Vietin viime viikonlopun hyvin erilaisissa merkeissä kuin koskaan aikaisemmin. Sanotaan, että ihmisen pitäisi joka päivä kokea tai kokeilla jotain uutta. Kyse ei tarvitse olla valtavista ahaa-elämyksistä, sillä pienetkin uudet asiat haastavat aivoja eri radoille kuin ennen. Uusia elämyksiä ja runsaasti tietoa olikin tarjolla Optimal Performancen järjestämän Hormonitasapaino ja aineenvaihdunta - viikonloppuleirin aikana. Tilaisuus järjestettiin Loviisan maaseudun rauhassa hyvinvointi- ja retriittikeskus Villa Mandalassa. En ollut aikaisemmin tutustunut Kaisa Jaakkolan kirjoihin (esim. Hormonidieetti), mutta nyt kyllä syttyi kipinä ymmärtää paremmin oman kropan toimintaa. Ohjelmassa oli luentoja, joogaa, meditaatiota ja runsaasti herkullista kasvisruokaa, puhumattakaan monista hyvistä keskusteluista mahtavassa naisporukassa. Kerrassaan rentouttava, ajatuksia avaava viikonloppu!
Oma hyvinvointi on ollut minulle viimeisen vuoden aikana sellainen hiljalleen nouseva teema. Olen lähtenyt ratkomaan asiaa tyylilleni ominaisesti aika suoraviivaisesti. Lisää vaan treeniä ja herkut pois niin kyllä se siitä. No sen tietää miten siinä käy. Liikaa treeniä äkkistään ja paikat alkavat hajoilla. Ei tässä nyt enää kaksikymppisiä olla, ja siitä kolmosella alkavasta iästäkin on jo hetki kulunut. Absoluuttinen herkkukieltäymys. Joopa joo. Kestäähän se sen kaksi päivää ja sitten on taas käsi jossain irtokarkkilaarissa entistä innokkaammin. Jos ei tuloksia tule niin kannattaako niitä samoja konsteja kokeilla sitten aina vaan uudestaan, vai olisiko aika tehdä jotain erilaista?
Jonkin on siis muututtava, mutta muistaen sen, että ihminen ei pääse tavoistaan ihan hetkessä eroon JA muistaen sen, että maltti on valttia. Vaikka ne pienet askelet ovat ärsyttävän pieniä, onnistumisen todennäköisyys on suurempi, kun ei yritä harpata pidemmälle kuin aivojen ponnistusvoima antaa periksi. Niitä hyvinvointiin johtavia pieniä askeleita alan nyt tapailla. Kivinen polku on epäilemättä edessä, koska muutos ei tule ilman työntekoa ja kompasteluakin. Sitä stressioravanpyörää on veivattu nyt niin pitkään, että toisenlaiselle tavalle elää on suuri tilaus. Kivi ja Kakku seurailee siis jatkossa myös minun polkuani kohti parempaa vointia ja terveempää elämää. Tuletko mukaan matkalle?
Kuvat ovat Villa Mandalasta, joka tarjosi hienot puitteet omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille leiriläisille. Kun suljin yösijani, Rengintuvan, vanhat siniset ovet kotiin lähtiessäni, tuli vahvasti sellainen tunne, että näiden ovien sulkeutuessa avautui monta uutta ovea. Hieno tunne.
Itsellä elämäntaparemontti etenee hyvin pienin askelin ja välillä pakitetaan ja sitten taas jatketaan matkaa eteenpäin :)
VastaaPoistaNiinhän se menee, aaltoliikkeenä :) Sitkeästi vaan eteenpäin, pienin askelin!
PoistaInnolla tulen seuraamaan taivaltasi. Kiva itsekin kuulla uusia tapoja parantaa elämänlaatua.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa.
Tiedä sitten onko niissä kikkakolmosissa mitään uutta, mutta yritän nyt löytää sellaisia konsteja, jotka ainakin minulle toimivat :) Kivaa viikkoa, Outi!
PoistaIhana juttu! Katselin itsekin tuota viikonloppua, mutta kalenterissa oli toinen juttu, jota en halunnut missata. Ehkä ensi kerralla. Olen mukana matkassasi, ehdottomasti
VastaaPoistaIlman muuta kannattaa lähteä, oli todella hyvä viikonloppu monessa mielessä! Kiva kun olet matkaseurana :)
PoistaUpeaa! Seuraan mielenkiinnolla matkaasi - ja otan oppia :) Josko vihdoin olisi aika ajatella itseään...
VastaaPoistaNyt viimeistään on aika alkaa ajatella itseään <3 Toivottavasti pystyn antamaan hyviä vinkkejä, oppimispolkuhan tämä on itsellekin :)
PoistaKuulostaapa hyvältä viikonlopulta ja ihanalta paikalta! Tsemppiä kovasti elämäntapamuutokseen! Itsestäni tuntuu, että raskauden myötä joutuu muutoksen tekemään - ei voi treenata 4-5 krt viikossa kovaa, monet superfoodit muuttuvat kielletyiksi jne. Seuraan muutostasi! :)
VastaaPoistaKiitos Katja <3 Tsemppiä sinulle erilaiseen, ihanaan elämänmuutokseen!
PoistaOi Marika, mukana matkallasi ollaan, ehdottomasti <3. Viikonloppusi on kuulostanut taivaallisen ihanalta. Varmasti nautit, uskon.
VastaaPoistaArki kohti parempaa käynnistyy pienin askelin. On maltettava odottaa ja on maltettava uskoa.
Itselläni sama alkoi täydellisestä rapakunnosta viitisen vuotta sitten. Jaksoin kävellä ehkä viitisen kilometriä hyvin, mutta juosta siitä alkuun vain ehkä muutaman sata metriä. Keuhkoni olivat painua kasaan astman jäljiltä.
Mutta niin tässä nyt vain mennään: liikun aktiivisesti 3-4 kertaa viikossa, olen löytänyt fyysisten liikuntalajien lisäksi pehmeämpiä lajeja, ja elämä on muutoinkin muuttunut. Ja kaikki tämä tuo tullessaan yksinomaan pelkkää hyvää.
Ihanaa matkaa uudelle polullesi <3!
Hieno saavutus, Rouva Sana! Sinä olet kyllä hyvä esimerkki ja kirittäjä :) Pienet askelet ovat kestävämpi ratkaisu, kun muutoksen polku on kivinen.
PoistaTulen mukaan matkalle ja hieno, että sait jo mukaan eväitä, vaikka hiljaisin askelein näin suuret muutokset tapahtuu, mutta tiedätkö uskon, että yhtäkkiä rauha tulee harteille ja asiat loksahtaa. Niiden tavoitteleminen, etenkin täällä joskus hampaita purren on haastavaa. Joskus on ollut sellainen tilanne, että sain mielenrauhan ja olo oli fantastinen, elämäntaparempan ja ulkoilun kautta. Sitten meninkin siinä töihin ja tunne katosi ja en muuten vieläkään vaan ole saanut sitä fiilistä takaisin, vaikka tiedänkin jotenkin mitä tulisi tehdä. On se haastavaa.
VastaaPoistaZemppiä ja yritetään matkata yhdessä, vaikka nooh kahvi ja sokeri,, juu en jätä.
Ihanaa iltaa Marika <3
Yksi asia kerrallaan, Tiia-ihanainen, yksi asia kerrallaan :) Jospa minun polultani löytyisi vinkkejä - muutakin kuin se kahvi ;)
Poista