Näkymiä viikon varrelta

Tällä viikolla on jotenkin tuota ajattelemisen aihetta ollut tavallista enemmän. Pieninä, hetkellisinä välähdyksinä näkyy jonkin uuden alku, vaikka maisema onkin vielä sumuinen ja maaperä hetteikköinen. Luulenpa, etten koskaan aikaisemmin elämässäni ole ollut niin valmis oikeasti tekemään elämäntaparemonttia kuin juuri nyt. Tällainen mielentila tuntuu aika kivalta! 

Ensimmäisenä noteerauksena some-sapuska. Olen joskus varmaan maininnutkin, että kylälle on tullut kalakauppa. Siellä on aina kiva käydä, kauppias on viimeisen päälle supliikkimies ja osaa todella ammattinsa.  Sattui perjantaiaamuna silmiini Kalatalon Facebook-päivitys juuri saapuneista susheista. Kyselin viestin kommenteissa, vieläkö niitä mahtaa lounasaikaan saada niin saman tien tuli vastaus, että minulle on varattu sushisetti. Jee! Käväisin sen sitten lounasaikaan hakemassa ja samalla  reissulla tuli keskusteltua printtimedian kutistuvasta asemasta mainoskanavana sekä ostettua sushien lisäksi huikean hyvää savulohta.  Huippulaatuinen, laaja kalatarjonta yhdistyneenä Facebookin taitavaan käyttöön markkinoinnissa ja mahtavaan asiakaskokemukseen - tästä on helppo tykätä. Ja tälle ei muuten pärjätä marketin muoviin käärityllä kirjolohella. 

Tämä aamiainen piti nälkää todella pitkään. Munakas sai lisukkeekseen
erinomaista savulohta, pinaattia ja tomaattia. Savulohen pinnassa on herkullinen mausteseos.

Sushilounaasta tulee aina hyvä olo ja hyvä mieli. Oli muuten tuoretta lohta! 

Toisena viikon listalla Hyvän olon hormonidieetti. Sain Tammelta luettavaksi Kaisa Jaakkolan uutuuskirjan, johon olen tässä muutamana iltana tutustunut. Erittäin mielenkiintoista luettavaa kaikille omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille! Kyseessä on varsin tuhti tietopaketti ja asiaa tulee niin paljon, ettei sitä ihan muutamassa päivässä omaksuta. Kuitenkin pidän siitä, että hyvinvointia kaivellaan reippaasti pintaa syvemmältä, ja haetaan todellisia syitä kehon eri ilmiöille. Tämän kirjan tulen varmasti lukemaan koirankorville. Enemmän Kaisasta ja hormonidieetistä tulevissa postauksissa. 

Kolmanneksi vähän detox-pohdintaa. Rajoitteinen ruokavalio alkaa kolmannella viikolla näyttää rajoitteiden huonot puolet. Ei voi väittää, etteikö ruoka-asioissa olisi tavallista enemmän pohdittavaa, kun muun perheen ruokamieltymykset ovat aika kaukana tämän kuurin ihanteista. Kyllä, aloitan päivän ihan mielelläni sitruunamehulla ja lisäsin siihen vielä MSM-jauheen mukaan (ravintorikki, jonka pitäisi tehdä hyvää nivelille). Kyllä, smoothieta on tullut tehtyä useita erilaisia. Kyllä, monen monta hyvää valintaa olen tehnyt ruuan suhteen, mutta varsinkin iltaisin homma meinaa levitä käsistä ihan vanhaan malliin. Mitä se kertoo minulle? Ruokavalio ei ole tällä hetkellä sellaisessa tasapainossa, että se kantaisi minut läpi päivän energisenä ja pitäisi mieliteot loitolla. Lipsahteluista huolimatta alussa kadonneet kilot ovat pysyneet poissa, mikä on tällä hetkellä se suurin motivaation lähde ainakin yrittää pitää kiinni tolkullisesta syömisestä. Työsarkaa riittää siis ja monen monta muutoshaastetta on edessä tuleville kuukausille. Ja sehän tämän detoxin tarkoitus osittain olikin - herätellä niin kroppaa kuin mieltäkin erilaiseen tapaan nauttia ruuasta. 

Uuniperunaa, broilerinfileetä ja pinaattimuhennosta. Pinaatti on superruokaa,
sen tiesi jo Kippari-Kallekin.

Maustamatonta AB-jogurttia, hunajaa ja parapähkinää. Viis jogurttikohusta,
eiköhän se todennäköisemmin ole joku muu "pahe", joka hautaan vie. 

Erilaiset yrttihaudukkeet ovat tiiviisti käytössä. Angry birds-mukissa tai termarissa
höyryää usein Pukkan puhdistavaa teetä. Hyvin miedon makuisia ja pitävät poissa
pahanteosta  (eli vääränlaisista houkutuksista). 

Ja vielä viimeisenä ihmetyksen aiheena: sää. Eikö se kaunis talvinen pakkassää olisi voinut hiukan pidempään jatkua? Vesisade on liukastanut ja lopulta sulattanut kadut, lumet ovat lähes kadonneet ainakin täällä etelässä ja talvesta on tällä hetkellä jäljellä vain likaista loskaa. Sanattomaksi vetää tämä ankarampi versio brittiläisestä säästä. Tuli muuten jälleen pyörähdettyä Länsi-Pasilassa hyvinvointia hoitamassa sensomotoriikan keinoin. siellä osui kameraan tämä puutalo, joka on jäänne ajalta ennen betonikolosseja. Kontrasti on melkoinen vanhojen puutalojen ja Ison Pajan tv-tornin välillä. Joskus tekee hyvää kulkea tuntemattomia reittejä. Itse asiassa sitä pitäisi harrastaa useamminkin. 

Pasilassa on säilynyt muutama vanha puutalo. Hyvä niin. 

Ja tältä näyttää kotipihassa. Jos sää ei pian pakastu uudelleen,
alkavat hanget korkeat nietokset olla muisto vain. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Leppoisaa viikonloppua sinulle!