Yksivuotias

17.11.2014 yksi tietty hiirenklikkaus jännitti minua aivan järisyttävän paljon. 

Sitä klikkausta oli edeltänyt useiden tuntien ähinä ja puhina uusien työvälineiden kanssa. Nimeä, ulkoasua ja olemusta oli pohdittu pitkään ja hartaasti. Onko tämä nyt tekijänsä näköinen? Mitä ihmiset ajattelevat? Paitsi että lukeekohan tätä kukaan. Tutuille en ainakaan kerro tästä mitään... Ja vastaako nimi nyt yhtään sitä, mitä aion tänne kirjoitella? Onko tämä nyt ihan tyhmä juttu kaiken kaikkiaan? Viimein se näytti edes etäisesti siltä miltä piti. Se ensimmäinen postaus. Oranssi Julkaise-nappi....klik. Hui. 

Minulta on vuoden aikana kysytty useita kertoja, mistä blogin nimi juontaa juurensa. Kivi&Kakku kuvastaa niitä pääteemoja, joiden ympärillä blogi pyörii, niin ihan kirjaimellisesti kuin hieman filosofisemminkin tulkittuna. Elämähän on tavallaan kiviä ja kakkua. Joskus polku on epätasaisempi kuin toivoisi, toisinaan taas tanssitaan ruusuilla iloisesti sokerihiprakassa. Välillä olette ehkä joutuneet lukemaan kotileipurin hieman huonommasta päivästä kokeellisen keittiön parissa tai ostosreissusta mekko tahmeana. Tai sitten on vain menty ihan puhtaasti suklaaövereillä. 

Kiveä löytyy talosta sisältä ja ulkoa, joten kotiin ja pihaan liittyvät postaukset ovatkin usein jossain määrin kivisiä. Kuluneen vuoden aikana kivihommia on tehty pihalla ja niin sisä- kuin ulkotilojenkin kivipinnat ovat joskus vilahdelleet kuvissa. Sisustusbloggaajana en taida olla oikein omimmillani, mutta kesällä pihaa ja puutarhaa tuli koluttua kameran kanssa ahkerasti. 

Kakkuleipurina kunnostaudun silloin tällöin, mutta ruokaosastolla on toki tapahtunut paljon muutakin. Yksi vuoden suosituimmista postauksista on ollut kesäkurpitsa-sitruunahillo, ja proteiinipitoisten banaanipannareidenkin ohjeen on moni löytänyt. Siitä tulikin kertaheitolla perheen sporttipoikien suosikkivälipala. Ruokapuolella on syksyn tultua ja puutarhakauden mentyä ollutkin enemmän asiaa, ehkä se on näistä eri teemoista kuitenkin se minulle läheisin. Tällä hetkellä se tuntuu suunnalta, johon on luontevin lähteä etenemään. Aika näyttää. 

Enää ei se oranssi nappi kammoksuta samalla tavalla kuin vuosi sitten, sillä työ on kyllä tekijäänsä opettanut monessa mielessä. Voi mikä määrä oppia on tullut valokuvauksesta, varsinkin kun innostuin kuvaamaan ns. huvikseni löydettyäni Makro tex-haasteet.  Kuvankäsittelyn maailma on avautunut vuoden mittaan, vaikkakin vielä pienessä mittakaavassa. Tässä vaiheessa alkaa jo nolostuttaa ne ensimmäiset räpellykset. Miten eri tavalla ne postaukset tekisinkään tänä päivänä. Ehkä ne kuitenkin saavat jäädä sinne historian lehdille muistuttamaan kehityskaaresta.

Suurin positiivinen yllätys on kuitenkin ollut se, kuinka mahtava joukko bloggaajia on tullut tutuksi niin virtuaalisesti kuin livenäkin. Valtaisan iso kiitos Minäkö keski-ikäinen / Tiialle kaikesta siitä kannustuksesta, mitä sinulta sain blogitaipaleeni alkumetreillä. Olisi saattanut jäädä entteri painamatta ilman rohkaisuasi ja konkreettisia neuvojasi. Kiitos!

Iso harppaus eteenpäin oli se, kun pääsin bloginoviisiudestani huolimatta mukaan 40+ blogiyhteisöön, kiitos siitä Beach house kitchenin Heli! Mikä huikea porukka meitä seniorimpia bloggaajia onkaan koottu saman katon alle! Ja niistä ympyröistähän tuli tutuksi myös paikallinen kollega Rouva Sana, jonka kanssa olen saanut käydä hyviä keskusteluja niin bloggaamisesta, median murroksesta kuin yhteisöllisyydestäkin.

Hieno ja opettavainen ensimmäinen blogivuosi on takana. Viimeisenä, vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä: Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette liittyneet seuraani! On kiva havaita, että en ole yksin täällä ruutuni takana vaan postaukset tavoittavat kasvavan joukon lukijoita viikottain. Kiitos juuri sinulle, kun olet nyt siellä oman ruutusi äärellä, lukemassa tätä tilinpäätöstä ensimmäisestä vuodestani bloggaajana! Tästä lähtee toinen vuosi, joka tuo toivottavasti tullessaan taas ison nipun uusia kujeita ja sinulle paljon mukavaa luettavaa.