Ruusukaali-salamipasta

Ruusukaali eli brysselinkaali (brussels sprout). Ei järin yleinen kasvis suomalaisessa ruokapöydässä. Pidetään ehkä hieman vaikeana, ainakin itse olen joskus saanut syödäkseni kovin kitkerän makuista ruusukaalia. En muista, että olisin koskaan aiemmin kokannut ruusukaalia itse, mutta ruokakauppareissulla sattui kohdalle mainio tarjous, joten päätin kokeilla. Ravintoarvot tässä pienessä kaalinpäässä ovat varsin kohdallaan. Finelin mukaan 100 grammassa ruusukaalia on C-vitamiinia 90 mg, millä jo hoidetaan päivän C-vitamiinitarve.  

Muutenhan tässä mennään sellaisella jääkaapin yllätys - linjalla, eli laitetaan pannulle sitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä metodilla on muuten joskus syntynyt todella herkullisia ruokia ja improvisointi ruuanlaitossa on noin yleensä ottaen aika kivaa. 

Näin se annos syntyi: 

8 kpl (150 g) ruusukaaleja, huuhdeltuna, neljään osaan leikattuna ja kanta poistettuna 

puolikas suippopaprika

muutaman sentin pätkä villisikasalamia (chorizo olisi tässä ihan loistavaa)

edelliseltä päivältä jäänyttä spagettia muutama kauhallinen

paistamiseen oliiviöljyä

loraus ruokakermaa 

parmesaaniraastetta

Pannulle pääsevät ensimmäisinä ruusukaalit öljytilkassa. Kuullottele niitä keskilämmöllä, kunnes alkavat hiukan pehmetä. Lisää paprikarenkaat ja kuutioitu salami. Anna paistua hetken aikaa ja lisää spagetti. Lämmitä koko hoito sopivaksi ja lorauta joukkoon ruokakermaa. Vain sen verran, että annos saa mehevyyttä, mutta ei ui kermassa. Kiehauta ja kippaa lautaselle. Raasta päälle parmesaania. Ei muuten ollut kovin monimutkaista. Jos tuntuu, että kaipaat suolaa lisää, tähän sopii aurinkokuivattu tomaatti vallan mainiosti antamaan lisää rasvaisuutta ja makua. 

Ruusukaali on siinä mielessä parsakaalin ja kukkakaalin kaltainen kaveri, että ylikypsennys on varmin tapa saada se maistumaan pahalta. Kukkakaalihan on ihan kamalaa, jos se on keitetty lötköksi. Pieni rapeus tuntuu kivalta hampaissa ja al dentenä moni kasvis maistuu parhaalta. Herkutelkaa ruusukaalilla!