tiistai 30. joulukuuta 2014

Pannari

Pannukakku eli pannari on yksi lapsuuteni lempiherkkuja. Pannari kuului erottamattomasti lauantai-iltaan ja palat laskettiin pikkuveljen kanssa tarkkaan, ettei toinen vaan vahingossakaan saa enemmän. Parhaimmillaan pannari oli silloin, kun olimme saaneet mummolasta rasvaista ja täyteläistä juustomaitoa eli ternimaitoa. Pannari on edelleenkin mummin erikoisherkku ja lapset pyytävät mummolareissuilla mummia sitä tekemään.   



Vaikka pannari nimensä mukaisesti ei kai oikein voi epäonnistua, minulla meni pitkään ennen kuin sain ainesten sekoitussuhteen oikeaksi ja onnistuin pannarin teossa. Tällä reseptillä sitä teen tätä nykyä lasten iloksi (ja vähän omaksikin).

8 dl maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai tavallista, mutta vaniljasta tulee ihana tuoksu)
ripaus suolaa
½ tl leivinjauhetta
50 g voita tai öljyä

Munat vispataan rikki ja lisätään maito ja muut aineet. Taikina saa turvota huoneenlämmössä sillä aikaa kun uuni lämpiää.

Paistetaan reilu puoli tuntia n. 200 asteessa uunin alaosassa.

Onpa tarkka kuvaus... Keräilen blogiin tunnisteella Kokkikoulu niitä reseptejä, joilla 11 vuotias poikamme aloittelee keittiöpuuhia. Saatan ehkä joutua kiinnittämään vähän enemmän huomiota paistoaikoihin ym. pikkujuttuihin...


Yksi nautti tänään pannarinsa ilman hilloa, toiselle käy vain Saarioisten lettuhillo ja minä laitoin
 omatekoisia omena- ja mustaherukkahilloja sekaisin. 



9 kommenttia:

  1. Nam alkoi tekemään mieli ja olen kyllä epäonnisunut, on joskus tullut oikein laiha lätty. Useimmiten teenkin niitä latvian pannukakkuja, jotka valmistetaan piimään ja soodalla tulee kuohkeita, koska niissä en koskaan epäonnistu.

    Iloista ja herkullista uuttavuotta Marika. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita reseptiä jakoon, saattaisi Latvian pannukakut upota meidän herkkusuihinkin :) Kaikkea hyvää ja vielä parempaa uudelle vuodelle, Tiia <3

      Poista
  2. Oi kuin hyvän näköistä �� Mun on kokeiltava tota sun ohjetta, kun en oo ikinä tähän mennessä saanut pannaria onnistumaan.
    Johanna

    VastaaPoista
  3. Pannari, nam! Mulla siinä ongelma oli aina pellin suuruus / leivinpaperin pienuus. Ärsytti kaapia taikinanrippeitä paperin alta :( lopulta luovuin paperista kokonaan, sulatan nokareen voita uunipannulla ja kippaan taikinan siihen. Nam!!

    Saija

    VastaaPoista
  4. Pannari on yksi minunkin suosikkejani. Harvaa leivonnaista tulee syötyä useampaa palaa mut tätä kyl tulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pannarista en minäkään koskaan selviä vain yhdellä palalla ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!