Ylioppilaskakku

Tein tämän kakun työkaverin lapsen lakkiaisiin. Kakku on sachervaikutteinen, mutta kermaisena versiona. Kakussa on tumma pohja ja täytteenä soseutetulla aprikoosilla kevennettyä aprikoosimarmeladia sekä dajmrouheella höystettyä kermarahkavaahtoa. Koristeluna kermapursotukset, triplasuklaarouhe (tumma-maito-valko) ja sokerimassaruusut sekä sokerimassasta tehty ylioppilaslakki. Ruusut on tehty valkoisen ja punertavan sokerimassan sekoituksena, jolloin sain niihin hieman persikkaisen sävyn. 

Paljon onnea kaikille kevään ylioppilaille! 

Koruharakan pikaostokset

Eilen iski korukriisi. Koruhimmelistä ei vaan löytynyt fiilikseen sopivaa korua, nimittäin pitkää, nahkaa ja kultaa yhdistelevää kaulakorua. Kesäiset punokset tuntuivat taas ranteeseen oivallisilta, talvella en niitä tule käyttäneeksi. 

Kerrankin löysin nopeasti juuri sen, mitä olin hakemassa. Pikavisiitti Bijou Brigitteen Kampissa ja siellähän se täydellinen koru odotteli minua. Lisäksi tarttui mukaan pari rannekorua, samaa fiilistä niissäkin. Nyt on kesäisen rento korukokonaisuus kasassa! 

Kuvissa taustalla Espritin ohut pellavaneule.

Millaisissa koruissa sinä viihdyt kesällä?

MakroTex haaste: Sininen

Yksityiskohta ohuesta pellavaneuleesta, taustanaan vanha, hamppukuidusta kudottu pöytäliina. Murretun sävyinen muunnelma sinisestä ja valkoisesta. 

Kokkikoulu: Superhelppo marjapiirakka

Siirrytäänpä puutarhahommista välillä leivonnan pariin, eli tarjolla on perinteistä, superhelppoa marjapiirakkaa, jonka mehevyyden takaa: 

Piimä tahtoo olla unohduksissa keittiössäni, mutta kesä saa minut kaivamaan esiin perinteisen piimäpiirakan ohjeen. Äitini tekee tällä taikinalla useimmiten raparperi- tai omenapiirakkaa, minä olen enemmän mustaherukan ystävä. Molempi parempi, ja hyvin tähän sopisivat myös puolukat tai punaherukat. Tai vaikka vähän kaikkia marjoja sekaisin! 

Uuden satokauden lähestyessä moni tuntuu penkovan pakastintaan ja miettivän käyttöä viime kesän saaliin viimeisille rippeille. Mustaherukkasatoni oli kovin vaatimaton, mutta vajaa litran purkillinen löytyi vielä pakastimen uumenista. Siispä pitkästä aikaa marjapiirakkaa piimätaikinasta.

Taikina:

Huom. Mitat ovat kahvikupillisina, jolle mittana taitaa olla monia muunnelmia. Olen tehnyt piirakkaa sekä muuntosuhteella 1 kkp = 2 dl että 1 kkp = 1,5 dl. Nykyiselle pellilleni jälkimmäinen on sopivampi, joten ne mitat liitin myös mukaan. 

3 kkp / 4,5 dl piimää
2 kkp / 3 dl sokeria
5 kkp / 7,5 dl vehnäjauhoja
0,5 kkp / 0,75 dl öljyä
1,5 tl ruokasoodaa (2 dl mitalla tehtynä 2 tl)

Sekoita ainekset keskenään ja kaada leivinpaperoidulle uunipannulle. Ripottele pinnalle noin litran verran mustaherukoita, sokeroituja raparperinpaloja, puolukoita, punaherukoita tai kirpeää omenaa renkaina. Enemmän on parempi. Veljeni on kutsunut tätä kraateripiirakaksi, sillä raparperipalat uppoavat taikinaan piirakan paistuessa. Niitä kuoppia onkin sitten hyvä täyttää vaikka vaniljakastikkeella. 

Kauramuru sopii mielestäni lähes minkä tahansa piirakan päälle, joten tähänkin piirakkaan teen sen useimmiten. Summamutikkaohjeeni on:

Noin 50 g voita, reippaasti sokeria, kaurahiutaleita, ripaus kanelia. Kuivia aineita sen verran, että seos murustuu sopivasti. Ripottele piirakan pinnalle.

Niin ja se paistaminen: Uunin keskitasolla noin 200 asteessa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Marjat uppoavat paistaessa taikinaan ja mehevöittävät piirakan herkulliseksi. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera, tai napsi pelliltä pikkupaloja sellaisenaan suoraan suuhun, kun lasten silmä välttää. Seitsemän sortin kahvipöydässä olen tarjonnut tätä pieninä annospaloina. 

Vieläkö sinun pakastimessasi on viime kesän satoa? 

Saaren kartanon kevätpuutarhapäivillä

Harrastin eilen maaseutumatkailua ja huristelin Vanhaa Lahdentietä Mäntsälän ohi Saaren kartanolle, jossa toimii Keudan puutarha-alan oppilaitos. Siellä järjestetään 22.-23.5. Kevätpuutarhapäivät, joilla on tarjolla runsaasti kesäkukkia sekä perennan ja puiden taimia. Kävijöitä tuntui riittävän ja kosteiden kasvihuoneiden kapeilla käytävillä riitti vilinää. Kuvaaminen jäi vähemmälle, kun tuntui, että joka otokseen on tarjolla ihmisiä... Ja sitten pitikin kuumeisesti pohtia, mitä tänä kesänä haluan terassin ruukkuihin istuttaa. 

Tässä muutama otos eiliseltä. 

Pelargonimeri ja amppelitaivas. Kasvihuoneessa oli tila käytetty todella tehokkaasti. 

Inkalilja hurmasi minut täysin. Niinpä niitä lähti pari kappaletta mukaan koristamaan terassia.

Mukulabegonian kerrotut todella isot kukat saivat minut muuttamaan mieltäni begonioista.
Yleensä en ole begonialle lämmennyt, mutta näistä en vain päässyt ohi. 

Puutarhalla on myös pieni talvipuutarha, jossa viihtyvät eksoottisemmat kasvit ihasteltavana. 

Kesäkukat olivat todella hyväkuntoisia ja runsaita, esim. valtavia amppeleita sieltä moni näkyi kantavan autoonsa. Tervemenoa ostoksille vielä tänään lauantaina, jos olet sillä suunnalla liikkeellä! 

Lisätietoa Keudan sivuilta - klik -

Kasvitunnistusta kivikkopenkissä

Pääsisäänkäyntimme on ilta-aurinkoon päin, eli suurimman osan päivästä varjon puolella. Pääsisäänkäynnin edessä on iso kivikkoinen istutusalue, jonka kuningattarena loistaa aiemmin kuvissa näkynyt rusokirsikka. Istutusalue on kovin sekalaisen tuntuinen, erilaisia puita ja kasveja on paljon. Tämä alue onkin ollut minulle jatkuvan pohdinnan aihe. Mitä teen sille vai teenkö mitään? Annanko rehottaa sellaisenaan vai lähdenkö vaihtelemaan kasveja? 

Tehdäänpä kierros istutusalueen ympäri. Pihalta päin katsottuna sateenvarjojalava sekä isot havut eli kataja ja tuijat katkaisevat näkymän ylös rinteeseen. 

Kivikossa kasvaa mm. kaukasianpitkäpalkoa, jotain matalaa havua, mehikasveja ja näin keväisin tulppaaneita. Mikähän lienee tämä suorastaan neonpunainen tulppaani? Kivikon vieresssä olevan kiveyksen raoissa saa sammal rehottaa. Kesällä aluetta jatketaan ruukkuistutuksilla, verililjapuut odottavat vielä ruukkuihinsa jotain rönsyävää seuralaista.  

Alue on joka suunnasta vähän eri näköinen. Alhaalta eli portaista katsottuna näkymää hallitsevat kääpiövuorimännyt, isoksi kasvaneet tuijat sekä tietysti kirsikkapuu. Edellisten kuvien kivikko jää siis tässä seuraavassa kuvassa  vasemmalle. Aluetta peittää lähes kauttaaltaan suikerotuhkapensas. Kasvien tunnistuksessa minulla on vielä tehtävää, en tiedä varmaan puoliakaan pihan kasveista nimeltä...

Nyt on noustu portaat ylös. Sisäänkäynniltä päin katsottuna näkymä on taas erilainen, täällä hallitsevat perennat ja sipulikukat. Narsisseja, idänsinililjaa, päivänliljaa, akileijaa, vuorenkilpeä, sammalleimua ja särkynyt sydän on ainakin bongattu, lisäksi vielä joitakin tunnistamattomia kasveja. Tulppaaneita on ainakin kolmea erilaista, hieman matalampi hempeän punainen, yksinäinen oranssi ja vielä avautumattomat kukat, joiden pitäisi olla väriltään melko tummat. 

Sitten siirrytään tien puolelle, sillä puolella vallalla ovat pensaat. Tämä osio on koko istutusalueen ryteikköisin, varsinkin suikerotuhkapensas on kovin ahneesti ottanut tilaa. Muita pensaita en tunne nimeltä, joten jos joku niitä tunnistaa kuvista, olen kovin kiitollinen! Pinkkikukkainen pensas ei oikein halunnut tulla kuvatuksi, pitää ottaa siitä parempi kuva, kunhan kukat ovat auki. Jos sille sitten löytyisi nimikin. Viimeisen veikkaisin olevan joku angervo, siinä on muistaakseni ruusunpunaiset kukat loppukesästä. 

Ympäri käydään yhteen tullaan. Kierroksen päättää sateenvarjojalava, joka alkaa saada lehtiverhoa yllensä. 

Mitä sinä tekisit tällaiselle sekamelskalle? 

MakroTex challenge: Ohut

Keväällä monessa perheessä kaivetaan esille shampanjalasit ja nostetaan maljoja erilaisten elämän merkkitapausten kunniaksi. Ohut, kimaltava, hauras lasi on minulle rakas materiaali, valon leikki lasirivistössä ilahduttaa silmää. 

Onnea kevään juhlijoille! 

Grillikauden avaus

Sunnuntain ilta-aurinko houkutteli avaamaan grillikauden eilen illalla. Mies oli ahertanut päivällä isomman terassimme siistiksi ja grillikin oli jo huollettu talven jäljiltä toimintakuntoon, joten tuumasta toimeen. Grillasimme burgereita, jotka maistuivat koko perheelle. Lisukkeeksi oli tarjolla mm. guacamolea, vihreää salaattia ja tietysti ranskalaisia. Sää oli auringonpaisteesta huolimatta vielä sen verran viileä, että kesän ensimmäinen grilliateria nautittiin sisätiloissa. 

Grilli tulee olemaan vielä ahkerassa käytössä, kunhan sää lämpenee.

Perusjauhelihapihvit ovat taas ihan uusia, kun ne paistetaan grillissä.

Hampurilaisia voi muunnella ihan loputtomasti. Sämpylät lämmitettiin lopuksi grillissä
 burgerien paistorasvassa, näin saatiin niihin ihanan rapea pinta.

Suosikkipaikkani. Ilta-aurinko, kylmä juoma, hyvä kirja - täydellinen yhdistelmä! 

Uunimunakas

Äitienpäivän kunniaksi meillä nautittiin brunssi (täällä lisää siitä). Brunssihan on aamiaisen ja lounaan risteytys, joten tarjolla on yleensä molemmille aterioille tyypillisiä herkkuja. Kananmunat muodossa tai toisessa kuuluvat monien aamiaispöytään. Meillä syödään niitä lähinnä silloin harvoin, kun kokkaamme englantilaista aamiaista. 

Sain taannoin herkutella eggs benedictillä, joka oli versioitu hienosti illallisen alkupalaksi sopivaksi. Benedict olisi erinomainen brunssiherkku, mutta uppomunien kokeileminen kaiken muun kokkaushässäkän keskellä ei tuntunut kovin järkevältä ajatukselta. Niinpä minun piti löytää helppo ja nopea tapa valmistaa kananmunia isommalle porukalle. Mainioksi ratkaisuksi osoittautui uunimunakas. 

Näin se syntyi: 

4 munaa
2 dl ruokakermaa
Paprikakuutioita
Mozzarellaraastetta
Valkopippuria

Vispaa kulhossa kananmunien rakenne rikki yhdessä kerman kanssa. Mausta valkopippurilla. Sekoita joukkoon juustoraaste ja kaada munakasmassa voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa 20 min (tai kunnes hyytynyt), sekoita puolivälissä.

Munakkaan kanssa tarjosin rucolasalaattia, johon sekoitin rucolaa, kirsikkatomaatteja, miriniä ja oliiviöljy.

Yrityksen ja erehdyksen kautta - pihallakin

Alan jo vähitellen kaivata kunnon terassikelejä. Eilen syötiin jo pikkumiehen kanssa välipalaa terassilla, hivenen hytisten tosin. Tänään sitten kaivoin kukkaliinan varastosta ja laitoin pöydän koreaksi. Hemtexin kerniliina on helppo ratkaisu terassin kesäsisustukseen, mutta valitettavasti se osoittautui tosi hankalaksi silittää. Viime kesän jälkeen liina nimittäin päätyi pesukoneeseen ja tänä aamuna silityslaudalle kaikkine ryppyineen. Eikä siitä kyllä sileää saanut ja saattoipa materiaali silittäessä vähän venyäkin. Ei kiva. Elän toivossa, että kostea sää saisi liinan vähän oikenemaan. Vielä kun ne liinan painot löytyisivät jostain jemmasta... 

Tältä pikkuterassi näyttää kesäasussaan. 

Pihalla oli tänään vuorossa sijaistoimintaa. Kun kivihommiin ei nyt ole mitään inspiraatiota, on toki hyvä kehitellä pieni sivuprojekti. Tontin nurkassa kiven juurella sijaitsee laiminlyöty kukkapenkki, johon en viime kesänä kiinnittänyt juurikaan huomiota. Jotain vihreää siellä kai kasvaa kesälläkin. Penkkiä ei oltu rajattu mitenkään, joten se päättyi epämääräisesti nurmikkoon. Nyt innostuin rajaamaan sen puisella reunuksella, jota ilokseni K-Rauta myy mustana. 

Jotta homma ei sujuisi liian helposti, ostetaan ensin se reunus hetken mielijohteesta ja sen jälkeen mitataan. Kaivelin penkin reunaan kuoppaa reunukselle ja totesin aika nopeasti, että heipparallaa. Tuli ostettua puoli metriä korkeaa mallia, mikä ei millään tavalla soittanut kelloa siellä rautakaupassa. Eihän siitä kukkapenkin reunaan ole, ellei halua huvikseen kaivella nelimetristä puolen metrin syvyistä ojaa... Lisäksi reunus oli tietysti puolet liian lyhyt. Joku välähdys siinä lapioon nojaillessa sitten tuli ja kokeilin reunusta yrttilaatikon ympärille. Ja siihen se sitten jäi. Edessä oli toki toinen reissu rautakauppaan, että sain korkeaa reunusta lisää ja sen verran tuuri kävi, että matalampaakin reunusta oli mustana.

Että loppu hyvin, kaikki hyvin. Lavakaulukset maastoutuvat nyt maisemaan huomattavasti paremmin ja kukkapenkkikin sai kummasti ryhtiä! 

Kukkapenkin reunaan on keräilty piharevohkan yhteydessä löytyneitä kiviä. Penkistä löytyy ainakin krookuksia, helmihyasintteja, narsisseja, ruusupensas (ehdonalaisessa), vuorenkilpeä ja syreeni. Jotain täytettä siihen vielä tarvitaan. Yrttilaatikossa rehottaa yksinään ruohosipuli. Perjantaina istutin siihen sidesalaattia ja rucolaa, niiden satoa saa vielä hetken odotella. Nurtsia en viitsi edes mainita. Se on nyt etupihalta niin moneen kertaan yliravattu, että mahtaako siihen mitään koskaan kasvaakaan. 

Ja koska ideoita pitää aina olla vähän enemmän kuin toteutuneita ideoita, olen nyt iskenyt silmäni liuskekiviin. Niistä tulisi aika kiva polku kiveyksen reunalta yrttilaatikolle, vai mitä? 

Leppoisaa lauantaita! 

Kukkiva piha, keväinen versio

Pihahommat ovat siinä pisteessä, että pihalle on levitetty 12 kuutiota multaa ja nurmikko on kylvetty. Näkymä on siis suurelta osin melko musta. Elän toivossa, että jossain vaiheessa alkaisi vihertääkin. Kivihommista myöhemmin lisää, se projekti on nyt istutusaltaan valmistuttua hiukan ollut jäissä. 

Naapuriin on tulossa uusi paritalo, mikä on tarkoittanut melkoista ryminää tontin rajalla. Kaivinkoneita, räjäytyksiä, kaivantoja jne on ollut ilonamme viimeiset kaksi viikkoa, nyt alkaa toivottavasti vähän rauhoittua siltä osin. Rytinä ja pölinä on osunut juuri tuohon pääsisäänkäyntimme ja ilta-aurinkoterassimme eteen, joten terassia ei ole vielä laitettu kesäkuntoon. Terassin edessä oleva kukkapenkki ei onneksi ole remppakohteena, joten sen kukkaloistosta on sentään saatu nauttia muun pihan ollessa mitä on. 

Tässä muutama ilta-aurinkoinen kuva keväiseltä etupihalta: 

Rusokirsikka hurmaa keväällä vaaleanpunaisilla kukillaan ja syksyllä leiskuvan punaisella ruskavärityksellään.

Blogien lukeminen kannattaa. Tämä tuntematon kaunokainen sai nimen, kun törmäsin siihen Hernepensaskujanne - blogissa. Ikivihreä kivikkokasvi  on nimeltään kaukasianpitkäpalko ja se tulvahtaa keväisin täyteen valkoisia kukkia. 

Vuorenkilpi on myös puhkeamassa kukkaan. Vuorenkilpi ei kuulu suosikkeihini ja olen sille ollut antamassa lähtöpassit parikin kertaa, mutta vaaleanpunaisten kukkien noustessa sydämeni heltyy ja siinä se kukkapenkin kulmalla edelleen on.

Etupihan istutusalue on iso ja hiukan sekalainen. Sateenvarjojalava on vielä varsin vaatimattoman
näköinen, mutta kesällä se on näyttävä tummassa vehreydessään. Tulppaaneja nousee maasta puun juurella. 

Nämä männyt... Saatan seuraavaksi kirjoitella siitä, miten kaivetaan vuorimänty (tms) ylös penkistä.
Epämääräinen rohjake, tilalle on suunnitteilla matalampia havuja. Kuvassa näkyy myös suikerotuhkapensas,
jota pitää taas kurittaa. Muuten se valtaa koko alueen pitkillä oksillaan.