Levin lumilla

Starttasimme pitkäperjantaina kohti pohjoista, Levin lumisiin maisemiin. Menomatkalla yövyimme Oulussa ja jatkoimme lauantaina matkaa. Viikon ohjelmassa oli hiihtoa, laskettelua, pulkkamäkeä, lumileikkejä, kylpylässä pulikointia ja keilailua, sekä rentoa oleilua pienemmällä ja isommalla porukalla. Paluumatka taitettiin eilen. Vajaan 12 tunnin rupeama autossa kolmella stopilla oli melkoisen puuduttavaa istumalihaksille. Takapenkkikin pysyi tyytyväisenä niin pitkään kun mokkulassa ja tableteissa riitti akkua. Toki välillä kisattiin laiva on lastattu - periaatteella automerkkien, valtioiden ja vesieläinten luettelussa. 

Ohessa muutama otos reissun päältä. Kevätaurinko, lumi ja tunturimaisemat ovat kyllä ihan lyömätön yhdistelmä! Valmiina? 

Tässä paritalon puolikkaassa majailimme lomaviikkomme. 

Aurinko helli ulkoilijoita, mutta myös pehmensi rinteiden pintaa.  

Korkealta näkee kauas. Laskujen välillä saimme nauttia ihanista tunturimaisemista.

Rinnekartasta katsottiin seuraavia reittejä. Kypäräpäät ovat rinteessä nykyisin selkeästi enemmistönä.
Tässä asiassa on tapahtunut 15 vuodessa iso muutos. Itse asiassa murtomaahiihto tuntui välillä hurjemmalta lajilta,
kun latu-ura katoaa jyrkässä mäessä ja siinä mennään kapeilla suksilla puiden välissä pipo päässä.

Teimme kahtena päivänä koko perheen voimin 15 km hiihtolenkin. Eskarilainenkin jaksoi hienosti,
kun välitankkauksesta huolehdittiin hyvin. 

Myötätuuli puhalteli niin lujaa Immeljärven jäällä, että eteenpäin pääsi tuulivoimalla. Samainen
pätkä palatessa olikin sitten kuin seinää päin hiihtäisi. Sen lenkin jälkeen oli kyllä viimeisetkin
mehut puristettu hiihtäjistä.

Kätkäjärven latukahvila oli hiihtolenkin puolimatkan krouvimme. Siellä paistoimme makkaraa ja
nautimme lettukahvit. Ja taas jaksaa hiihtää! 

Puhtaassa ja raikkaassa tunturi-ilmassa viihtyy myös naava kuusenoksia koristamassa.

Viimeisenä iltana kävimme Sirkantähdessä herkuttelemassa. Porocarpaccio sai seurakseen juustoa,
pikkelöityjä sieniä ja friteerattua jäkälää. Jäkälää en ollutkaan ennen syönyt, mukavan rapea pari pehmeälle porolle.

Poronsarvet taipuvat vaikka valaisimeksi. 

Meille Lappi on vakiokohde, sillä mieheni sukujuuret ovat siellä ja poikienkin suonissa virtaa 25 prosenttisesti saamelaisverta. Lapissa on aina yhtä mukava käydä, vaikka matka on pitkä. Hyvin konkreettisesti muistuu mieleen, kuinka pitkänhuiskea suloinen Suomineito onkaan! 

Milloin sinä olet viimeksi käynyt pohjoisimmassa Suomessa?