Ketjureaktio käynnistyi kuunliljapuskasta, jonka bongasin paikalliselta FB-kirppikseltä toissapäivänä. Sen saaminen kotiin oli melkoinen reissu, johon liittyi auton totaalijumahtaminen jalkapallokentän parkkikselle, aikataulusäätöjä sekä huomattavan paljon lapiohommia puskan luovuttajan kanssa. Puskahan oli siis ISO.
 |
| Tässä kuunliljasta on jo rouhaistu yksi pala pois ja istutettu toiseen paikkaan. |
Sää oli juuri muuttumassa vihdoinkin kesäisen helteiseksi, joten kasvi piti saada äkkiä maahan. Vaan mihin? Valmista paikkaahan sille ei tietenkään ollut. Kiertelin pihaa ympäriinsä ja päätin laittaa osan kuunliljasta pihan nurkkaan ison kiven viereen. Edelleen puska oli varsin iso ja se ainoa järkevä paikka täynnä päivänliljaa. Mihin päivänliljat?
Yksi suunnitelma on ollut jo hetken muhimassa ja sen sitten päätin hellepäivän kunniaksi toteuttaa. Talon pääsisäänkäynnin edessä tontin rajalla kasvaa isoja tuijia ja niiden edessä kolmionmuotoinen nurmikaistale. Tuumasta toimeen ja nurtsi ylös (sehän oli siis istutettu juuri tuossa toukokuussa...) ja lapion kanssa kuoppaa kaivamaan. Kallion päällä kun ollaan, niin maa on kivistä ja soraista ja ties mitä eli hikinen urakka oli saada minkäänlaista kuoppaa aikaiseksi auringon paahtaessa täydeltä terältä.
Siihen kapeimpaan kärkeen ei ollut enää järkeä yrittää päivänliljaa saada, joten piti keksiä siihen jotain muuta. Niinpä tuo vasemmalla näkyvä kivikkokasvi sai lähteä isosta penkistä tähän. Samalla piti sitten yksi akileijakin kaivaa ylös ja roudata toiselle nurkalle pihaa. Ja sitten vielä sammalleimun jakamista, todennäköisesti huonolla menestyksellä, sillä sehän on melkoinen risukasa. Nyt periaatteessa iso istutusalue selkiytyi aika tavalla, kun pensaat ja kuunliljat muodostavat yhtenäisen vyöhykkeen reunassa rehottavan sammalleimun takana.
Ex tempore hankitusta kuunliljasta seurasi siis yhden uuden kukkapenkin perustaminen ja kymmenkunta kasvia vaihtoi paikkaa. Nyt vain paljon, paljon vettä istutuksille, että ne pysyvät hengissä. Todella järkevää tehdä tällainen operaatio juuri hellesäällä. Toivotaan parasta!
********************
Ps. Eikä tämä operaatio vielä mitenkään valmis ole. Toisessa liljapenkissä odottaa jakamista monta isoa päivänliljaa, eli tämä uusi liljapenkki varmaan vielä loppukesästä laajenee. Isosta istutuksesta puolestaan on tarkoitus siirtää kaikki akileijat ison kiven juureen pihan nurkkaan. Siellähän majailee tarha-alpi, joka joutaisi lähteä muualle... Ja sitten ne vuorenkilvet vielä pois ja pientä havua tilalle ja uusi penkki vuorenkilville. Miälenvikasta.
No huh-huh :) Mutta kun inspiraatio iskee niin se on vaan tehtävä.... Ota nyt kuitenkin jo rauhallisesti ja nauti ihanasta auringonpaisteesta!
VastaaPoistaEipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen :) Nyt saa kyllä riittää (ainakin vähäksi aikaa)
PoistaAikamoista puutarhamylläystä teillä! Minä olen meidän kuunliljoja antanut hyvin auliisti kaikille halukkaille, sillä se on ainut kasvi, mitä pihallamme oli kun tänne muutimme ja se on niitä ainoita kasveja, joista minä en pidä yhtään. Onneksi moni muu pitää, niin meillä on sitä enää hyvin pieni määrä ja sitä pientä määrää voin sietää silmissäni.
VastaaPoistaMinäkään en ole aiemmin ollut erityisesti kuunliljan ystävä, mutta nyt tuohon varjoisaan isoon istutukseen se sopii täydellisesti :)
PoistaTiedän niin tuon tunteen ja se on karmeaa! Täällä juuri läikehtii sama tunne vaikka on kesän kuumin päivä ja koskee siivousraivoa!
VastaaPoistaUuh, se on paha. Ja yleensä paisuu kuin pullataikina... Koitahan päästä jo huilimaan ihanan puhtoiseen kotiin <3
PoistaTodellakin tiedän toin tunteen... Oli muuten kuusi vuotta sitten fiksu veto laittaa melkein koko tontti täyteen nurmikkoa. Olin silloin sitä mieltä, etten osaa päättää istutusten paikkaa, ennen kuin kaikkialla on vihreetä. Voi perhana sentään, ku ketuttaa tota nurmikkoa kaivella joka ikinen kerta, kun haluaa jotain maahan :D
VastaaPoistaUskon! Nurtsin kaivaminen ei ole kivaa. Mutta ei se niin helppoa ole kuvitella, miltä tyhjä tila näyttää kasvien peittämänä.
Poista