sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Leipoosi

Leipoosi - pakonomainen, sisäsyntyinen tarve leipoa. Leipoosiin joutunut leipuri ei voi vastustaa jauhopussien kutsua, vaan sivuuttaa muut velvollisuutensa saadakseen upottaa kätensä taikinaan. Leipoosin vakavammassa muodossa leipuri ei pysty lopettamaan leipomista vaan ajantaju kadoten aloittaa aina uusia ja uusia leipomuksia. (Kukahan unohti tänään hakea lapsen lentopalloharkoista ja tajusi sen vasta kun Whatsapp kilahti?)  Leipoosi on läheistä sukua neuloosille, jossa intohimo kohdistuu neulomiseen. 

Tänään se leipoosi sitten iski ja ihan viattomasti lähti liikkeelle niinkin pienestä asiasta kuin sesongin ensimmäisistä joulutortuista. Hillomakuja on monia, joten kausi startattiin vadelma- ja luumutortuilla. Muoto perinteinen tähti, sillä ei alettu (vielä) kikkailemaan. 



Muistatte ehkä vielä sen edellisen postauksen kanan. Broileria jäi hieman yli, joten jatkojalostuksen tarve oli ilmeinen (kylmien luiden järsiminen houkuttaa perhettä vielä vähemmän kuin lämpimien). Annospiiraat ovat olleet jo jonkin aikaa testattavien listalla, joten silikoninen tartalettivuoka esille ja spelttitaikinaa vääntämään. Siihen löydät ohjeen täältä. Samankokoisesta taikinasta tuli 6 pientä piirasta. Täytteeseen meni silputtua uunibroileria, goudaraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä bbq-kastikkeella maustettua kermaviiliä. Ei kovin sieviä, mutta hyviä. 



No sitä kanaa jäi edelleenkin yli. Haa, pakkasessa on vielä torttutaikinalevyjä. Broiskupasteijoita siis. Loput broilerit saivat seurakseen kantarellituorejuustoa ja goudanjämät. Oikein makoisia pasteijoita tulikin. 



Mitenkäs tämä perunamuussi... No jos vielä perunarieskaa. Jauhoja, kaurahiutaleita, kananmunaa, vähän sitä sun tätä. Kuumaan uuniin ja suoraan uunista suuhun voinokareen sulaessa pitkin suupieliä. Ei paha. 



Tähän älysin lopettaa. Onneksi. Vadelmatkin huutelivat jääkaapista siihen malliin, että jos en olisi siirtynyt koneelle, olisi pian ollut myös vadelmapiirakka pöydässä. Silloin pitää tarttua tuumasta toimeen, kun on inspiraatio päällä. Kutsutaan myös raudan takomiseksi silloin kun se on kuumaa. Burp. 


18 kommenttia:

  1. Kohtalotoveri! <3 Olen niin kokenut tuon! Tauti, joka voi olla pitkäänkin piilevänä, mutta aika ajoin aktivoituu ja aiheuttaa toivottoman leipoosikohtauksen. Muuta lääkettä ei ole kuin käydä tuumasta toimeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi <3 Sinä niin ymmärrät, mistä tässä on kyse. Parantumaton tauti, jonka oireet helpottuvat vain laittamalla uuni lämpiämään ja leipomalla kunnes leivinpaperi tai jauhot loppuvat. Sittenkin voisi keksiä vielä jotain hyydytettävää.

      Poista
  2. Ihana tuo leipoosi..iskee välillä ja voi olla että iskis useimmin jos olis aikaa enemmän..
    Maukasta uutta viikkoa Marika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen vaan on niin kivaa :) Valoa viikkoosi, Marika!

      Poista
  3. Voi mitä herkkuja. Minä leivoin kukkatorttuja omena-kanelimarmeladista, oli kyllä herkkuja. Rakastan pasteijoita myös.
    Kivaa viikkoa Marika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenakanelimarmeladi on ihanaa, teen usein tortut siitä. Ihanaista viikkoa, Outi <3

      Poista
  4. Voi mitä ihania herkkuja!
    Mulla tuo sairaus on hieman lievempää :D
    Toivottavasti loppuviikolla saisin kohtauksen, kun viikonloppuna vietetään esikoisen 14-vuotissyntymäpäivää :)
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten kumma juttu, että leipoosi ei iske silloin, kun sille olisi todella tarvetta. Ehei, se iskee kun vähiten sitä odottaa eikä oikein aikaakaan olisi :D Kivoja synttäreitä teille!

      Poista
  5. Oiiii ! Minäkin lupaan startata leipomukset, jahka uusi köökki on valmis. Täytän pakkasen ihan just ja heti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi keittiö on jotain niin ihanaa! Toivottavasti ei tarvitse pitkään odotella :)

      Poista
  6. Voi apua, luoja varjele minua tuolta pakkotarpeelta. Jääkö sen jälkeen enää mihinkään muuhun aikaa...;)? Mutta ihania herkkuja sinulta on syntynyt, nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluutensa kullakin :) Tuletkos kahville kun seuraavan kerran leipoosi iskee?

      Poista
  7. Jestas kyllä vaivaa oikein kunnon leipoosi! Mitä herkkuja, hitsi vieköön. <3 Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vähän meinasi lähteä käsistä ;)

      Poista
  8. Eikä, ihanaa! Voi kun kerran elämässä iskisi leipoosi tai pääsisin kylään jollekin, jolle se on iskenyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule tänne vaan Katja kahville seuraavan kerran kun leipoosi iskee :)

      Poista
  9. Joskus leikittelen ajatuksella, että mitä söisin, jos saisin yhden päivän elämässäni vielä syödä jotain gluteenipitoista. Voi olla, että joulutorttu olisi TOP5 listalla ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!