakurssilla puhuttiin vähintään 20 h liikuntamääristä viikossa. Tällaiset määrät eivät tietenkään tule täyteen minkään ohjatun harrastuksen parissa, vaan pihapelit, koulumatkat kävellen tai pyörällä, lumileikit, metsäretket ym. muu puuhailu ulkona ja sisällä hoitavat suurimman osan "vaaditusta" aktiivisuudesta. Lajilla ei ole merkitystä, olennaista on saada lapset pois erilaisten ruutujen äärestä ja liikkeelle - ihan kuten ennenvanhaan. Pihallahan sitä rymyttiin päivät pitkät kultaisella 70-luvulla. (Tämä jos mikä kuulostaa keski-ikäiseltä.)

Pilkillä kevätauringossa, kuva lienee jostain 70-80-lukujen vaihteesta.

Toisessa ääripäässä on sitten kilpaurheilu tai siihen tähtäävä seuratoiminta. Aktiivisesti liikuntaa harrastavien lasten vanhempia pohdituttaa väistämättä se, kuinka monet treenit samaa lajia viikossa on järkevää alakouluikäiselle. Juuri siinä vaiheessahan lapsilla pitäisi olla mahdollisuus tutustua eri lajeihin ja löytää se itselleen mieluisa harrastus. Vaikeaksi menee, jos treenejä on 3-4 kertaa viikossa, jopa useamminkin. Suurin osa harrastaa kuitenkin huvikseen, jolloin niitä eri tasoisia vaihtoehtoja olisi kiva löytyä ja näin tukea lasten intoa liikkua myös ohjatusti.

Erinäisten vaiheiden jälkeen meillä on päädytty tilanteeseen, jossa molemmat lapset harrastavat kahta lajia. Alkuun näytti siltä, että esikoinen ei innostu oikein mistään harrastuksesta, mutta niin vain iän myötä palo jalkapalloon syttyi ja pian kuvioihin mukaan tuli myös lentopallo. Kuopus seuraa isoveljen jalanjäljillä molemmissa lajeissa, itse hän ilmoitti haluavansa aloittaa ja kovalla innolla ja itseluottamuksella mennään pelikentillä. Illat ja viikonloput ovatkin välillä melkoista rallia, mutta olemme halunneet antaa lapsille mahdollisuuden harrastaa niin paljon kuin heillä vain motivaatiota riittää. 

Mitä tästä kombinaatiosta sitten seuraa, kun perheen äidillä on taipumusta olla räpylä pystyssä, kun tarvitaan joukkueenjohtajaa, mokkapalojen leipojaa tms. talkooporukkaa? Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana ryhtynyt jalkapallon puolella esikoisen joukkueeseen jojoksi (joukkueenjohtajaksi) sekä kuopuksen ikäluokan rahastonhoitajaksi. Lisätään yhtälöön perheen toisen aikuisen (lentopalloilija hänkin) olkapääleikkaus. Kyllä, joskus on vähän aikataulut solmussa ja ristissä ja useampaan paikkaan pitäisi revetä yhtäaikaa. Varsinainen superlauantai osui sitten kohdalle eilen.

6.30 Herätys, aamutoimet, aamupala
7.00 Lapsi hereille ja aamupalalle, eväät turnaukseen
7.50 Mokkapalat, pahvimukit ym. vermeet autoon (mokkapalat oli leivottu ja pakattu edellisenä iltana). Vielä maalarinteipillä nimikoinnit kakkulapioihin.
8.10 Pankkiautomaatilla tehdyn stopin jälkeen perillä toisella puolella kaupunkia lentopallon turnauspaikalla. Onneksi kotiturnaus, ettei tarvinnut pidemmälle ajella. Mokkapalat tiskiin ja takaisin baanalle.
8.20  Toinen setti mokkapaloja jalkapallohallille. Buffetin laittoa, turnauspäivän läpikäyntiä muiden ikäluokan toimihenkilöiden kanssa.
8.50 Takaisin lentopalloturnaukseen. Buffettijeesailua, pelien seuraamista ja muutama valokuva (taas muuten tekisi mieli hommata uusi kamera).
10,45 Visiitti viereiselle jalkapallokentälle, jossa on alkamassa esikoisen joukkueen peli, jossa esikoinen tosin ei pelannut, koska lentopalloturnaus samaan aikaan. Pelinohjaajan rekrytointia seuraavan viikonlopun peleihin. Pitääkin muuten muistaa  palata tähän asiaan.
11.00 Kotiin syömään ja hakemaan kuopusta. Matkalla soitto jalkapallohallille, tarvitseeko kaupasta jotain. Lidliin hakemaan pillimehuja ja kahvimaitoa. Kotona edellisiltana tehtyä käristystä ja muussia lounaaksi itselle, olkapäätoipilaalle ja lapselle. Jalkapallovarusteiden etsintää. Jalkapallo kamat kuopukselle päälle ja taas baanalle.
12.10 Jälleen jalkapallohallilla. Pelien seuraamista, buffahommia ym. Esikoinen onneksi sai kyydin kotiin pelikaverilta, joten ei tarvinnut lähteä yhtä ylimääräistä reissua ajamaan.
17.15 Buffetin kassa kiinni, sekalainen määrä tavaroita mukaan, lapsi autoon mitali kaulassa ja kotia kohti.
18.00 Buffakassan laskentaa, vielä vähän jalkapalloaiheista viestittelyä.

Ilta sitten menikin koomaillessa ja uni löytyi silmään ilman erityistä houkuttelua. Vaikka lasten harrastukset vievät vanhempienkin aikaa niin kyllä ne myös antavat paljon. On kivaa tutustua toisten lasten vanhempiin ja kyllähän nuo junnujen pelit ovat niin täynnä tunnetta, että aivan loistavaa viihdettä seurata lasten liikunnan riemua. Lapset ovat ihania kilpakentillä, täysillä mennään ja välillä tulee tappioitakin, mutta eivätpä ne paljon pikkujunnuja haittaa. Kohta mennään taas sata lasissa ja edellinen peli on jo taaksejäänyttä elämää! Siinä asenteessa olisi meillä aikuisilla joskus opittavaa.

Nyt vietetään leppoisaa sunnuntaita ja tämä kotikokki siirtyy tekemään isänpäiväkakun loppuun. Erityisen suuri hatunnosto tänään niille isille, jotka illasta toiseen vapaaehtoisina valmentavat toisten lapsia eri lajien parissa. Hienoa ja tärkeää työtä suomalaisten lasten liikuttamiseksi!

Hyvää isänpäivää kaikille isille! 

Rantsu, mansikat, nappikset ja kalusteöljy

Elämä on ollut viimeisen viikon verran kesäisen vauhdikasta. On saatu nauttia jopa helteisestä säästä, on paleltu tuulessa jalkapallokentällä, on puuhattu kotona ja kylillä, nukuttu ja syöty silloin kun on muistettu ja ehditty. Viikon hulinoinnin jäljiltä huusholli on kuin pommin jäljiltä, mutta c'est la vie. Tässä muutama palanen kuluneelta viikolta. 

Lauantaina kävimme pulahtamassa Sipoon Pilvijärven uimarannalla. Ihanaa, kun uimavedet alkavat vihdoin vähän lämmetä! Paikka on oikein kiva. Nurmikolla on huomattavasti siistimpää ottaa aurinkoa ja pitää picniciä kuin hiekalla, lisäksi alueelta löytyy makkaranpaistopaikka ja kioski. Kuvaaminen oli hieman haastavaa, sillä porukkaa oli runsaasti enkä tietenkään halunnut paparazzina häiriköidä tuntemattomia. Niinpä tässä pari järvimaisemaa. 

Sitten alkoikin jo hartaasti odotettu Helsinki Cup. Viikko piti sisällään suhailua pitkin Helsinkiä, saimme pelata neljänä päivänä eri kentillä. Mikään urheilutapahtuma ikinä ei jännitä niin paljon kuin oman lapsen peli, joten kyllä sitä kahden pelin jälkeen oli jo aika lailla takki tyhjänä. Itse en ole koskaan joukkueurheilua harrastanut, mutta todella mukavaa on näiden nappuloiden mukana kulkea kannustamassa ja huoltamassa. Ikimuistoisia hetkiä varmasti kaikille mukana olleille!  Nyt nappikset saavat hetken tuulettua ennen seuraavaa turnausta. Jos sieltä tulisi otettua vähän enemmän kuviakin. 

Ai niin, tulihan tuossa viime viikolla askarreltua terassin ison ruokapöydän kanssa. Käsittelin pöytää pitkään ja hartaasti hiomakoneella, tältä pöytä näytti hionnan jälkeen (skippaa sauvignon blanc). Hetken jo harkitsin pöydän käsittelemistä värittömällä öljyllä tai vahalla, mutta päädyin kuitenkin palaamaan alkuperäiseen väriin. Muuten olisi edessä ollut sama käsittely kuudelle tuolille. Toisekseen tuo väri sopii terassillemme paremmin kuin vaaleampi versio. Pitääpä tehdä terassipostausta, kunhan saadaan kalusteet paikoilleen. 

Ja vihdoinkin: Mansikan satokausi on käynnistynyt! Itsepoimintaan minun selkäni ja polveni eivät taivu, joten haen suosiolla marjat torilta. Ostin eilen 5 kg Polkaa ja olipa makoisia marjoja. Suurin osa vilahti pakkaseen talvea odottelemaan, eikä laatikosta mennyt huonoja marjoja roskiin varmaan viittäkään. Huomenna voisin hakea toisen laatikollisen, eihän se 5 kg riitä mihinkään ;) 

Minä huitaisen nyt viikon hiekat ja tekonurmet keskuspölynimurin uumeniin :) 

Mansikkaista viikonloppua!