Blogivuosi 2015 paketissa

Ensimmäinen täysi kalenterivuosi alkaa olla kasassa ja on aika luoda pieni katsaus kuluneeseen vuoteen. Jos tästä harrastuksesta ei ole muuta hyötyä niin ainakin on jotakin dokumenttia siitä, mitä on tullut vuoden aikana puuhattua. Olen hiukan taipuvainen leikkimään numeroilla, joten pientä statistiikkaa kuluneesta vuodesta. 

• Postauksia julkaisin vuoden aikana 155 eli keskimäärin 3 / viikko. Sellaiseen parin, kolmen postauksen keskimääräiseen viikkovauhtiin olen pyrkinytkin. Jos blogi jää pidemmäksi aikaa unholaan, kynnys postata alkaa selvästi nousta. Tällaisella tahdilla pysyy hyvä vire yllä eivätkä blogihommat pääse liiaksi stressaamaan. 
• Vilkkaimmat kuukaudet sijoittuvat alkuvuoteen, jolloin hommassa oli selvästi sellaista uutuudenviehätystä. Vuoden kuluessa tahti on vähän rauhoittunut, paino siirtynyt enemmän ruokapuolelle ja sellaiset sekalaiset postaukset jääneet vähemmälle. 
• Kivi & Kakku on lifestyle-blogi, mikä terminä pitää sisällään monenlaisia teemoja elämän eri osa-alueilta. Oikeastaan muuta en olekaan rajannut pois tästä blogista kuin työasiat. Sisällöt jakautuvat aihepiireittäin suunnilleen seuraavasti: 
• 1/3 ruokaa ja leivontaa
• 1/3 sisustusta ja puutarhaa
• 1/3 matkoja, valokuvausta, välähdyksiä arjesta, ripaus kosmetiikkaa, blogihaasteita ym.  

Lukijoiden suosikkipostaukset 2015 TOP 5

Sijaluvulla 5: Erkkerissä on verhot

Sisustusrintamalla hoidettiin rästilistalta pois ruokailutilan verhot. Se lienee myös suurin yksittäinen muutos kodissamme tänä vuonna, muuten on lähinnä kierrätetty tekstiilejä huoneesta toiseen ja kesällä myllättiin pihaa oikein urakalla. Verhot toivat kaivattua ilmettä ja pehmeyttä erkkeriin, ja olen ratkaisuun hyvin tyytyväinen edelleenkin. Sisustuskuvaaminen ei ole ihan ominta alaani, sen kanssa joudun aina tekemään vähän enemmän töitä. Ehkäpä siksi julkaisen sisustuspostauksia suht harvoin...

Sijaluvulla 4: Pelastus hakusessa punanaamalle (Clinique-arvonta)

Kaikkien aikojen ensimmäisen blogiarvonnan järjestin maaliskuussa, ja se saikin lukuisia uusia lukijoita liikkeelle. Cliniquen Redness Solutions-tuotteet olivat minulla kesäsesongin aikana käytössä, mutta en tainnut niistä kyllä vähemmän punaiseksi muuttua, vaikka päivävoide koostumukseltaan sinänsä sopi iholleni hyvin. Vakituisempaan käyttöön jäi sarjan puhdistusaine, jolla meikki lähtee tehokkaasti, mutta sopivan hellävaraisesti. Lancomen purkkeja onkin sitten kaapissa useampi. Totesin vuoden aikana myös sen, että minusta ei olisi kosmetiikkabloggaajaksi, sillä jämähdän iloisesti käyttämään samoja tuotteita vuodesta toiseen ja sille lempparilistalle on todella vaikea kiilata.


Ja sitten kärkikolmikkoon. Kolmantena: Laiskan naisen surffikiharat

Vanhat kunnon sormikiharat ponnahtivat heti postauksen julkaisun jälkeen tilastokärkeen, ja pitivät pintansa aivan loppuvuoteen asti. Erinäisten kiharrinkokeilujen jälkeen olen entistäkin vankemmin sitä mieltä, että vaivattomin tapa kihartaa on väkertää pää täyteen pinneillä kiinnitettyjä sykeröitä ja nukkua yön yli.

Niukasti kakkossijalla: Kesäkurpitsa-sitruunahillo

Kesäkurpitsa-sitruunahillo on yksi perheemme lempiherkuista ja ilahduttavan moni löysi sen viime syksynä pohtiessaan käyttöä kesäkurpitsasadolle. Tämä kuva on vuoden aikana ottamistani ruokakuvista oma suosikkini. Harmi, kun aina ei voi olla kesäillan täydellinen valo... Ruoka on selvästi blogin aihepiireistä minulle se luontevin ja rakkain.

Ja vuoden luetuin postaus on....

Banaaniletuista tuli heti ensipuraisulla meidän perheemme suosikkivälipala, ja lettusia on klikkailtu ahkerasti blogissakin. Eikä mikään ihme, sillä helpoille, herkullisille ja terveellisille resepteille on käyttöä arjen kiireiden keskellä. Tähän suuntaan pyrin ruokaosastoa viemään ensi vuonna entistä enemmän, ja siihen on kaksi syytä. Sporttisten tenavien ruokavaliossa on parantamisen varaa ja oma elämäntaparemppa vaatii ruokailutottumusten ankaraa uudelleenarviointia. Helppo rasti tämä ei kylläkään tule olemaan, mutta mitä elämä olisi ilman haasteita.

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? 

Ruokajutuilla jatketaan edelleen. Kotiin ja pihaan liittyviä postauksia tulee jos tulee, sen suhteen en ota erityisesti stressiä. Toivottavasti inspiroivia matkoja. Ennen kaikkea odotan elämäntaparemppani näkyvän myös täällä Kivi&Kakussa, on sitten kyse treenistä, ravinnosta tai yleisesti hyvinvoinnista. Blogi on minulle tavallaan kirittäjä, sillä niistä muutoksista, joita täällä olen "mainostanut" tekeväni on toivottavasti kovempi kynnys antaa periksi ja lipsua takaisin vanhoihin pahoihin tapoihin. En olisi vuosi sitten osannut ennustaa, missä tilanteessa blogi on nyt - enkä varmasti vielä arvaa, mitä käänteitä uusi vuosi tuo tullessaan. Pysythän mukanani katsomassa, millainen vuodesta 2016 tulee?

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2016! 

Tunnelmallista Joulua!

On aika päästää irti arjesta.

On aika rauhoittua ja levätä.

On aika antaa aikaa rakkaimmille. 

On Joulu.

Tunnelmallista ja rauhallista Joulua Sinulle! 

 

Piparkakkutaloja | Candy Village

Lakataan laskemasta kaloreita ja ostetaan silmittömästi karkkia ja piparitaikinaa. Ei lasketa työtunteja. Riitelevät veljekset auttavat toisiaan sulassa sovussa. Karkit menevät suurimmaksi osaksi taloihin eikä suihin. Keittiö on päiväkausia hyrskynmyrskyn. Poltetaan sormet kuumassa sokerissa. Jotain hajoaa, jotain improvisoidaan. Sokerikuorrutetta on kaikkialla. Tomusokeri pölisee. Mitä meillä oikein tapahtuu? 

On aika rakentaa piparkakkutaloja. 

Kivi & Kakku proudly presents 

* Candy Village *

Viime vuoden Piparikujalle pääset täältä. 

Piparkakkujen tuoksuista viikonloppua Sinulle! 

Possun sisäfileetä ja palsternakkalaatikkoa

Kinkku ei enää joka torpassa ole joulupöydän kunkku, ja hyvä niin. Jouluruokailun ihanuus ja haaste on toisaalta ruokalajien paljous ja toisaalta varsinkin perinneruokien raskaus. Possua voi laittaa muussakin muodossa kuin paistamalla 10 kg kinkku, esim. kokonaisena paistetusta ulko- tai sisäfileestä saa juhlavan ja mehevän liharuoan joulupöytään. Laatikot ovat omassa joulupöydässäni alkaneet tulla tiensä päähän. Lusikallinen porkkanalaatikkoa riittää hyvin minulle enkä kaipaa santsikierrosta ennen seuraavaa joulua. Laatikkovalikoimaankin on tullut viime vuosina vaihtelua. Bataattilaatikko on jo monen joulupöydän vakiovaruste ja tänä vuonna olen nähnyt palsternakkalaatikonkin reseptin jossain vilahtavan.

Niinpä tartuin aiemmin käyttämääni porkkanalaatikon ohjeeseen ja vaihdoin porkkanat palsternakkaan, joka on juuresten ykkönen ihanassa aromaattisuudessaan. Annoksessa yhdistyvät laatikon pehmeys ja possunfileen mehevyys kermaviilikastikkeen kirpeyteen ja ruusukaalin voimakkaaseen makuun. Tässä siis perinteitä sivuava vaihtoehto jouluaterialle.

Huom! Digitaalinen paistolämpömittari on oiva lahjavinkki innokkaalle kotikokille.

Palsternakkalaatikko

500 g palsternakkaa
0,5 dl ohrasuurimoita + 1 dl vettä
3-4 dl laktoositonta kevytmaitoa
1/4 dl siirappia
suolaa, valkopippuria
1 muna vatkattuna

Kuori ja paloittele palsternakat, ja keitä ne pehmeiksi. Jos keitinlientä on paljon, käytä siitä osa ohran keitinliemenä. Jätä hieman keitinvettä kattilan pohjalle ja aja palsternakat soseeksi sauvasekoittimella. Lisää soseeseen (mitä).

Mittaa kattilaan (kuinka paljon) vettä ja 0,5 dl ohrasuurimoita. Keitä kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä, kunnes suurimot ovat pehmenneet. Ei haittaa, jos kaikki maito ei ole imeytynyt. Sekoita palsternakkasose ohrasuurimoiden joukkoon ja anna hieman jäähtyä. Sekoita joukkoon vispattu kananmuna. Kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Kuvioi pinta lusikankärjellä aaltomaiseksi. Paista 175 asteessa noin tunti.

Possun sisäfilee vadelma-omena-rosmariinimarinadissa

500 g possun sisäfileetä
Marinointiin:
vadelmaomenamehua (Innocent)
soijakastiketta
valkoista balsamicoa
kuivattua rosmariinia
suolaa

Leikkaa filee puoliksi ja laita pieneen vuokaan. Kaada päälle marinadi ja anna maustua vähintään 3 h jääkaapissa. Nosta lihat marinadista ja kuivaa pinta. Paista fileiden pinnat kiinni pannulla, ripottele pintaan suolaa, tökkää päädystä sisään paistolämpömittari ja nosta vuokaan. Kypsän lihan ystävä paistaa fileen 70 asteiseksi, hiukan vähempikin riittää kyllä. Kun mittari piippaa, ota fileet uunista ja kääri folioon jäähtymään 10 minuutiksi ennen kuin leikkaat viipaleiksi.

Kermaviili-kapriskastike

1 tlk kermaviiliä
2 tl kapriksia hienonnettuna
ripaus suolaa ja sokeria
valkopippuria

Englantilainen hedelmäkakku

Englantilainen hedelmäkakku on erityisesti minun ja äitini jouluherkku. Äiti on poiminut reseptin kansioonsa 70-luvulla ja minä opettelin murkkuikäisenä leipomaan tätä hedelmäistä joulukakkua. Käymme äidin kanssa vuosittain joulukuun alkupäivinä keskustelun siitä, kumpi leipoo tällä kertaa. Olen kyllä tämän homman ominut aika pitkälti itselleni, sillä leipominen on minulle sen verran mieluisaa puuhaa. Reseptin runko pysyy vuodesta toiseen samana, mutta hedelmiä ja kostutuslientä vaihtamalla kakkuun saa hiukan uutta vivahdetta. Kahdesta ei kuitenkaan tingitä: Kirsikoita ja pähkinärouhetta pitää olla reilusti. 

Englantilainen hedelmäkakku

250 g voita
2 dl sokeria
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja (käytä tästä 1 dl hedelmien jauhotukseen)
2 tl leivinjauhetta
1 dl nestettä (esim. kirsikoiden lientä + tummaa rommia tai limoncelloa)
100 g säilykekirsikoita liemessä
2 dl rusinoita
2 dl hasselpähkinärouhetta
100 g sukaattia tai appelsiininkuorta

Toimi näin:

Voitele ja jauhota iso rengasvuoka esim. mannaryyneillä. Jos taikinaa jää yli, leivo siitä muffinseja.
Silppua rusinat pienemmiksi veitsellä, puolita tai viipaloi kirsikat. Sekoita kaikki hedelmät ja pähkinät sekä 1 dl jauhoja kulhossa. Jauhotettuina hedelmät eivät laskeudu paistettaessa kakun pohjalle.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.
Vatkaa joukkoon munat.
Lisää kuivat aineet ja neste, ja nostele hedelmät taikinan joukkoon.

Paista 160 asteessa vajaa tunti. Kokeile kypsyyttä 40 minuutin kohdalla, uunit ja vuoat ovat erilaisia ja kakku voi paistua yllättävänkin nopeasti. Jos pinta tummuu liikaa, peitä leivinpaperilla. 

Anna kakun levätä vuoassa 5-10 minuuttia ja kumoa ritilälle jäähtymään. Pakkaa jäähtynyt kakku alumiinifolioon ja anna tekeytyä pari viikkoa jouluun asti. 


Kakun voi tarjoiluvaiheessa koristella esim. limemehuun tehdyllä tomusokerikuorrutteella ja kimaltavilla koristekuulilla. Minikakkuset on tehty silikonivuoassa pieniksi rengaskakuiksi, joiden keskelle voi laittaa vaikkapa kermavaahtoa tai hedelmiä savariinin tapaan.  

Hyvä, paha kahvi

Ihana kahvintuoksu leijailee sieraimiin. Sylkirauhaset heräävät, melkein jo pelkkä tuoksukin piristää. Höyryävän kuuma, tumma neste valuu suodattimesta kahvipannuun, kahvinkeitin pitää tuttua roplattavaa ääntään. Pian pääsee kahville, parhaassa tapauksessa vielä hyvässä seurassakin. Kupillisen tai kahden jälkeen, pienen ansaitun hengähdyshetken päätyttyä voi taas jatkaa virkistyneenä päivän haasteiden parissa. Onhan se nyt kumma, jos ei tuohon jää koukkuun! Siinä paukutellaan mielihyväpisteitä oikein lekan kanssa. Virkistävä kofeiini, sosiaaliset tilanteet, palkitseminen uurastuksen jälkeen. Ja riippuvuushan syntyy siitä, kun jokin tuottaa mielihyvää ja sitten sitä kivaa juttua toistetaan uudestaan ja uudestaan.

Kahvissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun nettiä riittävästi plärää, voisi jopa sanoa, että niitä hyviä puolia on enemmän. Kofeiini virkistää ja saattaa parantaa lähimuistia. Joidenkin lähteiden mukaan taas kahvi voi jopa madaltaa riskiä sairastua dementiaan. Kahvin muut ainesosat puolestaan saattavat olla hyödyllisiä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä ja suojata maksaa. Toisaalta kahvi nostaa verenpainetta tilapäisesti ja nesteenpoisto-ominaisuudet varmaankin ovat tuttuja ahkerille kahvinjuojille. Kofeiini lisää myös vatsahappojen eritystä, mikä voi aiheuttaa vatsaongelmia. Liian myöhään illalla nautittu kahvi häiritsee nukahtamista ja unen laatua. Ja sitten on vielä ne kofeiiniherkät ihmiset, kuten minä, joilla kofeiini voi aiheuttaa sydämentykytystä ja vapinaa. Erilaisia tutkimuksia kahvin hyödyistä ja haitoista löytyy runsain mitoin. 

Minulle on muodostunut tavaksi nautiskella pari kunnon mukillista hyvää, vahvaa kahvia aamupäivällä. Paino sanalla vahvaa. Aloin kiinnittää huomiota omaan olotilaani kahvin juonnin jälkeen, sillä tuntemukset olivat perin omituisia enkä parhaalla tahdollanikaan huomannut kahvin virkistävän millään tavalla. Kunnon satsi kahvia, ja kädet alkoivat täristä ja sydän hakata tavallista tiuhempaan. Aivot hiukan liian kierroksilla. Tukkoinen, levoton fiilis. Tajusin kaiken tämän johtuvan kahvista, mutta en vielä tajunnut lopettaa pahaa tapaani. Koska ihminen on joskus vähän hidas, eikä aina ymmärrä omaa parastaan, otin eräänä iltana kupin kahvia kuudelta illalla (järki sanoi, että ei kannata, mutta otin silti). Valvoin illalla sängyssä silmät selälläään pirteänä kuin peipponen vielä yhdeltä yöllä.

Lomalla maistui jääkahvi. Nerokas valinta helteellä, juuri silloinhan sitä
nesteenpoistoa elimistö eniten tarvitseekin? 

Sitten iskivät vatsaoireet, ja oli pakko tehdä asialle jotakin. Kahvi on aiemmnnkin aiheuttanut minulle vatsanväänteitä, joten vihdoin oli motivaatio riittävä pahan tavan lopettamiseen. Pari päivää podin oikein voimallista päänsärkyä. Sen verran joustin lopetuspäätöksestä, että otin vieroitusoireisiin pahimpana päivänä puolisen kuppia kahvia (kunnon addikti, pieni loiventava päiväkahvi!) ja niin oli fyysisellä tasolla kahvi selätetty muutamassa päivässä. Sitten iski tavan ja tottumuksen voima. Aamupäivä, alkaa kummasti tehdä mieli kahvia. Ostoskeskus, kahvilasta leijuva kahvintuoksu... Melkein jo kurvasin kahville, mutta piti tehdä oikein tietoinen päätös, että enpäs muuten menekään. Iltapäivä kotona perheen parissa, päiväkahviaika. Voi että, miten moneen tilanteeseen se kahvi kuuluukaan ja joka kerta sen tilanteen kohdatessani joudun muistuttamaan itselleni, että otetaanpa vaikka lasi vettä tai kupillinen piparminttuteetä.

Ja mitä onkaan tapahtunut? Ajatus kulkee kirkkaammin ilman kemiallisia häiriötekijöitä. Kädet eivät tärise, pumppu pysyy rauhallisena. En ole iltakahvi-ilmisiä ollut tähänkäään asti (onneksi), sillä kofeiinin puoliintuminen elimistössä voi kestää jopa 6 h eli iltapäivällä juotu kahvi voi tällaisella kofeiiniherkkiksellä haitata unen laatua. Vaikka muuten sinulla ei olisi mitään syytä vähentää kahvinjuontia, kannattaa muistaa, että uni on kuitenkin ykkönen ihmisen hyvinvoinnille. Eli kahvin lipittäminen kannattaisi kaikkien jättää vähemmälle klo 15 jälkeen. Kofeiini saa minut menemään ylikierroksilla, joten kahvittomuudella saattaisi olla vaikutusta myös stressitasoon. Minulle nimittäin on luonteenomaista ottaa melko lailla kierroksia milloin mistäkin asioista, joskus päänsisäisesti ja joskus äänekkäästi ilmaisten. (Pahoittelut tästä läheisille...)  Siihen ei enää kahvia tarvita tuomaan lisää virtaa, pikemminkin tarvitaan keinoja saada kierroksia alas.

Elämäntaparemonttini remppakohde nro 1: Kahvi pois. 

Tulipas pitkä stoori. Kofeiini ei selvästikään ole minulle hyväksi, joten opetellaan sitten elämään ilman kahvia. Aamuteestä sentään en luovu, kun en ole huomannut sen kofeiinipitoisuudestaan huolimatta vaikuttavan minuun mitenkään erityisesti. Vaikka fyysinen riippuvuus selättyi aika helpostikin, tutuista toimintamalleista luopuminen on paljon paljon vaikeampaa. Tämä on siis minulle oivallinen harjoituskappale tulevia, kenties vaikeammiksi osoittautuvia muutoksia ajatellen.

Mikä on sinun suhteesi kahviin? 

Montako kuppia menee päivässä vai meneekö lainkaan? 

Miten kahvi vaikuttaa sinuun? Tunnistatko samoja oireita? 
Ja hei, hyviä kofeiinittomia vaihtoehtoja saa vinkata! 

Uusi juttusarja Midlife fitness

Viime viikonlopun jälkimainingeissa kirjoitetussa Villa Mandala - postauksessa sivusin hieman alkavaa elämäntapamuutostani. Stressin kirittämästä oravanpyörästä olen tähtäämässä kohti tasapainoisempaa, terveempää tapaa elää. Monenlaisia pieniä kokeiluja on jo tässä viikon mittaan tullut tehtyä, esim. uusia raaka-aineita on ilmestynyt ruokakaappiin ja jooga tekee tuloaan viikko-ohjelmaani. Ennen kuin mennään konkreettisiin muutoksiin, on hyvä vähän raamittaa tulevaa. Mitä minä tarkoitan midlife fitnessillä? Millaiset perustukset rakennan muutokselleni? 

Hyvinvointi lähtee kolmesta perusasiasta. Jos joku näistä on retuperällä, se vaikuttaa vähän kaikkeen. Ruokavalio menee helposti pyrstölleen, jos ihminen ei saa riittävästi lepoa. Aika moni meistä varmaan tunnistaa sen houkutuksen makeaan tai hiilareihin silloin kun väsymys vyöryy päälle. Liikuntaan tai oikeastaan mihinkään tekemiseen ei riitä energiaa, jos elimistö ei saa oikeanlaista ravintoa ja riittävästi lepoa. Eikä se unikaan oikein pysy silmässä, kun elimistö on stressin raastama ja vatsassa painaa illan jääkaappireissujen monimuotoinen, rasva- ja sokeripitoinen saalis. Aika helposti on negatiivinen kierre päällä, jos jollain osa-alueella mättää. Minulla kyllä riittää sitä kierrettä purettavaksi, sellaisen stressi- ym. kuorman kanssa on vedetty toistakymmentä vuotta tukka putkella.

Keski-iän tai neljänkympin kriiseistä on kirjoitettu hyllymetrikaupalla, samoin viidenkympin villityksestä. Kriisin kauttako tässä sitten ollaan menossa kohti jossain etäisessä tulevaisuudessa siintäviä eläkepäiviä? Midlife crisis on niin klisee, että halusin vaihtaa näkökulmaa ihan täysin. Keski-ikäinen on jo nähnyt elämää sen verran, että viimeistään tässä vaiheessa on hyvä jättää taakse turha armottomuus itseään ja muita kohtaan. Toisaalta kriisiytymiselle on siinä mielessä tilausta, että keski-ikäisen kroppa ei enää ota vastaan komentoja ihan samalla herkkyydellä kuin parikymppisenä ja nyt on ns. viimeinen hetki alkaa tehdä asialle jotain. Fitness sanana johdattaa helposti ajatukset nälkäkuurilla sitkutteleviin, punttisalilla peilin edessä asuviin muoriin ja nätteihin fitnesskissoihin. Nyt ei ole kyse sellaisesta fitnessistä, vaan kokonaisvaltaisemmasta kehon ja mielen hyvinvoinnista ja hyväkuntoisuudesta. Midlife fitness on tasapainoista elämää.

Hyvinvointiremontissa on siis kyse ihan jostakin muusta kuin laihdutuskuurista. Kuntoon laitettavien asioiden lista on minulla paisunut aivan liian pitkäksi. Inspiraation iskiessä ihminen hamstraa helposti monta asiaa, joita lähdetään tarmokkaasti laittamaan uusiksi. Kuitenkin ihminen on tapojensa orja, ihan kirjaimellisesti. Vaikka kuinka puhkuisit intoa lopettaa sokerinsyönti, aloittaa säännöllinen kuntoilu viidesti viikossa ja nukkua 9 h yössä levollista rauhallista unta, jokainen noista muutoksista on itsessään jo iso prosessi ja vaatii monen pienen asian muuttumista. Onko siis mikään ihme, että ne hyvät uudenvuoden lupaukset lässähtävät jos nyt ei loppiaiseen mennessä niin viimeistään sen tipattoman tammikuun päättyessä. Eihän kuulosta tutulta? Tästä päästäänkin ensimmäiseen ohjenuoraani:

Koska säännöt on tehty rikottaviksi, minulla on meneillään yksi ravintoon ja yksi lepoon liittyvä muutos samanaikaisesti. Olen luopunut kahvista, koska se ei tee elimistölleni hyvää. Palataan kahviasioihin ihan omassa postauksessaan ensi viikolla. Toinen muutos on tabletin häätäminen makkarista. Olin kehittänyt pahan tavan katsoa telkkaria tabletilta sängyssä, ja se ei ainakaan paranna unen laatua. Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin näissä kahdessa asiassa, vaikka kyllähän se vaatii tietoisia päätöksiä päivän mittaan. Tänäänkin oli aika lähellä, etten suunnannut Forumissa hakemaan jotain ihanaa cappuccinoa. En hakenut. Eli näillä aloitetaan ja lisää tulee vähitellen. Avaan niitä sitä mukaa, kun otan jonkun muutoksen työn alle ja saan siitä kokemuksia. Hyvä syy pysyä ruodussa, tee muutoksesta julkista...

Eli pahoittelen, olen vastarannan kiiski tämän hetken blogivirrassa ja kirjoitan hyvinvoinnista, vaikka normaalisti tähän aikaan vuodesta mielessä pyörivät toinen toistaan herkullisemmat leivonnaiset. Niidenkin aika tulee vielä. Kohtuus kaikessa.

Ruusukaali-salamipasta

Ruusukaali eli brysselinkaali (brussels sprout). Ei järin yleinen kasvis suomalaisessa ruokapöydässä. Pidetään ehkä hieman vaikeana, ainakin itse olen joskus saanut syödäkseni kovin kitkerän makuista ruusukaalia. En muista, että olisin koskaan aiemmin kokannut ruusukaalia itse, mutta ruokakauppareissulla sattui kohdalle mainio tarjous, joten päätin kokeilla. Ravintoarvot tässä pienessä kaalinpäässä ovat varsin kohdallaan. Finelin mukaan 100 grammassa ruusukaalia on C-vitamiinia 90 mg, millä jo hoidetaan päivän C-vitamiinitarve.  

Muutenhan tässä mennään sellaisella jääkaapin yllätys - linjalla, eli laitetaan pannulle sitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä metodilla on muuten joskus syntynyt todella herkullisia ruokia ja improvisointi ruuanlaitossa on noin yleensä ottaen aika kivaa. 

Näin se annos syntyi: 

8 kpl (150 g) ruusukaaleja, huuhdeltuna, neljään osaan leikattuna ja kanta poistettuna 

puolikas suippopaprika

muutaman sentin pätkä villisikasalamia (chorizo olisi tässä ihan loistavaa)

edelliseltä päivältä jäänyttä spagettia muutama kauhallinen

paistamiseen oliiviöljyä

loraus ruokakermaa 

parmesaaniraastetta

Pannulle pääsevät ensimmäisinä ruusukaalit öljytilkassa. Kuullottele niitä keskilämmöllä, kunnes alkavat hiukan pehmetä. Lisää paprikarenkaat ja kuutioitu salami. Anna paistua hetken aikaa ja lisää spagetti. Lämmitä koko hoito sopivaksi ja lorauta joukkoon ruokakermaa. Vain sen verran, että annos saa mehevyyttä, mutta ei ui kermassa. Kiehauta ja kippaa lautaselle. Raasta päälle parmesaania. Ei muuten ollut kovin monimutkaista. Jos tuntuu, että kaipaat suolaa lisää, tähän sopii aurinkokuivattu tomaatti vallan mainiosti antamaan lisää rasvaisuutta ja makua. 

Ruusukaali on siinä mielessä parsakaalin ja kukkakaalin kaltainen kaveri, että ylikypsennys on varmin tapa saada se maistumaan pahalta. Kukkakaalihan on ihan kamalaa, jos se on keitetty lötköksi. Pieni rapeus tuntuu kivalta hampaissa ja al dentenä moni kasvis maistuu parhaalta. Herkutelkaa ruusukaalilla! 

Elämäntapapäätöksiä | Viikonloppu Villa Mandalassa

Vietin viime viikonlopun hyvin erilaisissa merkeissä kuin koskaan aikaisemmin. Sanotaan, että ihmisen pitäisi joka päivä kokea tai kokeilla jotain uutta. Kyse ei tarvitse olla valtavista ahaa-elämyksistä, sillä pienetkin uudet asiat haastavat aivoja eri radoille kuin ennen. Uusia elämyksiä ja runsaasti tietoa olikin tarjolla Optimal Performancen järjestämän Hormonitasapaino ja aineenvaihdunta - viikonloppuleirin aikana. Tilaisuus järjestettiin Loviisan maaseudun rauhassa hyvinvointi- ja retriittikeskus Villa Mandalassa. En ollut aikaisemmin tutustunut Kaisa Jaakkolan kirjoihin (esim. Hormonidieetti), mutta nyt kyllä syttyi kipinä ymmärtää paremmin oman kropan toimintaa. Ohjelmassa oli luentoja, joogaa, meditaatiota ja runsaasti herkullista kasvisruokaa, puhumattakaan monista hyvistä keskusteluista mahtavassa naisporukassa. Kerrassaan rentouttava, ajatuksia avaava viikonloppu! 

Oma hyvinvointi on ollut minulle viimeisen vuoden aikana sellainen hiljalleen nouseva teema. Olen lähtenyt ratkomaan asiaa tyylilleni ominaisesti aika suoraviivaisesti. Lisää vaan treeniä ja herkut pois niin kyllä se siitä. No sen tietää miten siinä käy. Liikaa treeniä äkkistään ja paikat alkavat hajoilla. Ei tässä nyt enää kaksikymppisiä olla, ja siitä kolmosella alkavasta iästäkin on jo hetki kulunut. Absoluuttinen herkkukieltäymys. Joopa joo. Kestäähän se sen kaksi päivää ja sitten on taas käsi jossain irtokarkkilaarissa entistä innokkaammin. Jos ei tuloksia tule niin kannattaako niitä samoja konsteja kokeilla sitten aina vaan uudestaan, vai olisiko aika tehdä jotain erilaista? 

Jonkin on siis muututtava, mutta muistaen sen, että ihminen ei pääse tavoistaan ihan hetkessä eroon JA muistaen sen, että maltti on valttia. Vaikka ne pienet askelet ovat ärsyttävän pieniä, onnistumisen todennäköisyys on suurempi, kun ei yritä harpata pidemmälle kuin aivojen ponnistusvoima antaa periksi. Niitä hyvinvointiin johtavia pieniä askeleita alan nyt tapailla. Kivinen polku on epäilemättä edessä, koska muutos ei tule ilman työntekoa ja kompasteluakin. Sitä stressioravanpyörää on veivattu nyt niin pitkään, että toisenlaiselle tavalle elää on suuri tilaus. Kivi ja Kakku seurailee siis jatkossa myös minun polkuani kohti parempaa vointia ja terveempää elämää. Tuletko mukaan matkalle? 

Kuvat ovat Villa Mandalasta, joka tarjosi hienot puitteet omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille leiriläisille. Kun suljin yösijani, Rengintuvan, vanhat siniset ovet kotiin lähtiessäni, tuli vahvasti sellainen tunne, että näiden ovien sulkeutuessa avautui monta uutta ovea. Hieno tunne. 

 

Naked cake: Suklaata, tryffeleitä, pähkinää ja kirsikkaa

Minulla on tapana noudatella täytekakuissa päivänsankarin lempimakuja. Isänpäiväksi tehdään jotain marjaisaa, lapsille puolestaan tehdään fantasiakakkuja ja käytetään reippaasti suklaata. Tällä kertaa on sitten minun lempimakujeni vuoro, joten kehittelin tämän kakun juuri oman makuni mukaiseksi. Tummaa suklaata, kirsikkahilloa, tryffeleitä, rapeaa karamellisoitua pähkinää... Tämä sopisi mainiosti myös joulun juhlapöytään. 

Ohjeet

Kakkupohja: Matala suklaakakkupohja, joka leikataan kahteen osaan.

3 munaa
100 g fariinisokeria
100 g voita
1 tl pikakahvijauhetta
1,5 rkl kiehuvaa vettä
50 g tummaa suklaata
100 g vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta

Voitele ja jauhota vuoka. Mittaa vatkauskulhoon sokeri. Erottele keltuaiset ja valkuaiset, keltuaiset sokerikulhoon ja valkuaiset toiseen vatkauskulhoon. Sekoita jauhot ja kaakaojauhe. Liuota kahvijauhe kiehuvaan veteen ja sulata suklaa kahvin sekaan mikrossa, tarkkana ettei pala. Anna jäähtyä hieman. Sulata voi ja anna jäähtyä. Esivalmistelut on nyt tehty. 

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset ja fariinisokeri. Lisää suklaa sokerivaahtoon ja vatkaa tasaiseksi pienillä tehoilla. Lisää pari ruokalusikallista valkuaisvaahtoa, jotta saat massasta pehmämpää. Lisää jauhot ja voi edelleen pienillä tehoilla vatkaten. Nostele loput valkuaisvaahdosta taikinaan ja sekoita nuolijalla tasaiseksi. Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa n. 25 min. 

Täyte

150 g kirsikkamarmeladia (Filos)
1 prk vaniljarahkaa
1,25 dl vispikermaa vaahdotettuna
50 g tummaa suklaata rouhittuna (47 % Fazer)
5 liivatelehteä (liotettu kylmässä vedessä, sulatettuna tilkkaan kiehuvaa vettä)

Pinnalle
Ohut kerros suklaakermavaahtoa
1,25 dl kermaa vaahdotettuna
50 g sulatettua suklaata

Koristeluun
Tryffeleitä (puolitettuna)
Säilykekirsikoita
Karamellisoitua hasselpähkinärouhetta

Hyydytetään kakkuvuoassa kelmuun käärittynä yön yli. Tällä kertaa tein kakun "nakuna" eli sivuille ei tullut koristelua vaan naked cake meiningillä vaaleanpunainen täyte saa näkyä. Laitoin kakun päälle tarttumapinnaksi ohuen kerroksen suklaakermavaahtoa, jonka päälle asettelin tryffelit ja karamellisoidun hasselpähkinärouheen. Muutama kirsikka vielä kertomaan, että täytteessä on kirsikkaa ja kakku on valmis. 

Ja laitetaan nyt sitten todistusaineistoakin, että ikää on tullut lisää. Tai sitten huolella filtteröity kuva ;)

Leipoosi

Leipoosi - pakonomainen, sisäsyntyinen tarve leipoa. Leipoosiin joutunut leipuri ei voi vastustaa jauhopussien kutsua, vaan sivuuttaa muut velvollisuutensa saadakseen upottaa kätensä taikinaan. Leipoosin vakavammassa muodossa leipuri ei pysty lopettamaan leipomista vaan ajantaju kadoten aloittaa aina uusia ja uusia leipomuksia. (Kukahan unohti tänään hakea lapsen lentopalloharkoista ja tajusi sen vasta kun Whatsapp kilahti?)  Leipoosi on läheistä sukua neuloosille, jossa intohimo kohdistuu neulomiseen. 

Tänään se leipoosi sitten iski ja ihan viattomasti lähti liikkeelle niinkin pienestä asiasta kuin sesongin ensimmäisistä joulutortuista. Hillomakuja on monia, joten kausi startattiin vadelma- ja luumutortuilla. Muoto perinteinen tähti, sillä ei alettu (vielä) kikkailemaan. 

Muistatte ehkä vielä sen edellisen postauksen kanan. Broileria jäi hieman yli, joten jatkojalostuksen tarve oli ilmeinen (kylmien luiden järsiminen houkuttaa perhettä vielä vähemmän kuin lämpimien). Annospiiraat ovat olleet jo jonkin aikaa testattavien listalla, joten silikoninen tartalettivuoka esille ja spelttitaikinaa vääntämään. Siihen löydät ohjeen täältä. Samankokoisesta taikinasta tuli 6 pientä piirasta. Täytteeseen meni silputtua uunibroileria, goudaraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä bbq-kastikkeella maustettua kermaviiliä. Ei kovin sieviä, mutta hyviä. 

No sitä kanaa jäi edelleenkin yli. Haa, pakkasessa on vielä torttutaikinalevyjä. Broiskupasteijoita siis. Loput broilerit saivat seurakseen kantarellituorejuustoa ja goudanjämät. Oikein makoisia pasteijoita tulikin. 

Mitenkäs tämä perunamuussi... No jos vielä perunarieskaa. Jauhoja, kaurahiutaleita, kananmunaa, vähän sitä sun tätä. Kuumaan uuniin ja suoraan uunista suuhun voinokareen sulaessa pitkin suupieliä. Ei paha. 

Tähän älysin lopettaa. Onneksi. Vadelmatkin huutelivat jääkaapista siihen malliin, että jos en olisi siirtynyt koneelle, olisi pian ollut myös vadelmapiirakka pöydässä. Silloin pitää tarttua tuumasta toimeen, kun on inspiraatio päällä. Kutsutaan myös raudan takomiseksi silloin kun se on kuumaa. Burp.