Miten sujuu elämäntaparemontti? (seuraa paljastus)

Miten sopivat yhteen sanat kesä ja elämäntaparemontti? Veikkaan, että keskimäärin aika huonosti. Melko harvalle juolahtaa kesähelteillä lomasta nautiskellessa mieleen, että nyt muuten alan laskea kaloreita enkä tänä kesänä syö yhtään jäätelöä ja grilliinkin laitan vain kesäkurpitsaa. Enkä ota sitä ihanaa viileää valkoviiniä lounaalla ja käyn helteestä huolimatta salilla viidesti viikossa. Hatunnosto niille, jotka pysyvät kesällä normirytmissä! Minä en nimittäin pysynyt. 

Kesä ei tosiaankaan ollut minulle elämäntaparemontoinnin kulta-aikaa. En aloittanut mitään uutta projektia (paitsi hetken aikaa laskin niitä kaloreita kalorilaskurin avulla). Jo opituissa tavoissakin tapahtui kovasti lipsumista. Toisaalta hitaan remontin hyvä puoli on se, että ne hyvät tavat ehtivät aika tehokkaasti juurtua. Niinpä jotkut asiat tulivat jo ihan selkäytimestä, ilman sen kummempaa kärvistelyä tai erikseen pohdintaa. Yksi näistä on aamiainen. Vähähiilihydraattinen aamiainen on osoittautunut niin toimivaksi ja minulle sopivaksi tavaksi, että siitä pidin mielelläni kiinni silloinkin, kun hotellin aamiaisbuffetin tarjonta ei siihen varsinaisesti kannustanut. Keväällä opittu tapa napsia d-vitamiinit, magnesiumit ja monivitamiinit pysyi myös läpi kesän. Kahvihammasta ei kolottanut eikä kännykkää tai tablettia tullut selattua sängyssä. Jotain ihan oikeaa, pysyvää muutosta on siis tapahtunut. 

Kesän aikana tuli kyllä syötyä jäätelöä, välillä jopa päivittäin. Sen verran oli kuitenkin järki päässä, että älysin edes joskus valita pienemmän vaihtoehdon sen ihanan Daim-tuutin sijaan. Karkkiakin meni ääntä kohti, en siis vieläkään ole tajunnut, kuinka helposti yksistä "viattomista" tuliaiskarkeista pamahtaa sokerikoukku taas päälle. Kuntosalilla en ole käynyt kuukauteen. Kas kummaa, kun tuli eilisestä ylävartalotreenistä taas kaikenlaisia lihaksia kipeäksi. Kaikki tämä viimeisten kahden kuukauden syöksykierre kohti kroonista sokerihumalaa huomioiden, en todellakaan odottanut innolla tapaamista ravintovalmentajan kanssa. Enkä varsinkaan odottanut mitään kummoisia tuloksia Biosignature-mittauksesta. Biosignaturessa kehon rasvat altistetaan armottomalle tarkastelulle puristamalla löysät lihat pihtien väliin. Vertailutulos oli huhtikuulta, eli nyt nähtäisiin, mitä neljässä kuukaudessa on tullut tehtyä. Armottomasti. 

Ja yllätysten yllätys. Rasvaprosentti oli pudonnut 4 prosenttiyksikköä. Korkea se on toki edelleen (27 %), mutta suunta on oikea. Millimetrejä on lähtenyt vähän kaikkialta. Pohkeet ovat kaventuneet, takareisistä on kadonnut löysää, jopa se hiilarimittari eli jenkkakahvat olivat sulaneet kevään ja kesän aikana. Mahdollisista insuliiniongelmista viestivät yläselän siivet olivat kutistuneet selvästi. Mitä mitä mitä! Milloin tämä on tapahtunut? Silloinko kun vedin jäätelöä auringonpaisteessa ja ainut hiki johtui ulkolämpötilasta?! Vaakalukemat eivät nimittäin ole vihjanneet millään tavalla, että rasvaa on kadonnut taivaan tuuliin. 

Voiko tulla isompaa buustia elämäntaparemontointiin kuin tällaiset konkreettiset lukemat kehonkoostumuksesta? Jotain on selkeästi tullut kesän aikana tehtyä oikeinkin, koska lomakiloja ei tullut ja rasva palaa. Tästä vedän nyt rohkeasti pari johtopäätöstä, täysin omiin kokemuksiini pohjautuen. Tiedostan, että kuvio ei toimi kaikilla samalla tavalla, joskin jotain universaaleja yhtäläisyyksiä voi olla. 

1) Lihaskuntotreeni - minun tapauksessani kuntosali - on erittäin tärkeä tekijä minun hyvinvoinnilleni. En ole ns. linnunluinen ollut koskaan, vaan nuorenakin minulta löytyi lihasta. Lihakseni pitävät siitä, että ne laitetaan töihin ja kiitokseksi saan hiukan vapauksia ravintopuolella. Lihasmassa nimittäin kiihdyttää aineenvaihduntaa. Johtopäätös: Lisää salitreeniä ja ennen kaikkea säännöllisemmin. Tavoitteeksi 3 x viikossa. 

2) Proteiinipitoisen (ja vähähiilihydraattisen) aamiaisen vaikutus verensokeriin ja päivän ruokarytmiin on minulla merkittävä. Kun syön kunnon aterian aamulla, verensokeri ei tee myöhemminkään päivällä niin helposti välinaposteluun houkuttelevia kuoppia. Sopii minulle erinomaisesti. Välillä laiskuuksissani "tyydyn" aamulla voileipään, ja sitten onkin taas nälkä hetken päästä.

Ja miten sitten tästä eteenpäin? Joudun perustelemaan itselleni salille lähtöä aika voimallisesti, eli se ei ole vielä riittävästi rutinoitunut. Sali + keskivartalon huolto pilateksen avulla ovat siis seuraavana projektina. Menköön syömiset vaikka vähän päin prinkkalaa, mutta kroppa tarvitsee nyt liikettä. Hassua kyllä, liikunnasta terveellä tavalla väsynyt elimistö osaa myös vaatia oikeita rakennusaineita. Treeni siis tavallaan kannustaa syömään oikein (tai vähemmän väärin).

Tässä muutama kesäinen ateriakuva. On sitä syöty ihan oikeaakin ruokaa, eikä pelkkää jäätelöä. Joskus lautasella on ollut hieman yllättäviäkin aineksia...

Hotelliaamiaiset tuottivat hieman päänvaivaa Kroatiassa. Paistetut kananmunat, juusto ja
kasvikset muodostivat perusrungon pullamössön välttelyssä. Parhaina päivinä tarjolla oli
herkullista kasvispaistosta, huonoina päivinä 90 % rasvaista pekonia. 

Salaatti on mainio aamiainen. Aina löytyy kaapista jotain salaattiin sopivaa. 

Munakasta tulee syötyä 2-3 kertaa viikossa. Lehtikaalimunakas on erityisen herkullista.

Munakas pelasti myös Tallinnan reissulla, F-Hooneen versio oli tällainen.

Guacamolella, salsalla  ja kasviksilla täytetty burgeri ei ole ihan huonoin vaihtoehto. Miinusta
valkoisesta sämpylästä. Kastikevalinnat ja ranskalaisten poisjättäminen vaikuttavat kalorimäärään isosti.

Linsseillä täytettyä kesäkurpitsaa. Ai että oli hyvää! 

Sellainen perussetti, kun ei ole viitsinyt muuta kasvislisuketta tehdä kuin vihreän salaatin. 

Reissussa tuli syötyä myös mustekalaa. Ei edelleenkään ole ykkössuosikki, mutta tätä sentään pystyi leikkaamaan
veitsellä. Sellaisenkin lonkeron olen kerran saanut ravintolassa, että siihen ei veitsi pystynyt. 

Perinteistäkin perinteisempi kesäherkku, mustikkamaito. Mitä niitä ihania mustikoita
aina ajamaan soseeksi blenderillä, kyllä ne maistuvat ihan sellaisenaankin. Mausteena
tuoretta minttua. 

Tässä omenapiirakassa oli todella paljon omenaa, eli lasketaan melkein terveysruoaksi. Ainakin parempi vaihtoehto
kuin samassa vitriinissä majaillut daim-kakku.