Sisäviherpeukalo ja ulkoviherpeukalo

Kevätmyrsky riepottelee tänään siihen malliin, että pöliseviä pihatöitä on aivan turha edes yrittää. Kattopellit rymisevät tuulenpuuskissa ja takaraivossa kytee pikkuriikkinen pelko, milloin sieltä joku valtaisa pellinkappale rysähtää pihalle. 

Ulkona kukkaloistoa saa vielä vähän odotella, mutta sisällä kukkii tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon. Kantamarkettini on sijoitellut kukkaset strategisesti kulkuväyläni varrelle, joten sieltä tarttuu silloin tällöin mukaan maljakon kaunistuksia. Tällä kertaa mukaan tarttui värililjoja, joiden ostaminen oli hiukan randomia kun liljojen väriä ei oltu kerrottu missään eikä nuppujen perusteella väriä pystynyt veikkaamaan. Kukkien puhjettua selvisi, että toinen nippu on punainen ja toinen valkoinen. Liljankukka on minusta todella kaunis, oli väri mikä tahansa! 

Lisäksi ostin preeriaeustomaa vaaleanpunaisena ja valkoisena. Eustoman kukka on herkkä, mutta varsi jämäkkä, mikä tekee siitä oivallisen kimppukukan. Ilman erityisempiä floristin taitoja laitoin eustomat liljojen seuraksi. Alun perin eustomat olivat omassa maljakossaan, mutta pinkkien kuihduttua valkoisia nopeammin renssasin koko nipun ja tein uudet asetelmat. 

Aiemmin pihapostauksessa taisin mainita, että kirsikkapuu lähtee. No se lähti, mutta ennen kaatoa napsin talteen joitakin oksia ja toin ne sisälle. Asetelma on todella loppuun saakka harkittu ja viimeistelty... Nopeasti piti oksat saada johonkin, joten muoviämpäriinhän ne sitten elegantisti päätyivät. Ahneuksissani otin talteen aika paljon ja aika pitkiä oksia ja nyt niistä ei voi luopua, kun mokomat ovat tulvillaan kukkia! Työhuoneessamme vietetään siis hanamia, jossa kohtaavat sakura ja Sarvis.

Sisäviherpeukaloni voi siis suht hyvin, kun kyse on leikkokukista. Valitettavasti ruukkukasveista ei voi sanoa samaa. Palmu on siinä pisteessä, että vaihtoehdot ovat sen siirtäminen roskalavalle tai kaikkien lehtien karsinta ja siirto pihalle siinä toivossa, että se kokisi kesällä jonkun ihmeparantumisen. Hortensialle kävi myös huonosti. En ehkä muistanut kastella sitä riittävästi, lannoituksesta puhumattakaan ja lopputulos on surullinen. 

Loppuun kuitenkin pieni toivonpilkahdus. Orkidea on hengissä! Raukka pudotti kaikki nuppunsa, kun unohdin kastella ennen reissuun lähtöä, mutta kukat ovat olleet hyvinkin sitkeitä. Sen verran opiskelin orkideanhoitoa, että opin juurten kertovan, milloin kasvi tarvitsee vettä. Juuret ovat väriltään joko hopeanharmaat tai kirkkaanvihreät. Kun väri muuttuu harmaaksi, kasvi tarvitsee vettä. Silloin kaadan suojamaljakon lähes täyteen vettä ja annan orkidean ruokailla joitakin tunteja. Kasteluväli on yleensä noin viikon verran. 

Ulkona kasvien hoitaminen on minusta aika paljon helpompaa kuin sisällä. Kun perennan saa kasvuun, eihän sille tarvitse tehdä juuri mitään. Tulppaanit nousevat näköjään sievästi penkistä, vaikka niiden istutus jäi kovin viime tippaan. Päivänliljoja olen jakanut useaan otteeseen aika ronskein ottein ja aina ne vaan selviävät siitä hengissä. Olen siis varsin luottavainen tulevien kukkaistutusteni suhteen, vaikka todennäköisesti puutarhassani seilataan enemmän tuurilla kuin taidolla. 

Tunnustaudun siis potentiaaliseksi ulkoviherpeukaloksi, 

mutta sisäviherpeukaloni kasvaa vahvasti keskellä kämmentä.