Yrityksen ja erehdyksen kautta | Eräs jälkiruokakokeilu

Luovuus on parhaimmillaan riemastuttavaa, pahimmillaan turhauttavaa ja tuskastuttavaa. Tiedätkö sen tunteen, kun jotain uutta pulppuaa pintaan aivojen syvyyksistä? Se oivaltamisen riemu. Malttamattomuus, miltei tuska saada se jokin heti ilmaistua tavalla tai toisella. Tunne siitä, että juuri tässä ideassa on nyt sitä jotain. Tiedätkö sen tunteen, kun olisi ihan PAKKO saada se idea puserrettua ulos, mutta mitään ei tule? Deadline painaa päälle, mutta ei vaan raksuta. Luovuus vaatii tilaa ympärilleen. Uuden luominen kelloa vastaan taistellen on kuin haravoisi vastatuuleen syysmyrskyllä. Kyllähän siitä jonkinlainen kasantapainen saattaa syntyä, mutta aika levällään ne lehdet ovat vaikka miten raastaisit. 

Ruoka on minulle yksi tärkeä tapa ilmaista itseäni ja luoda jotain uutta. Idea voi lähteä mistä vaan: Keittokirjojen ja ruokalehtien selailusta, jostain herkullisesta raaka-aineesta, makumuistosta maailman ääristä, ruokablogin upeista kuvista. Tämä jäätelöidea syntyi muistaakseni alunperin vastauksesta johonkin kisaan, jossa piti keksiä (ei toteuttaa) uusi makuyhdistelmä jäätelöön. Lähdin tavoittelemaan thaikeittiölle tyypillisiä makuja yhdistämällä jäätelöön kookosta, limeä, chiliä, korianteria ja cashewpähkinöitä. Kookoskermaa olin jo aiemmin vaahdotellut puolukkapiirakan kylkeen, joten sen pohjalle lähdin thaijäätelöäni rakentamaan. 

Fail fast, fail often. Tyypillisestä start-up mantrasta voi olla montaa mieltä. Ehkä ennemmin voisi tavoitella nopeaa onnistumista ja jos homma ei toimikaan niin rastit päälle ja uusi suunta. Suomalaisuuteen epäonnistumisen juhliminen sopii jotenkin todella huonosti, paitsi kun on kyse inhorealistisesta sarkasmista, jossa moka on lahja ja omasta vajavaisuudesta tehdään hyve. No nyt ollaan siellä nopean feilauksen alueella ja kun siitä peräti kirjoitan niin meneekö tämä nyt sitten siihen inhorealismilaariin? Oli miten oli, aika nopeasti kävi selväksi, että reseptiraakileeni ei ihan toiminut. Periksi en kuitenkaan antanut, vaan justeerasin reseptiä tilanteen mukaan. Luovuutta kun ei tarvita vain idean synnyttämisessä vaan usein siinä matkassa valmiiksi tuotteeksi on useita luovia pisteitä. Rakastutko ideaasi niin tulenpalavasti, että sen mukaan mennään vaikka väkisin, vai oletko valmis muuttamaan suuntaa? 

Ei tullut siis thaijäätelöä, mutta tuli kookospohjainen limejäätelö rapealla (hieman palaneenmakuisella) kookos-cashewcrunchilla ja sweet chili-raidoilla sekä limesiirapilla. Maku ei ollut läheskään niin outo kuin miltä kuulostaa, mutta sen verran erikoinen, että lapset jättivät syömättä enkä aio sitä reseptiä tänne jakaa. Vaikka jäätelökokeilu ei nyt mennytkään kuin Strömsössä, opin kuitenkin aika monta asiaa tämän kokkausharjoituksen myötä: 

1)  Ruskean sokerin palaminen on hankalampi havaita kuin valkoisen sokerin. 

2) Kookossokeri ei sovellu pähkinöiden karamellisointiin. Se menee vain omituisiksi klönteiksi, jotka sitten palavat ennen kuin sulavat. Tai ehkä pannu oli vain liian kuuma. 

3) Korianterista ei saa keitettyä siirappia, joka maistuisi korianterilta. 

4) Sweet chili saucessa on niin reilusti etikkaa, että sen makua ei saa peitettyä glukoosisiirapilla.
5) Ilman jäätelökonetta jäätelömassaa saa pakastamisen aikana vatkailla aika tiuhaan, että lopputulos ei ole kiteinen.
6) Paahdetun kookoksen ja karamellisoitujen cashewpähkinöiden yhdistelmä oli itse asiassa aika hyvää. Tästä voisi kehitellä jotain.

Elämä olisi aika tylsää, jos joka päivä ei oppisi jotain uutta. Mitä sinä olet tänään oppinut?