Japanilainen soppa

Taannoin parturissa poikia odotellessa käteen osui Anna-lehti (vai olisiko ollut Me Naiset... ei voi muistaa), ja sieltä huomioni kiinnitti japanilaishenkinen keitto. Räpsäisin kännykällä ohjeen talteen (mihin oikeasti joutuisin ilman puhelinta!) ja heti seuraavalla kauppareissulla keräilin tarvikkeet mukaan. Ei muuten ihan yhtenään tule ostettua miriniä, tuoretta inkivääriä ja seesamiöljyä. Tofusta en niin välitä, joten sen korvasin broilerilla. 

Ohje näyttää tältä:

Toteutus meni vähän sinne päin (tämä ei taida enää tässä vaiheessa yllättää ketään). Inkivääriä ja chiliä olisi voinut laittaa enemmänkin. Keittoajat ovat ohjeessa ehkä hiukan pitkiä, sillä tykkäisin vähän rapsakammista kasviksista. Ja soppa on saatava saman tien lautaselle, koska ylimääräinen hauduttelu tai seisottaminen vain saa kaiken pehmenemään liikaa.

Ja tältä se soppa sitten näytti:

Herneenpalot ovat ihanan rapsakoita. Niitä voisi käyttää ruuanlaitossa useamminkin, mutta talviaikaan vaihtoehdot ovat pakaste tai tuoreet kenialaiset (tms), joten harvoin tulee kuitenkaan käytettyä. En ole mikään vannoutunut lähiruokaintoilija. Rajani tuontikasvisten osalta menee jossain Välimeren tienoilla, ja siitäkin voi satunnaisesti joustaa. Fanaattisuus oikeastaan missään asiassa ei ole minulle tyypillistä. 

Se filosofiasta. Hyvää soppaa oli, kannattaa kokeilla!