Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa teatterissa. Mikkelin Teatterissa sai syksyllä kantaesityksensä Ilpo Tuomarilan Jos helmiä kyyneleet ois - musiikkinäytelmä, joka kertoo sanoittaja Helena Eevan elämästä. Näytelmä oli minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoinen siksi, että Helena Eeva oli isoisäni pikkuserkku ja kotoisin Metsäpirtistä, menetetystä Karjalasta. Nuoren naisen dramaattiset vaiheet sodan keskellä ja evakkona eri puolilla Suomea jättivät varmasti jälkensä ja kaikuivat sanoituksissa vielä vuosien kuluttuakin. En osaa edes kuvitella, miten itse olisin kyennyt 15-vuotiaana lajittelemaan ruumiita rintamalla...
Helena Eeva sanoitti 40-50-luvuilla salanimien suojissa lukuisia Toivo Kärjen säveltämiä hittejä. Suurelle yleisölle (ja myös minulle) hän jäi tuntemattomaksi. Miksi lahjakas kirjoittaja toimi salanimellä? Ehkä tuohon aikaan miesrunoilija oli ehkä myyvempi kuin yksinhuoltajaäiti. Niinpä Helena istui Fazer-Musiikin konttorissa ja teki sanoituksia konttoritöidensä ohella.
Musiikki onkin sitten tutumpaa, sillä tuotteliaan runoilijan kynästä ovat lähtöisin mm. sellaiset ikivihreät kuin Lasten liikennelaulu, Suopursu ja Kulkuriveljeni Jan, sekä Paula Koivuniemen levyttämä näytelmän nimikappale.
Näytelmässä oli piirretty herkällä tavalla Helenan elämänkaari, mässäilemättä, ilman rautalankaa. Tunnelma oli tiivis, vaikka päivänäytöksessä esitys ei ehkä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Esitys oli tehty vain muutaman näyttelijän voimin, eli pääosan esittäjää lukuunottamatta näyttelijöillä oli useampi rooli. Liveorkesteri huolehti musiikista ja kulissit vaihtuivat videokuvina luoden sota-ajan kauhut ja 50-luvun tanssiravintolan katsojien eteen. Pienen teatterin onnistunut voimainponnistus!
Esityksen tiedot löydät täältä (klik).
Kannattaa käydä katsomassa, jos on Mikkeliin menoa!
=> Ylen uutisesta viime syksyltä
=> Wikipediasta.
Teatterissa on aina mahtavaa käydä, tosin olen johonkin tekotaiteelliseen "en mitään tästä näytelmästä ymmärrä" näytelmää meinannut nukahtaakin ;) Mutta kenties olin ja olen vain vallan sivistymätön.
VastaaPoistaKivaa tiistaita. <3
Joo ne tekotaiteelliset ei ole minun heiniäni alkuunkaan... Olen kerran jonkun tosi hienon teatterikappaleen torkkunut läpi, voi sitä pitkäveteisyyden määrää. Minulle sopivat tällaiset musiikkipainotteiset ja sitten ihan ränttätänttäkomediat, makuni lienee hieman yksinkertainen :P Mukavaa tiistaita, Tiia <3
PoistaAsutko sinä Mikkelissä? Minä olen kotoisin Mikkelistä, tosin asunut pääkaupunkiseudulla nyt jo yli puolet elämästäni. Mutta hiihtoloman aikaan taas käydään muutaman päivän verran kotiseudullani. Mikkelin teatterissa olen viimeksi käynyt katsomassa Risto Räppääjää vai oliko Ella se viimeisin minkä kävimme lasten kanssa katsomassa? Joka tapauksessa molemmat ollaan nähty Mikkelissä.
VastaaPoistaEn asu, enkä ole edes sieltä kotoisin :) Etelässä olen minäkin vaikuttanut jo yli 20 vuotta, nyt tuo teatteriesitys vei Mikkeliin.
PoistaKiva postaus, erilainen. Pidän elämäkerta-aiheisista näytelmistä. Helena Eeva on minulle ihan vieras nimi, mutta sinulle kaukaista sukua. Kovia kohtaloita ovat sota-ajan ihmiset saaneet kokea. Sitkeitä ihmisiä ovat olleet, vaan siellä mielen syövereissä ovat tapahtumat vaikuttaneet.
VastaaPoistaTänään on Vainojen uhrien muistopäivä. Olen myös mielessäni ajatellut Auschwitzin uhreja. Paikalla vietettiin tänään iso juhlatilaisuus.
Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Tuo näytelmä olisi kiva nähdä, Mikkeliin ei vaan taida matka nyt käydä.
Kiitos palautteesta Tuulia, kiva kun tykkäsit :) Kävin Auschwitzissä vuosia sitten, se oli todella vaikuttava reissu. Jäi pitkäksi aikaa mietityttämään ne ihmiskohtalot ja se järjettömyys :(
Poista