Olen orastavan tietoinen siitä, että ihmiskunnalle ei hyvä heilu, jos pihviä popsitaan nykyistä tahtia hamaan tulevaisuuteen. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, että ensisijaisesti ruokavaliotani määräisi jokin muu kuin oma maku ja mieltymykset. Kokeilen mielelläni uusia raaka-aineita, joten kun vakimarkettini hevi-osastolla silmiini osui jostain itujen ja valmiiksi pilkottujen salaattien välimaastosta tempe-paketti, se päätyi pienen tutkinnan jälkeen ostoskärryyn. (Kyllä, minä olen se ruokaostoksilla kävijä, joka syynää purkinkylkien pienet präntit.)
Mitä on tempe (tai tempeh)?
Tempe on alunperin Indonesiasta lähtöisin oleva ruoka, joka valmistetaan soijapavuista fermentoimalla. Pavuista tekee tempen sienirihmasto nimeltä Rhizopus oligosporus, joka pilkkoo soijapapujen proteiinit helpommin sulavaan muotoon ja sitoo pavut tiiviiksi levyksi. Tempeä voidaan valmistaa myös muista palkokasveista, ja kotimainen Palkuainen käyttää tuotteissaan mm. hernettä, härkäpapuja ja sinilupiinia. Tempe on maultaan melko mieto, joten sitä on helppo käyttää erilaisissa ruoissa ja maustaa vaikkapa indonesialaisittain tai meksikolaisittain.
Miten hyödynsin tempeä?
Tein tempestä kasvispyttipannun. Pilkoin 160 g tempe-levyn pieniksi paloiksi ja pyöräytin sen öljyssä pannulla, kyytipojaksi reippaasti ras-el-hanout-maustesekoitusta. Sitten joukkoon pakastekasvikset, vähän aurinkokuivattua tomaattia ja spydäri oli valmis kädenkäänteessä. Taatusti terveellisempi vaihtoehto kuin se perinteinen makkara-perunapannu. Vielä paistettu kananmuna päälle, niin tuhti lounas ateria on valmis.
Toista Palkuaisen tempe-tuotetta, hernetempeä, käytin salaatissa. Siitä lisää täällä. Tempe toimii salaatissa proteiininlähteenä erinomaisesti, kun se on paistettu pannulla rapeaksi.
Eksoottisen kuuloinen lupiinitempe odottelee jääkaapissa. Mitähän herkkua siitä kehittelisin? Oletko sinä kokeillut tempeä?
(Toim. huom. Jutun tempe-tuotteet on ostettu omalla rahalla ja silkasta uteliaisuudesta kasviproteiineja kohtaan.)
Herkullista viikonloppua!
