Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.

Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 

Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia?