Suksilla

Hupsansaa, tulikin pieni blogitauko. Pääsyyllinen siihen on reilun viikon mittainen loma Levillä, mutta kyllä täytyy myös tunnustaa, että bloggausinspiraatio on ollut viime viikkoina vähän kateissa. Lumen ja auringon hohteessa oli hyvä ladata akkuja kevään haasteisiin. Happea on otettu oikein isoina annoksina, sillä kuusi päivää vietettiin aktiivisesti ulkosalla aamusta iltaan. Vain yksi päivä kului sisäaktiviteeteissa, kun sateisen harmaa sää ei houkutellut ladulle eikä rinteeseen. 

Lappi on kevättalvella, maalis-huhtikuussa parhaimmillaan. Lukuisia kertoja olemmekin jossain vaiheessa kevättä ajaneet pohjoiseen nauttimaan metrin korkuisista hangista ja keväisesti lämmittävästä auringosta. Sään puolesta aivan täydellisiä päiviä osui reissuun muutama. Silloin pakkanen huoltaa rinteet ja ladut luistaviksi yöaikaan ja aurinko hellii ulkoilijoita päivällä lämpötilan noustessa plussan puolelle. Aamupäivästä laskettelusuksien alla rapisee rinnekoneen tasoittama jäinen rinne, mutta iltapäivällä varsinkin etelään päin laskevat rinteet pehmenevät sitten kovasti. Murtsikat toimivat, kun pitoa on tarpeeksi. Keväinen latu kyllä huolehtii luistosta, ellei sitten ihan vesikeliksi mene. 

Ruokavalio ja salitreenit olivat viime viikolla lievästi sanottuna tauolla, mutta liikkuvainen viikko tuli vietettyä silti. 

La: Laskettelua. Päivän punttitreenit tuli hoidettua, kun nostelin perheen nuorinta hissiladulta (aika monta kertaa nimittäin tipahti sompahissistä) ja opetin häntä laskettelemaan. Poika oli sitä mieltä, että tämä ei muuten ole kivaa hommaa ollenkaan, joten olipa aika raskas aamupäivä. Pikkuhiljaa laskettelu alkoi kuitenkin sujua ja pian päästiinkin jo viilettämään pienimpiä rinteitä alas yhdessä. Kokoonpanoja vaihtelemalla kaikki pääsivät vauhdin makuun itselleen sopivassa määrin.

Su: Hiihtopäivä. Leviltä löytyy mukavia hiihtoreittejä monenlaiseen makuun. Koko perheen voimin hiihdimme Luvattu maa-nimiseen latukahvilaan. Matkaa kertyi reilut 7 km suuntaansa eli sellainen 14,5 km lenkki tuli tehtyä. Talven ensimmäiset hiihtokilometrit minulle! 

Hiihtoeväänä oli mukana myös kuivalihaa eli räystään alla kevätauringossa kuivatettua
poron sisäpaistia. Herkkujen herkku! 

Ma: Rinteeseen. Tunturin huippu oli sumupilven peitossa ja korkealla jäinen sade pisteli kasvoja. Koko päivä silti viihdyttiin laskettelemassa. 

Ti: Hiihtoretki. Ensin noin 10 km Marja-Leenan latukahvilaan, sitten parin kilometrin siirtymä Luvattuun maahan ja vielä 7 km takaisin mökille. Kuopus hiihteli tällä kertaa vähän lyhyemmän reitin, kun sai tädiltään autokyydin osalle matkaa. Innokkaimmat hiihtäjät (en minä) kävivät vielä ylimääräisen kympin lenkin. Hiihtäminen on kyllä tehokas laji, sykemittarin mukaan kulutus oli lähes 1200 kcal, vaikka vauhti ei päätä huimannut. 

Lapset hiihtävät vaikka millaisia matkoja, kun energiatankkaus on kohdillaan...

Ke: Sadepäivä. Leviltä löytyy ulkoaktiviteettien lisäksi paljon muutakin puuhaa. Levillä on kaksikin keilahallia, joissa voi mitellä perheen keilamestaruudesta. Talviurheiluun löytyy hyvät valikoimat varusteita Levin urheiluliikkeistä ja pääsiäisen aikaan myös hyvillä alennuksilla. Ensin shoppailtiin talvikamppeita alennusmyynneistä, sitten käytiin keilaamassa ja päälle vielä kylpylään uiskentelemaan. Illalla vielä Panimon kellarissa makoisat ruuat pitkän päivän päätteeksi. 

To: Ylläs. Leviltä on matkaa Ylläkselle noin 50 km, joten lähdimme vaihtelun vuoksi sinne laskettelemaan. Ylläs mainostaa olevansa ykkönen, enkä ole siitä eri mieltä. Pidän Ylläksen pitkistä ja leveistä rinteistä ja nehän olivat aamusta ihanan rapeassa kunnossa. Mukavasti ylös gondolihissillä ja sitten vain antaa mennä. 

Pe: Viimeinen rinnepäivä Levillä. Tässä vaiheessa keski-ikäinen kroppa alkoi jo ilmoitella kaiken tämän aktiivisuuden riittävän hetkeksi. Polvet olivat oikutelleet hieman jo pitkin viikkoa, mutta perjantaina sitten oli pakko antaa periksi, kun särky alkoi käydä ylivoimaiseksi. Onneksi parin päivän lepo näyttäisi nyt auttavan, enkä saanut pidempiaikaista riesaa nivelrikostani tällä kertaa. 

Meno- ja paluumatka taitettiin kahdessa osassa, mennessä stopattiin yöksi Ouluun ja palatessa mummolaan. Näin vältyttiin 12 tunnin istumamaratonilta, vaikka kyllä se 10 tuntiakin istumalihaksissa tuntuu. Kotona olikin sitten jo odottamassa kevät! Vaikka Lappiin on matkaa kovasti, on se aina vain sen vaivan väärti. Etelän talvet eivät nykyisellään ole oikein mistään kotoisin, mutta pohjoisessa pääsee nauttimaan talven parhaista puolista pitkälle huhtikuuhun asti.