Kreeta: Elafonisi ja autoilua vuoristossa

Lisää Kreikka-juttuja.... Loman puolivälissä vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti saaren lounaisinta kolkkaa. Siellä sijaitsee  Kreetan kenties kuuluisin ranta, Elafonisi. Matala, lapsiystävällinen ranta-alue houkuttelee kävijöitä pidemmänkin matkan takaa. Elafonisiin pääsee kahta kautta, joko vuoristoteitä sisämaan kautta tai vuoristoteitä länsirannikon kautta. Ajoimme menomatkan sisämaassa ja palasimme rannikkoa myötäillen, enkä osaa sanoa, kumpi reitti oli pelottavampi tai kauniimpi. Vuoristomaisema vs. merimaisema - makuasia. Ajomatkaa Rethymnonista kertyi kolmisen tuntia suuntaansa, mutta kylläpä olikin ranta sen matkan väärti. 

Sanat eivät riitä kertomaan, eivätkä kuvatkaan tunnu täysin vangitsevan paratiisitunnelmaa, joka tuolta Euroopan etelälaidalta löytyi. Kuvittele siis pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko, lämmin ja voimakas merituuli, pehmeä hiekka varpaissa ja kristallinkirkas vesi pärskymässä jaloissasi, kun juokset pitkin matalaa, satojen metrien pituista rantaa. Enjoy! 

Volkswagen Polo oli näppärä ajopeli kiharaisilla vuoristoteillä. Vuokrasimme auton matkanjärjestäjän
suosittelemalta Speedwheelsiltä. Uudehko ja erittäin siisti auto. 

Kapeat tiet saivat monessakin kohtaa pohtimaan, mitä tehdään jos vastaan tulee bussi. Tässä tie on sentään "leveä" ja
tunnelissa liikenne ohjatusti vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Tällainen maisema meitä perillä odotti! Loputtomasti kristallinkirkasta vettä ja matalaa rantaa. 

Aurinkotuolin saattoi parkkeerata vaikka  "keskelle merta" eli laguunia halkovalle kapealle hiekkasärkälle.

Kaislakatosten varjossa oli mukava lepäillä vesileikkien välillä. Kahden aurinkotuolin vuokra oli 7 e.. 

Laguunin toisella laidalla oli pieni saari.

Hiekkadyynien takaa avautui toinen, rauhallisempi ranta...

...joka oli profiililtaan jyrkemmin syvenevä. ja loistava vaikkapa snorklailuun. 

Paluumatka taitettiin hiekkaisina ja suolaisina ilmastoidusta autosta ja huikeista maisemista nautiskellen Kreetan länsirannikkoa pitkin.

Sen verran korkean paikan kammoinen olen, että rotkon reunaa ei todellakaan tehnyt mieli lähestyä. Monin paikoin
pudotus jyrkänteen reunalta oli jokseenkin kohtisuora.

Pikkuruinen taverna vuorenseinämällä ja sen kanta-asiakas...
Vähän joutui väistämään, kun tämä kaveri kopsutteli muina aaseina sisään ja suoraan baaritiskille :D 

Loppuun vielä ripaus symboliikkaa... Talouskriisiuutisoinnin velloessa en voinut vastustaa tätä kuvakulmaa. Kumpi tässä rytäkässä onkaan rispaantuneempi, Kreikka vai koko EU. Silti juhlat jatkuvat (ainakin turisteilla). 

Rethymnon, Kreeta

Suomen kesä on ollut niin omakohtaisten havaintojen kuin uutistenkin mukaan tavallista viileämpi. Onneksi olimme varmistaneet edes viikon aurinkoannoksen varaamalla matkan Kreetalle, Rethymnonin kaupunkiin. Lensimmekin heti Helsinki Cupista toivuttuamme Finnmatkojen kyydissä talouskriisin runtelemaan Kreikkaan. Pankit olivat suljettuina ja uutiset pursuivat Tsipraksen viimeisimpiä edesottamuksia, mutta eipä kriisi turistin "arjessa" juuri tuntunut. Visa-korttia ei tosin taidettu käyttää kertaakaan, vaan käteistä oli varattu riittävästi mukaan. 

Rethymnon on Kreetan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita reilut 30.000 (yllättäen tästä löytyy useita eri versioita - kreikkalaista tilastotiedettä...). Kaupunkikuvaa hallitsevat Fortezza-linnoitus sekä kilometrien pituinen ranta. Jyrkät vuoret taustoittavat maisemaa ja asutus on levinnyt niiden rinteiden alaosiin. Kaupunki oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, hyvinhoidettua ja ränsistynyttä, turismia ja aitoa kreikkalaista elämänmenoa. Yhdessä kadunkulmassa kiiltelevä luomutuotteita myyvä putiikki, miltei naapurissa jalkakäytävän vierestä parin metrin avoin pudotus rähjäiselle kujalle. 

Meri, hiekka, vuoret ja valkoiset talot: Kreetalainen kaupunkimaisema.

Kaupunkikuvaa hallitsee kukkulaltaan Fortezza eli 1500-luvun lopulta peräisin oleva, venetsialaisten rakentama linnoitus. 

Rethymnonin ranta on useiden kilometrien pituinen ja tuhansien värikkäiden aurinkovarjojen täplittämä.

Vanhankaupungin kujat lumosivat meidät ja siellä seikkailimmekin useampana päivänä. Kujat vilisevät elämää varsinkin iltaisin, kun sekä turistit että paikalliset asukkaat viettävät aikaa kapeilla, tunnelmallisilla kujilla ostosten ja illallisen merkeissä. 

Linnoituksen juurella aallot iskeytyvät rantakallioihin ja edessä avautuu näköala koko
Rethymnonin pitkälle rannalle.

Linnoitukselta avautuu näkymä niin merelle kuin kaupungin kattojen ylle. 

Bougainvilleat loistavat purppuraisina talojen seinustoilla.

Köynnöskatokset varjostavat monin paikoin kujia ja luovat helteeseen kaivattua viilennystä.

Kissat nukkuivat tyytyväisinä vanhankaupungin kujilla. Ei mikään kulkukissa tämä  kiiltäväturkkinen söpöläinen. 

Vanhankaupungin kapeilla kujilla riittää vilinää varsinkin iltaisin.
Ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia on valtavasti.

Vain parisataa metriä syrjemmällä on jo rauhallisempaa. Iltaisin ulko-ovien pielessä
istuvat kreetalaiset vanhat rouvat nautiskellen illan pehmeästä lämmöstä. 

Fortezzan jyhkeät muurit ovat ilta-auringossa kauneimmillaan. 

Majapaikkamme oli hotelli Ibiscos Garden, josta oli vain korttelin verran matkaa rantaan ja parisen kilometriä vanhaan kaupunkiin. Tavallaan Rethymnon on yhdistetty ranta- ja kaupunkikohde, kaikki palvelut olivat aivan vieressä. Useinhan hotellikompleksit ovat rantakohteissa jossain kaupunkien laitamilla. Hotellin uima-altaat eivät olleet suurensuuret ja huoneiden varustelu edusti siistiä perustasoa, mutta eipä siellä huoneessa hirveästi aikaa vietettykään ja pojat kyllä viihtyivät altaassa joka tapauksessa. Vähän vaan meinasi tila loppua kesken, kun jalkapalloilija testaili saksipotkua... 

Kreetan aurinkoa palvottiin altaan reunalla varjon alla. Lämpöä varjossakin 33 astetta, eli vähintäänkin riittävästi. 

Altaalla ei ollut liiaksi ruuhkaa vaan mukavan leppoisa tunnelma.

  

Hotellin nimikkokukka eli hibiscus kukoisti eri puolilla hotellialuetta niin punaisena... 

...kuin keltaisenakin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukavan rento ja leppoisa, vailla sen kummempia paineita ehtiä nähdä kaikkea mahdollista viikossa. Auringon painumista Välimeren aaltoihin ehdimme ihailla monena iltana, milloin illallispöydästä käsin, milloin auringon lämmittämällä kivimuurilla istuskellen. 

Tässä ensimmäiset lomakuulumiset, kirjoittelen myöhemmin vielä lisää rantaretkestämme, kreetalaisesta ruuasta sekä saattaa tässä vielä lomatuliaisarvontaakin pukata... ;)

Kukkia ja kukkien odotusta

Ihanaa, kun koko ajan kukkii jollakin nurkalla! Aina on jotain ihasteltavaa ja odotettavaa. Kukinta jatkuu keväästä syksyyn ja vielä huikeat ruskavärit bonuksena. Hyvin on alkuperäinen omistaja suunnitelmansa tehnyt, ei tarvitse minun kuin vähän hienosäätää. 

Päivänliljat ovat tänä vuonna kasvattaneet valtavasti lehtiä ja kaipaavat kipeästi jakamista, mutta muutama kukkakin onneksi kuitenkin puhkesi. Tässä päivänliljassa kukkavarret jäävät mataliksi, mutta kukka on kaunis. 

Laitoin keväällä maahan muutamia gladioluksen sipuleita - tai niin ainakin kuvittelin. Terhakkaan kasvuun ne lähtivätkin, mutta tämä on kyllä minun mielestäni varjolilja. Tai sitten gladiolukset eivät lähteneet kasvuun ja en vain muistanut penkissä olevan varjoliljaa. Viime kesänä ei tullut niin tarkasti kirjattua ylös, mitä maasta nousee. No ei se mitään, varjolilja sopii tuohon penkkiin oivallisesti. Joudun vain siirtämään sen vähän toiseen paikkaan, kun pensas levittää oksansa nyt näiden päälle. Sekin ottanut pikku kasvuspurtin. 

Ja sitten pienet rumpujen pärinät. Nuppuja istutusaltaassa! Kärhö ja yksi uusista päivänliljoista ovat nupulla. Voi tätä jännitystä! 

Kuunliljatkin ovat kohta puhkeamassa kukkaan. Niissäkin on tänä vuonna kovin vähän kukkia. Ihan sademetsäfiilis tulee tuosta isolehtisestä kuunliljasta. 

Terassilla

Tänä kesänä terassisäät ovat olleet niin vähissä, että iso ruokapöytämme on jäänyt vallan käyttämättä. Niistä harvinaisista lämpöisistä hetkistä on nautittu toisella terassilla. Toisaalta pihatyöt ovat vieneet siinä määrin aikaa, että terassia ei ole myöskään huollettu. Pesu ja öljyäminen osoittivat, että laudat vaatisivat perusteellisen hionnan ja käsittelyn, mikä olkoon ensi kevään hommia. Nyt ei enää yhtään projektia lisää tälle kesälle!

Terassi saatiin vihdoin siihen malliin, että matot ja vast'ikään käsitelty pöytä ovat paikoillaan ja pääsimme nauttimaan pilvien raosta pilkahtelevasta ilta-auringosta. Matot ovat viime kesän hankinta Askosta ja ne on ulkokäyttöön tarkoitettu. Terassilla viihdytään usein paljain varpain, joten matot tuntuvat mukavilta jalan alla. Samalla ne rajaavat ruokailuryhmän kokonaisuudeksi. Mattoja on kaksi samanlaista rinnakkain, koska yksi iso matto olisi hankala käsitellä eikä tarjontaakaan isoista terassimatoista tuntunut ihan ruuhkaksi asti olevan. 

Ison pöydän ääreen mahtuu helposti kahdeksan ruokailijaa.

Matot antavat huolitellun ilmeen terassille.

Terassi toimii kesällä olohuoneen laajennusosana.

Fetasalaattia grillatun ruuan lisukkeeksi.
Kattaus klassisesti Teemaa, Kartiota ja Savoniaa, vihreät tabletit Pentikiltä.

Terassikattauksen tehosteväreissä olen tänä kesänä mieltynyt vihreän ja pinkin yhdistelmään. Niissä on tarpeeksi potkua pärjäämään lämpimän, tumman puun ja hallitsevan graniitin kanssa. Ja jatkuuhan sama värimaailma pihan puolellakin, sillä terassilta saamme ihailla ruusujen kukintaa ison istutusalueen keskellä ja jonain päivänä toivottavasti myös vaaleanpunaisia kärhöjä toisella puolella taloa.

Nyt sitten odotellaan niitä terassikelejä! Mikäs sen mukavampaa kuin istuskella lämpimänä kesäiltana terassilla hyvän ruuan merkeissä.

Ruusutunnistus

Laiminlyödyt ruusuparkani ovat tänä kesänä innostuneet kukkimaan oikein voimalllisesti. Pari kuivunutta pensasta leikkasin alas ja nyt niissä näkyy uutta elämää. Pensaan pitkät oksat taipuvat raskaiden kukkien painosta ja tuoksu on huumaava. Olisikohan ruusuja tarpeen tukea? Ihan pikkuruinen ruusukuume uhkaa iskeä... Mitähän yhdisteitä siinä ruusun tuoksussa oikein on?

Nyt tarvitsisi enää tietää, kuka tämä kaunokainen mahtaa olla. 

Ensin ajattelin tämän olevan suviruusu, mutta kukat ovat niin voimakkaan kerrottuja, että arvaisin kuukkeloinnin perusteella tämän olevan Louise Odier. 

Puutarha-asiantuntijat  - mitä olette mieltä? 

Rantsu, mansikat, nappikset ja kalusteöljy

Elämä on ollut viimeisen viikon verran kesäisen vauhdikasta. On saatu nauttia jopa helteisestä säästä, on paleltu tuulessa jalkapallokentällä, on puuhattu kotona ja kylillä, nukuttu ja syöty silloin kun on muistettu ja ehditty. Viikon hulinoinnin jäljiltä huusholli on kuin pommin jäljiltä, mutta c'est la vie. Tässä muutama palanen kuluneelta viikolta. 

Lauantaina kävimme pulahtamassa Sipoon Pilvijärven uimarannalla. Ihanaa, kun uimavedet alkavat vihdoin vähän lämmetä! Paikka on oikein kiva. Nurmikolla on huomattavasti siistimpää ottaa aurinkoa ja pitää picniciä kuin hiekalla, lisäksi alueelta löytyy makkaranpaistopaikka ja kioski. Kuvaaminen oli hieman haastavaa, sillä porukkaa oli runsaasti enkä tietenkään halunnut paparazzina häiriköidä tuntemattomia. Niinpä tässä pari järvimaisemaa. 

Sitten alkoikin jo hartaasti odotettu Helsinki Cup. Viikko piti sisällään suhailua pitkin Helsinkiä, saimme pelata neljänä päivänä eri kentillä. Mikään urheilutapahtuma ikinä ei jännitä niin paljon kuin oman lapsen peli, joten kyllä sitä kahden pelin jälkeen oli jo aika lailla takki tyhjänä. Itse en ole koskaan joukkueurheilua harrastanut, mutta todella mukavaa on näiden nappuloiden mukana kulkea kannustamassa ja huoltamassa. Ikimuistoisia hetkiä varmasti kaikille mukana olleille!  Nyt nappikset saavat hetken tuulettua ennen seuraavaa turnausta. Jos sieltä tulisi otettua vähän enemmän kuviakin. 

Ai niin, tulihan tuossa viime viikolla askarreltua terassin ison ruokapöydän kanssa. Käsittelin pöytää pitkään ja hartaasti hiomakoneella, tältä pöytä näytti hionnan jälkeen (skippaa sauvignon blanc). Hetken jo harkitsin pöydän käsittelemistä värittömällä öljyllä tai vahalla, mutta päädyin kuitenkin palaamaan alkuperäiseen väriin. Muuten olisi edessä ollut sama käsittely kuudelle tuolille. Toisekseen tuo väri sopii terassillemme paremmin kuin vaaleampi versio. Pitääpä tehdä terassipostausta, kunhan saadaan kalusteet paikoilleen. 

Ja vihdoinkin: Mansikan satokausi on käynnistynyt! Itsepoimintaan minun selkäni ja polveni eivät taivu, joten haen suosiolla marjat torilta. Ostin eilen 5 kg Polkaa ja olipa makoisia marjoja. Suurin osa vilahti pakkaseen talvea odottelemaan, eikä laatikosta mennyt huonoja marjoja roskiin varmaan viittäkään. Huomenna voisin hakea toisen laatikollisen, eihän se 5 kg riitä mihinkään ;) 

Minä huitaisen nyt viikon hiekat ja tekonurmet keskuspölynimurin uumeniin :) 

Mansikkaista viikonloppua!