Kuntosalilla

Lueskelin tänään Rosa Meriläisen kolumnia Aamulehdestä. Rosa oli painokkaasti sitä mieltä, että naiset olisivat onnellisempia, kun keskittyisivät muihin asioihin kuin oman ulkonäkönsä viilaamiseen muita miellyttääkseen. Epäilemättä totta - jos ulkonäkö on se syy käydä salilla tai syödä kasviksia eikä suklaata. Kyllähän tuolla kuntosalilla näkee niitä salikissoja, jotka saapuvat paikalle viimeisen päälle fitness-vermeissä ja meikit, irtoripset ja hiustenpidennykset samalla mallilla kuin yökerhoon lähtiessä. Sitä en tiedä, mikä heidän motivaationsa treenaamiseen on. Vihaavatko he ruumistaan ja kurittavat sitä ollakseen hyväksyttävämpiä muiden silmissä, kuten Rosa kirjoittaa?  

Viime viikolla luin kuntosalini nettisivuilta 65-vuotiaasta naisesta, johon olen törmännytkin joskus circuitissa. Hän korosti jutussa liikunnan iloa ja hyvän kunnon tuomia hyötyjä, puhumattakaan salin kivasta ilmapiiristä ja mukavista jumppakavereista. Onko niin, että nuoret naiset suorittavat salilla verenmaku suussa ollakseen kauniimpia, kiinteämpiä, hoikempia, hyväksytympiä? Ja vähän kokeneemmat salisisaret liikkuvat voidakseen paremmin? Mitä katse peilistä hakee? Miltä minä näytän ähkiessäni punttien kanssa vai sitä onko suoritustekniikka kunnossa? 

Olen aloittanut kuntosaliharrastuksen ensimmäisen kerran rapiat 20 vuotta sitten. Nuori kun olin, tulokset näkyivät nopeasti eikä tarvinnut murehtia rasitusvammoista tai miettiä, mitä kroppa kestää. Koukuttavaa salilla käyminen oli silloin, ja sitä se on nytkin. Palasin alkuvuodesta vanhan harrastuksen pariin, ja pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen löysin sopivan tavan tehdä kuntosalitreeniä. Pyrin siihen, että käyn salilla kahdesti viikossa. Toinen treeni on ylävartalopainotteinen ja toinen puolestaan keskittyy alavartaloon. Lisäksi vielä dynaamiset lämmittelyt ja fiiliksen mukaan vatsaa, selkää tai polvitreeniä. Salitreeni vie aikaa noin tunnin verran, siinä saa jo mukavasti töitä tehneen olon, kun vaan painoja on käytössä riittävästi. 

Miksi minä sitten valitsin juuri kuntosalin? 

1) Haluan kroppaani voimaa. Haluan jaksaa paremmin, on sitten kyse suksiboksin nostamisesta auton katolle, maalien siirtelystä futiskentällä, lapiohommista puutarhassa tai laskettelusta sohjoisessa kevättalven auringon lämmittämässä rinteessä. 

2) Parempi lihaskunto, pienempi rasitus nivelille. Ongelmakohtiani ovat olkapäät, alaselkä ja polvet. Välillä ne oikuttelevat kaikki yhtä aikaa, joskus ei mikään paikka ole kipeä. Useimmiten joku edellämainituista vihoittelee. Kaikkiin näihin vaivoihin auttaa parempi lihaskunto. 

3) Lihaksista on hyötyä painonhallinnassa. Lihasmassa tehostaa aineenvaihduntaa. Keski-iän koittaessa lihasmassa alkaa luonnostaan pienentyä ja siten myös aineenvaihdunta hidastuu. Lienee useimmille tuttu ilmiö, että iän myötä kiloja kertyy helpommin kuin nuorempana. 

Huom. Yksikään perusteluista ei ollut se, että lihas näyttää peilissä ja vaatteissa paremmalta kuin läski, vaikka se onkin tosiasia. Tässä kirjoitellessa tuli samalla hörpittyä smoothie, jossa oli mustikkaa, banaania, kauramaitoa ym. sekä riisiproteiinia. Lihakset tarvitsevat rakennusaineekseen proteiinia, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa. 

Ps. Ilmainen vinkki: Saleilla on nyt tilaa paljon enemmän kuin tammikuussa. Aloita siis salitreeni nyt, ja ota aloitukseen tarvittaessa avuksi ammattilainen. Siten saat treenistä heti enemmän irti. 

Vihaan steppilautoja ryhmäliikunnassa, mutta painoharjoitteluun ne ovat ihan hyvä apuväline.
Teen syväkyykyt kahvakuulan kanssa steppilautojen päällä seisten. 

Kuntosalin etuna kotitreeniin verrattuna on hyvä valinnanvara välineistössä. Kun seitsemän kilon painot
alkavat olla kevyttä kauraa penkkipunnerruksessa, siirrytään painavampiin puntteihin.
Vanha kuva, nyt on käytössä 8 kg painot ja kohta voisi kokeilla 9 kg. Minähän sanoin, että tämä koukuttaa. 

Vipunostot sivulle ovat inhokkini ja olkapäätkään eivät niistä niin välitä, joten pienillä painoilla
ensin tekniikka kuntoon. Vitoset ovat käytössä pystypunnerruksissa. 

Painopakassa on vielä joustonvaraa ylöspäin aika reippaasti... 

Lihasten ja nivelien liikkuvuudesta pitää huolehtia. Lonkat auki ja sisäreisille venytystä. 

Tulppaanimania

Tulppaanit ovat hullaannuttaneet minut pahemman kerran. Tulppaanit ovat ihania maljakossakin, mutta silti kukkapenkin keväinen tulppaaniloisto päihittää markettitulppaanit mennen tullen. Tulppaanitilanne pitää käydä tarkistamassa joka kerta ohikulkiessa. Mitä sieltä nousee, kuka ehtii ensin? Mitäs tulikaan istutettua ja mahtoivatko ne selvitä talvesta? Mitä istuttaisin syksyllä, minkä tulppaanin haluaisin saada tulppaanipenkkiini? Hulluutta, mutta ah niin ihanaa sellaista! Tulppaaninsipulit ovat sekoittaneet ihmisten päitä jo vuosisatojen ajan, ja ovatpa jotkut menettäneet niiden vuoksi kokonaisia omaisuuksia. Tulppaanisipulien kauppa kävi 1600-luvun Hollannissa niin kuumana, että himoituimmista kukkasipuleista saatettiin maksaa jopa käsityöläisen 10 vuoden palkkaa vastaavia summia. Tulppaanimaniaa pidetäänkin kaikkien aikojen ensimmäisenä spekulatiivisena markkinakuplana. 

Kun puutarhakuvia katselee, niin ihan pikkusummilla eivät synny tänäkään päivänä ne huikeat tulppaanien väriloistoa uhkuvat puutarhat. Tänä keväänä useampikin puutarhaharrastaja on surrut talven tuhoja, tulppaanitkin ovat kärsineet lumettomasta pakkaskaudesta. Minulta katosi toissasyksynä istutettu musta Yön kuningatar. Viime syksynä istutetut sen sijaan selvisivät lumettomaan maahan iskeneestä kovasta pakkasesta. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät hennon keltaiset lummetulppaanit, sitten syvän pinkki Double Early Eternal Flame ja nyt kukintaa aloittelevat valkoinen Double Early Ice Wonder ja viimeisimpänä violetti Fringed Gorilla. Hiukan värisilmääni häiritsee joukkoon eksynyt oranssi tulppaani, sen sipulit saavat siirtyä johonkin toiseen penkkiin. Ja tokihan tuohon sopisi sitten vaikka vähän lisää pinkkiä ja valkoista, papukaijatulppaaneita tai ripsureunaisia kerrottuja ihanuuksia.  

Kerrankin muuten välähti, kun olin syksyllä sipuleita istuttaessani älynnyt laittaa puuhista kuvan instaan ja merkinnyt siihen tulppaanien lajikkeet! Muutenhan istutukset menivät taas niin nopeasti ja ilman muistiinpanoja, että yhtäkin huitulaa epäilin jo rikkaruohoksi, kunnes muistin istuttaneeni ukkolaukkaa. Sen liloja palleroita odotellaan vielä jonkin aikaa. Kääpiömantelin kukinta on jo loppusuoralla, mutta sammalleimu puolestaan aloittelee, joten kohta on taas uusi kukkameri tuossa isossa penkissä. Voi rakkaus, mikä vuodenaika tämä kevät onkaan! 

Tulipa Double Early Ice Wonder

Tulipa Double Early Eternal Flame

Tulipa Fringed Gorilla

Takaisin puutarhaan

Kivi & Kakun puutarhaosio taputeltiin talviunille syksyllä yhdessä multaan peiteltyjen kukkasipulien kanssa. Viime syksyn muisteloita löydät täältä. Viime kesänä pihaa myllättiin isosti, joten tänä kesänä taitaa olla lähinnä pientä korjailua puutarhaohjelmassa. Istutusaltaasta olen hiukan huolissani, sillä sieltä ei oikein tunnu nousevan mitään. Kova pakkanen ja vähäinen lumipeite taisivat olla nuorille taimille liian ankara yhdistelmä. Pidetään peukut pystyssä, että kärhö, pioni ja päivänlilja selvisivät talvesta ja jaksavat puhjeta kukoistukseen! 

Jotain suunnitelmia pitää totta kai olla. Juuri nyt polttelee eniten yrttimaan laittaminen. Kasvilavaan olen jo istuttanut korianteria, keräsalaattia ja lehtikaalia, ja minttua on myös kylvetty iso ruukullinen. Toisen lavan laittaminen houkuttaisi kovasti, sillä pitäähän johonkin saada mahtumaan persiljaa, tilliä, lisää erilaisia salaatteja, basilikaa, pinaattia ja kaikkea muuta ihanaa. Päivänliljapenkkiä pitäisi laajentaa ja vuorenkilpien koti tontin nurkassa pitää rajata. Puutarhahan ei ole koskaan valmis, joten saa nähdä, mitä kaikkea pikkuprojektia tälle kesälle keksitään. 

Kesäiset säät ovat saaneet ensimmäiset kukkijat innostumaan ja vihreää nousee nyt joka puolelta hurjaa vauhtia. Kevättähden siniset kukat valtaavat kukkapenkit ja nurmikot varhain keväällä. Kevättähti leviää siemenistä, joten tätä kukkaloistoa on luvassa vuosi vuodelta runsaammin. Kaukasianpitkäpalko sopii tällaiselle huolettomalle puutarhurille, sillä se ei ole hoitonsa tai kasvualustansa suhteen vaatelias. Toukokuinen lämpö sai sen avaamaan valkoisen kukkapilvensä täyteen loistoon. 

Viime syksynä pääsisäänkäynnin edessä olevaan isoon kukkapenkkiin upposi kymmeniä tulppaaninsipuleita. Niistä ensimmäisenä kukkaan ehti hennon keltainen lummetulppaani Concerto. Seuraavia tulppaaneita odotellaan vielä, ne ovat enemmän varjossa, joten kasvu on selvästi hitaampaa kuin aurinkoisemmalla paikalla. Tulppaanit ovat hyvä pari kuunliljoille, sillä kuunliljat nousevat maasta hitaasti antaen tulppaaneille tilaa loistaa. Kuunliljan isot lehdet peittävät sitten vuorostaan lakastuvat tulppaanit. 

Mustaherukan lehdet tuoksuvat hurmaavilta, niitä pitää käydä aina ohimennen nuuskimassa. Kasvilavassa valtaa pitää vielä tässä vaiheessa kevättä monivuotinen ruohosipuli, joka alkaa olla jo valmiina hyödynnettäväksi kesäkokkauksiin. Tuoreiden kylvöksien nousua saankin odotella vähän pidempään. Jännä nähdä, miten lehtikaalin viljely onnistuu! 

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua Sinulle!