Wappumunkkeja, ole hyvä! Iloista wappua!

Minulle vapun ykkösherkkuja ovat vastapaistetut, rapeat munkit. Munkkien paistaminen on hieman työlästä puuhaa, mutta lopputulos on niin palkitseva, että lieden ääressä viettää mielellään aikaa.

Miten ihanaiset munkit syntyvät?

Taikina

150 g leivontamargariinia

5 dl maitoa

2 pussia kuivahiivaa 

1,5 dl sokeria

2 tl kardemummaa

1 tl suolaa

1 muna

13 dl vehnäjauhoja (noin)

Paistamiseen: auringonkukkaöljyä

Munkkitaikina on oikeastaan eri muodossa paistettua pullataikinaa. Sulata rasva ja lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita maitoon sokeri, kardemumma, suola sekä pieneen määrään jauhoja sekoitettu kuivahiiva sekä kananmuna. Alusta taikina vehnäjauhoilla sopivan kimmoisaksi ja lisää rasva. Anna kohota peitettynä, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Leivo taikina rinkilöiksi ja peitä liinalla.

Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Paista munkkirinkilöitä molemmin puolin muutama minuutti. Munkki on kypsä, kun väri on kauniin ruskea. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan hetkeksi ennen sokerointia. 

Paistoin munkit valurautapadassa. Paistolämpömittari on oivallinen apuväline munkkileipurille. Sen avulla öljyn lämpötilan saa pysymään optimaalisena koko ajan. Liian viileässä öljyssä munkit eivät paistu kunnolla ja imevät itseensä enemmän rasvaa. Liian kuuma öljy polttaa munkit ja voi leimahtaa tuleen. Kattilankansi onkin hyvä pitää käden ulottuvilla. Sokeroi munkit lämpiminä. Pihtien avulla kuumien munkkien käsittely käy helposti.

Osa munkeista kuorrutettiin yleisön pyynnöstä kinuskilla.

Kinuskikuorrute:

1 dl kermaa

1 dl muscovadosokeria

1 dl sokeria

1 tl voita

Keitä kerma ja sokerit kasaan pienellä lämmöllä. Kuorrute saa olla melko paksua rakenteeltaan, mutta notkista tarvittaessa tilkalla kermaa. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskipisara jähmettyy. Lisää voi ja anna jäähtyä hieman ennen kuorruttamista.

Ja niinhän siinä taas kävi, että parempi överit kuin vajarit... Munkkeja on ns. riittävästi, loppuillan voikin pötkötellä masun vieressä tyytyväisenä. Nam nam :) 

Sisäviherpeukalo ja ulkoviherpeukalo

Kevätmyrsky riepottelee tänään siihen malliin, että pöliseviä pihatöitä on aivan turha edes yrittää. Kattopellit rymisevät tuulenpuuskissa ja takaraivossa kytee pikkuriikkinen pelko, milloin sieltä joku valtaisa pellinkappale rysähtää pihalle. 

Ulkona kukkaloistoa saa vielä vähän odotella, mutta sisällä kukkii tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon. Kantamarkettini on sijoitellut kukkaset strategisesti kulkuväyläni varrelle, joten sieltä tarttuu silloin tällöin mukaan maljakon kaunistuksia. Tällä kertaa mukaan tarttui värililjoja, joiden ostaminen oli hiukan randomia kun liljojen väriä ei oltu kerrottu missään eikä nuppujen perusteella väriä pystynyt veikkaamaan. Kukkien puhjettua selvisi, että toinen nippu on punainen ja toinen valkoinen. Liljankukka on minusta todella kaunis, oli väri mikä tahansa! 

Lisäksi ostin preeriaeustomaa vaaleanpunaisena ja valkoisena. Eustoman kukka on herkkä, mutta varsi jämäkkä, mikä tekee siitä oivallisen kimppukukan. Ilman erityisempiä floristin taitoja laitoin eustomat liljojen seuraksi. Alun perin eustomat olivat omassa maljakossaan, mutta pinkkien kuihduttua valkoisia nopeammin renssasin koko nipun ja tein uudet asetelmat. 

Aiemmin pihapostauksessa taisin mainita, että kirsikkapuu lähtee. No se lähti, mutta ennen kaatoa napsin talteen joitakin oksia ja toin ne sisälle. Asetelma on todella loppuun saakka harkittu ja viimeistelty... Nopeasti piti oksat saada johonkin, joten muoviämpäriinhän ne sitten elegantisti päätyivät. Ahneuksissani otin talteen aika paljon ja aika pitkiä oksia ja nyt niistä ei voi luopua, kun mokomat ovat tulvillaan kukkia! Työhuoneessamme vietetään siis hanamia, jossa kohtaavat sakura ja Sarvis.

Sisäviherpeukaloni voi siis suht hyvin, kun kyse on leikkokukista. Valitettavasti ruukkukasveista ei voi sanoa samaa. Palmu on siinä pisteessä, että vaihtoehdot ovat sen siirtäminen roskalavalle tai kaikkien lehtien karsinta ja siirto pihalle siinä toivossa, että se kokisi kesällä jonkun ihmeparantumisen. Hortensialle kävi myös huonosti. En ehkä muistanut kastella sitä riittävästi, lannoituksesta puhumattakaan ja lopputulos on surullinen. 

Loppuun kuitenkin pieni toivonpilkahdus. Orkidea on hengissä! Raukka pudotti kaikki nuppunsa, kun unohdin kastella ennen reissuun lähtöä, mutta kukat ovat olleet hyvinkin sitkeitä. Sen verran opiskelin orkideanhoitoa, että opin juurten kertovan, milloin kasvi tarvitsee vettä. Juuret ovat väriltään joko hopeanharmaat tai kirkkaanvihreät. Kun väri muuttuu harmaaksi, kasvi tarvitsee vettä. Silloin kaadan suojamaljakon lähes täyteen vettä ja annan orkidean ruokailla joitakin tunteja. Kasteluväli on yleensä noin viikon verran. 

Ulkona kasvien hoitaminen on minusta aika paljon helpompaa kuin sisällä. Kun perennan saa kasvuun, eihän sille tarvitse tehdä juuri mitään. Tulppaanit nousevat näköjään sievästi penkistä, vaikka niiden istutus jäi kovin viime tippaan. Päivänliljoja olen jakanut useaan otteeseen aika ronskein ottein ja aina ne vaan selviävät siitä hengissä. Olen siis varsin luottavainen tulevien kukkaistutusteni suhteen, vaikka todennäköisesti puutarhassani seilataan enemmän tuurilla kuin taidolla. 

Tunnustaudun siis potentiaaliseksi ulkoviherpeukaloksi, 

mutta sisäviherpeukaloni kasvaa vahvasti keskellä kämmentä. 

Ciao bella! Koekeittiössä pizza bianca

Rakastan pizzaa. Hyvä tomaattikastike, juusto, ohut pohja, täytteet fiiliksen mukaan - that's amore! Rakkauteni ei tietenkään kohdistu mihinkään terveelliseen (no okei, on niitäkin), vaan tähän hurmaavaan italialaiseen kaloripommiin. Tomaatti ja juusto ovat täydellinen parivaljakko monessa muussakin ruuassa. Molemmat uhkuvat umamia, tuota mystistä viidettä makua. Niinpä olen ollut jokseenkin vastahakoinen luopumaan tomaatista eli testaamaan valkoista pizzaa. Tomaattikastike on vain tuntunut niin pakolliselta osalta täydellistä pizzaa. 

Pizza biancasta löytyy googlella useita erilaisia versioita. Valkoisena "kastikkeena" käytetään esim. ranskankermasta tehtyjä kreemejä ja löytyipä suomalaisversiokin, jossa on pohjalla koskenlaskijaa. Täytteet ovat astetta laadukkaampia kuin peruspizzassa, parmankinkku, artisokka ja muut Italian herkut vilahtelevat resepteissä. 

Eli epämukavuusalueelle ja pizzanpaistoon - ilman tomaattikastiketta. Tältä se näytti:

Ja näin se syntyi:

Pohja

1,5 dl vettä (reilusti lämmintä)

1,5 tl kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

3 rkl oliiviöljyä

4 dl hiivaleipäjauhoja (kokeilin tällä kertaa hieman tummempaa versiota perusvehnisten sijaan)

Sekoita veteen hiiva, suola ja osa jauhoista. Alusta joukkoon loput jauhot ja öljy. Anna taikinan levätä jääkaapissa. (Tämä muuten teki taikinasta helposti käsiteltävää). Kaulitse jauhojen kanssa vajaan uunipellin kokoiseksi ohueksi levyksi. 

Täytteenä

Noin puoli purkkia 17 % ranskankermaa

Pestoa

Savukalkkunaa

Aurinkokuivattua tomaattia

Rouhittuja pistaasipähkinöitä

Mozzarellaraastetta

Oreganoa ja mustapippuria

 Valmiin pizzan päälle voi laittaa rucolaa tai basilikaa, antaa kivasti raikkautta. 

Mitä opin ja mitä seuraavalla kerralla eri tavalla? 

Mozzarellaraaste olisi pitänyt jättää pois tai laittaa pienempi määrä pohjalle, ei pinnalle. Näin pinta olisi pysynyt valkoisempana. Lisäksi ranskankerman rasvaisuus ei välttämättä kaipaa niin paljon juustoa kaverikseen. Peston voi jättää huoletta pois. Pistaasit antoivat ihanasti rapeutta ja makua. Tomaattia jäin kaipaamaan, jos ei kastikkeessa niin silputtu tomaatti toimisi varmasti täytteessä.

Hyvää oli, mutta ei vielä täydellistä. Ja ostoslistalle menee pizzakivi, koska pohjan rapeuteen en ollut tyytyväinen. 

Mikä on sinun herkkupizzasi salaisuus? 

Vain pari lapiollista multaa ja järkyn hyvää ruokaa

Tänään on taas ollut pihankaivelupäivä. Jokunen kottikärryllinen maata on siirtynyt paikasta A paikkaan B ja aletaan lähestyä sitä vaihetta, kun pääsee tekemään pohjaa kiveykselle. Mallailin jo kukka-altaan sijoittelua, sekin alkaa löytää muotonsa. 

Vähän vielä kuorittava maata ja aletaan olla oikeassa syvyydessä. Onneksi pohja on hyvä niin hommasta pitäisi selvitä hyvällä tasoituksella, suodatinkankaalla ja hiekalla. Reunakivet ovat suunnilleen tulevalla oikealla paikallaan. 

Vanhaa kiveystä puretaan muutama rivi, näin saadaan nurmialuetta isommaksi ja yhtenäisemmäksi. Kivet siirretään istutusaltaan ympärille. Kaivuuhommia on siis edessä, onneksi lähtevät helposti irti.

Muutama kottikärryllinen nurmikkoa ja kivistä multaa odottamassa jatkosijoitusta. Päivän kuntojumppa!

Istutusaltaan paikka alkaa hahmottua. Olen kovasti symmetriaan taipuvainen,
joten laatikon leveys  ja sijainti on katsottu erkkerin seinän kanssa yhteensopivaksi. 

Tämä viikko on ollut pihatöiden lisäksi hyvän ruuan viikko. Maanantaina kävin ihanien leidien kanssa vanhoilla kotikulmillani Kalliossa syömässä. Sandron falafelsalaatti oli varsinaista makujen ja struktuurien ilotulitusta. Kerrassaan hurmaavia salaatteja ja tahnoja, puhumattakaan rapeista ja herkullisista falafeleista. Aah! Taisin jäädä vähän koukkuun Lähi-Idän makuihin. Näitä haluan oppia kokkaamaan itse. 

Kotikeittiössä kokkailin poronkäristystä. Päätin kokeilla muussia muhevoittamaan ruskistettua voita. En ehkä arvannut ruskistaa voita ihan tarpeeksi (parempi ali kuin yli?), sillä en sitä kuuluisaa pähkinäistä aromia tavoittanut, mutta eihän voi ihan perusmuodossaankaan muussia pahenna. Poron paistikäristys on erittäin kiitollista kokattavaa. Kuumalla pannulla käristys, hautumaan ja mausteeksi hiukan maustepippuria ja riittävästi suolaa. Toimii aina. 

Viikon päätteeksi kävin hyvässä seurassa syömässä Järvenpään Huvilassa. Säveltäjämestarin menu olisi kyllä vienyt Sibeliuksenkin kielen mennessään. Hummericappuccinoa, parsaa benedicte, kuvassa näkyvä siika korvasienikastikkeella, täydellisen rapsakoilla kasviksilla ja bataattilastuilla sekä jälkiruoaksi uunijäätelö Alaska. Huvilan hirsiseinien suojiin on pakko palata aina uudelleen herkuttelemaan, aina on listalla jotain uutta ja ajankohtaista. 

  

Loppuun pienenä vinkkinä: Kivikakku löytyy myös Instagramista. Sinne lataan ruokakuvia ym.nopeita juttuja arjesta, joita en välttämättä tuo blogiin lainkaan. Blogin ruokapostauksissa keskityn enemmän kokeilemiini resepteihin. Eli tervemenoa tykkäilemään Kivi&Kakusta myös Instassa :) 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Ihanaa viikonloppua! 

Kivisellä pihalla

Pihamme myllättiin viime syksynä, kun meille asennettiin maalämpö. Kaikki pihaan liittyvä olikin viime kesänä jäissä, sillä mitään ei kannattanut tehdä ennen kuin maalämpösuunnitelmat olivat valmiina ja kaivon ja putkien sijainti selvillä. Niinpä pihahommia on edessä tänä kesänä. Näin saimme myös lisäaikaa pohtia, mikä nykyisessä toimii ja mikä ei. 

Ensimmäisenä on vuorossa kiveyksen muokkaus uuteen malliin. Sopivasti suutuspäissäni tartuin lapioon ja lähdin vähän koettelemaan tuota kivipeltoa, jota joskus nurmikoksi kutsuttiin. Fyysinen työ on kyllä ihan parasta terapiaa. Kun aikansa hakkaa lapiota kiviseen maahan niin johan ahdistus lähtee. 

Tällaista työmaata meillä on edessä. 

Kiveystä on tarkoitus hieman lyhentää kauempana talosta olevan alueen osalta ja kivetä nyt "nurmikkona" oleva alue kiveysten välissä. Kiveyksen keskelle tulee istutusallas. Kasvisuunnittelu ja kivien valinta on vielä vaiheessa. Mahdollisimman helposti asennettava kivi olisi näin aloittelijan kannalta plussaa, joten muurikivi voisi olla tähän oiva valinta. Kuvassa pilkistäviä päivänliljoja on jo hankittuna (jos saan juurakot pysymään hengissä), eli penkin värimaailma tulee olemaan linjalla valkoinen-pinkki-violetti. Olen pitkään haaveillut pajurakenteista ja kärhöistä, kenties niitä istutuksen keskelle. Paikka on päivällä hyvinkin paahteinen. Kuvat on otettu aamupäivällä, jolloin naapuritontin metsikkö vielä varjostaa pihaa. 

Trampan vieressä näkyvä kirsikkapuu on saanut kaatotuomion. Niin suloisia kuin kirsikankukat ovatkin, marjoista on iloa lähinnä räkättirastaille, jotka käyttävät terassiamme kiitotienään ja arvaatte kyllä, mitä jättävät jälkeensä. Lisäksi puu on jo varsin iso, eli se varjostaa turhaan ja rajoittaa pihan käyttöä. Niinpä puu saa lähteä, jotta saamme isomman avoimen tilan keskelle. Samalla kasvimaan virkaa tekevä istutuslaatikko voidaan siirtää lähemmäs marjapensaita, kun puu ei enää päivällä varjosta sitä. Kenties toinenkin laatikko olisi tarpeen, rucolan ja sidesalaatin siemenet nimittäin odottavat jo istuttamista ja iso ruohosipulimätäs on nousemassa laatikon nurkkaan. 

Koskaan en ole kivihommia tehnyt, joten tästä on hyvä aloittaa harjoittelu... Kävin koemielessä kaivelemassa pihaa ja onhan se kivistä. Maalämpökaivo on tuossa kiveyksen reunassa ja vaikka hyvin siististi ammattimiehet hommansa hoitivat, reunimmaiset kivet ovat vähän irrallaan ja kaipaavat uudelleen asentamista. Graniittiset reunakivet näyttävät nousevan hyvin paikoiltaan. Pieni pesu ja asettelu uusille paikoilleen, hieman ehkä joutuu kivenhakkuuhommiinkin. 

Pihassamme kallio on lähellä pintaa, maakerrosta on vain puolisen metriä. Niinpä kun minikaivuri mylläsi pihaa, pintaan nousi paljon pienempää ja isompaa kiveä. Ennen nurmikon uudistamista on siis edessä muokkaushommia ja multaa tarvitaan pintaan lisää. Ylläolevassa kuvassa kukkapenkin päässä oleva kivikasa nousi etupihalta, kun vähän kääntelin pintaa. Päivänliljat ja iirikset ovat jo hyvässä kasvussa eivätkä näyttäneet pahastuneen pakkasista. Tähän penkkiin istutin pari punaista keisarinliljaa. Saas nähdä, miten lähtevät kasvamaan. 

Ensimmäiset kukkijat ovat päässeet vauhtiin. Laiminlyödystä pihan nurkassa piilottelevasta kukkapenkistä puskee krookuksia, ja ruukkunarsissit ovat selvinneet pakkasista ja innostuneet kukkimaan oikein komeasti. Ihanaa, kun on jotain väriläiskiä pihan ollessa muuten melko mullin mallin! 

 

Pihajuttuja on siis odotettavissa lähikuukausina vielä paljon lisää! 

Levin lumilla

Starttasimme pitkäperjantaina kohti pohjoista, Levin lumisiin maisemiin. Menomatkalla yövyimme Oulussa ja jatkoimme lauantaina matkaa. Viikon ohjelmassa oli hiihtoa, laskettelua, pulkkamäkeä, lumileikkejä, kylpylässä pulikointia ja keilailua, sekä rentoa oleilua pienemmällä ja isommalla porukalla. Paluumatka taitettiin eilen. Vajaan 12 tunnin rupeama autossa kolmella stopilla oli melkoisen puuduttavaa istumalihaksille. Takapenkkikin pysyi tyytyväisenä niin pitkään kun mokkulassa ja tableteissa riitti akkua. Toki välillä kisattiin laiva on lastattu - periaatteella automerkkien, valtioiden ja vesieläinten luettelussa. 

Ohessa muutama otos reissun päältä. Kevätaurinko, lumi ja tunturimaisemat ovat kyllä ihan lyömätön yhdistelmä! Valmiina? 

Tässä paritalon puolikkaassa majailimme lomaviikkomme. 

Aurinko helli ulkoilijoita, mutta myös pehmensi rinteiden pintaa.  

Korkealta näkee kauas. Laskujen välillä saimme nauttia ihanista tunturimaisemista.

Rinnekartasta katsottiin seuraavia reittejä. Kypäräpäät ovat rinteessä nykyisin selkeästi enemmistönä.
Tässä asiassa on tapahtunut 15 vuodessa iso muutos. Itse asiassa murtomaahiihto tuntui välillä hurjemmalta lajilta,
kun latu-ura katoaa jyrkässä mäessä ja siinä mennään kapeilla suksilla puiden välissä pipo päässä.

Teimme kahtena päivänä koko perheen voimin 15 km hiihtolenkin. Eskarilainenkin jaksoi hienosti,
kun välitankkauksesta huolehdittiin hyvin. 

Myötätuuli puhalteli niin lujaa Immeljärven jäällä, että eteenpäin pääsi tuulivoimalla. Samainen
pätkä palatessa olikin sitten kuin seinää päin hiihtäisi. Sen lenkin jälkeen oli kyllä viimeisetkin
mehut puristettu hiihtäjistä.

Kätkäjärven latukahvila oli hiihtolenkin puolimatkan krouvimme. Siellä paistoimme makkaraa ja
nautimme lettukahvit. Ja taas jaksaa hiihtää! 

Puhtaassa ja raikkaassa tunturi-ilmassa viihtyy myös naava kuusenoksia koristamassa.

Viimeisenä iltana kävimme Sirkantähdessä herkuttelemassa. Porocarpaccio sai seurakseen juustoa,
pikkelöityjä sieniä ja friteerattua jäkälää. Jäkälää en ollutkaan ennen syönyt, mukavan rapea pari pehmeälle porolle.

Poronsarvet taipuvat vaikka valaisimeksi. 

Meille Lappi on vakiokohde, sillä mieheni sukujuuret ovat siellä ja poikienkin suonissa virtaa 25 prosenttisesti saamelaisverta. Lapissa on aina yhtä mukava käydä, vaikka matka on pitkä. Hyvin konkreettisesti muistuu mieleen, kuinka pitkänhuiskea suloinen Suomineito onkaan! 

Milloin sinä olet viimeksi käynyt pohjoisimmassa Suomessa? 

Japanilainen soppa

Taannoin parturissa poikia odotellessa käteen osui Anna-lehti (vai olisiko ollut Me Naiset... ei voi muistaa), ja sieltä huomioni kiinnitti japanilaishenkinen keitto. Räpsäisin kännykällä ohjeen talteen (mihin oikeasti joutuisin ilman puhelinta!) ja heti seuraavalla kauppareissulla keräilin tarvikkeet mukaan. Ei muuten ihan yhtenään tule ostettua miriniä, tuoretta inkivääriä ja seesamiöljyä. Tofusta en niin välitä, joten sen korvasin broilerilla. 

Ohje näyttää tältä:

Toteutus meni vähän sinne päin (tämä ei taida enää tässä vaiheessa yllättää ketään). Inkivääriä ja chiliä olisi voinut laittaa enemmänkin. Keittoajat ovat ohjeessa ehkä hiukan pitkiä, sillä tykkäisin vähän rapsakammista kasviksista. Ja soppa on saatava saman tien lautaselle, koska ylimääräinen hauduttelu tai seisottaminen vain saa kaiken pehmenemään liikaa.

Ja tältä se soppa sitten näytti:

Herneenpalot ovat ihanan rapsakoita. Niitä voisi käyttää ruuanlaitossa useamminkin, mutta talviaikaan vaihtoehdot ovat pakaste tai tuoreet kenialaiset (tms), joten harvoin tulee kuitenkaan käytettyä. En ole mikään vannoutunut lähiruokaintoilija. Rajani tuontikasvisten osalta menee jossain Välimeren tienoilla, ja siitäkin voi satunnaisesti joustaa. Fanaattisuus oikeastaan missään asiassa ei ole minulle tyypillistä. 

Se filosofiasta. Hyvää soppaa oli, kannattaa kokeilla! 

Energiapatukat, osa 3: Suklaarusina-kaura-cashew

Nyt Lapissa hiihdellessä tuntuu tämä välipalateema kovin ajankohtaiselta, joten laitetaanpa jakoon taas yksi energiapatukkakokeilu. Tällä kertaa kokeiltiin, kuinka suklaarusinat toimisivat energiapatukoissa. Samalla testattiin vähän erilaista tekniikkaa, jotta vältettäisiin rusinoiden palaminen. Mittasuhteet ovat ohjeessa aika lailla samat kuin ennenkin, ainesosia vain vaihdeltiin.

 Tällaisilla tarvikkeilla tällä kertaa:

0,5 dl rypsiöljyä 

0,75 dl vahvaa vadelmamehua

0,75 dl hunajaa

3 dl kaurahiutaleita

1 dl kauraleseitä

1 dl mantelijauhetta

2 dl cashewpähkinärouhetta

2 dl suklaarusinoita

Toimi näin:

Pilko suklaarusinat veitsellä vähän pienemmiksi, ei tarvitse paljon leikellä. Kuumenna öljy, mehu ja hunaja kiehuvaksi. Sekoita joukkoon kaikki muut aineet, paitsi suklaarusinat. Jos taikina tuntuu liian murenevalta, lisää tilkka mehua. 

Ota taikinasta erilleen noin neljäsosa. Sekoita suklaarusinat isompaan osaan taikinaa. Painele suklaarusinataikina tiiviisti vuokaan, joka on leivinpaperoitu ja sivelty öljyllä. Painele päälle rusinaton osa taikinasta. Näin rusinat jäävät taikinan alle piiloon eivätkä pala pinnassa. 

Uunissa 200 asteessa 20-25 min. Leikkaa jäähtyneenä n. 12 patukaksi.  

Kokkikoulu: Köyhät ritarit

Kokkikoulu tarjoaa tänään köyhiä ritareita. Helppoa, hyvää, mutta ainakin minulta usein unohtuvaa herkkua. Tämä on erinomainen tapa hyödyntää kuivahtanutta vaaleaa leipää, ja helppo herkku myös aloittelevalle juniorikokille. Tällä kertaa käytimme köyhiin ritareihin pääsiäislimppua, joka olikin oikein maukasta höysteineen.

Tarvikkeemme ovat:

6-8 viipaletta leipää

Kostutusliemi
3 dl maitoa
1 muna
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria

Sekoita liemen ainekset keskenään, vispaa sen verran, että kananmuna sekoittuu kunnolla maitoon. Kasta leipäviipaleet molemmin puolin liemeen. Paista leivät pannulla voissa kullanruskeiksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljakastikkeen ja hillon kera.

Voissa paistettu leipä on jo itsessään herkullisen näköistä. Liemi ja voi tekevät kauniin paistopinnan.

Kuningatarhillo ja vaniljavaahto hoitivat homman tyylikkäästi kotiin. 

Mango-limekakku

Hääpäivän kunniaksi laitoin hihat heilumaan keittiössä ja kokeilin täytekakkuun kaikenlaisia minulle uusia komponentteja. Lasten synttärikakuissa (muutama esimerkki TÄÄLLÄ) luovuutta käyttävät lapset ja maut on aika pitkälle valittu heidän mieltymystensä mukaisesti. Tällä kertaa tämä oli ns. minun kakkuni.

Tällaisia osasia kakusta löytyi:

Pohja: Kaksi kerrosta sokerikakkupohja, keskikerros japonaispohja eli pähkinämarenki

Täyte 1: Mangomousse ja karamellisoitu mango

Täyte 2: Limemousse ja paahdettu valkosuklaa

Koristelu: Kermavaahto, vihreä nonparelli, sokerimassakoristeet

Leikkauspinta on aika epämääräinen, mutta kerrokset näkyvät jotenkin.

Tässä parit reseptit:

Japonaispohja eli pähkinämarenki (riittää kahteen 24 cm halkaisijaltaan levyyn)
Kuvassa keskimmäinen vaaleanruskea kerros

150 g hienosokeria
100 g hyvin hienoksi rouhittuja paahdettuja hasselpähkinöitä
45 g tomusokeria
4 rkl perunajauhoa
4 valkuaista

Piirrä leivinpaperille 2 x 24 cm ympyröitä. Sekoita puolet sokerista, pähkinät, tomusokeri ja perunajauho. Vaahdota valkuaiset. Lisää loppuvaiheessa loput sokerista vähitellen ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Lisää joukkoon pähkinäseos.

Levitä marenkiseos ympyröihin. Paista 160 asteessa 60 min. Poista leivinpaperi ja jäähdytä ritilällä.

Ohje on peräisin Maailman parhaat kakut - kirjasta. Tein puolikkaan taikinan ja korvasin hasselpähkinät rouhituilla cashewpähkinöillä ja mantelijauheella, mikä epäilemättä vaikutti rakenteeseen ja makuun.

Mihin käyttäisin? Kakun välissä ihan ok vaihtelun vuoksi. Brita-kakussa jonkun raikkaan täytteen kanssa. Murennettuna suklaisen täytteen joukossa. Pieniksi ympyröiksi leivottuna näistä tulisi kivoja leivoksia.

Limemousse (riittää yhteen kakun väliin paksuna kerroksena, ohuena kahteen väliin)

2 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaa-limerahkaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl limen mehua
1 limen raastettu kuori
2 liivatelehteä

Vaahdota kerma, sekoita siihen rahka ja limen kuoriraaste. Lisää sokeria vähitellen, mousse saa olla aika kirpeä. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatelehdet. Sekoita hyvin, anna hieman jäähtyä ja sekoita kermamassaan. Jääkaappiin odottamaan kakun täyttämistä.

Mangomousse (riittää kahteen kakun väliin)

1,5 dl kuohukermaa
100 g vaniljarahkaa
0,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g säilykemangoa soseutettuna
3 liivatelehteä
1 rkl vettä

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma, sekoita siihen rahka, sokeri ja mangosose. Kuumenna vesitilkka kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatelehdet. Sekoita hyvin, anna hieman jäähtyä ja sekoita kermamassaan. Jääkaappiin odottamaan kakun täyttämistä. Tämä täyte oli aika löysää, joten moussen voi antaa olla jääkaapissa tunnin pari, jotta hyytyminen ehtii alkaa.

Karamellisoitu mango

1 kypsä mango
50 g voita
0,5 dl sokeria
puolikkaan appelsiinin mehu

Kuutioi mango pieniksi kuutioiksi. Sulata voi pannulla ja lisää sokeri ja appelsiinimehu. Anna seoksen kiehahtaa ja lisää mangokuutiot. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes neste muuttuu siirappimaiseksi ja kullanruskeaksi. Sekoittele, etteivät mangot pääse palamaan. Anna jäähtyä ennen kuin lisäät kakkuun.

Mihin käyttäisin? Karamellisoitu mango ja vaniljajäätelö olisivat letuille aivan unelmainen lisuke. Kakun täytteeseen lisäsin tämän siten, että ensin mangomoussea, sitten mangokuutiot ja päälle mangomoussea - eli en sekoittanut moussen joukkoon. Ihania makeita yllätyksiä, kuin hedelmäkarkkeja.

Paahdettu valkosuklaa

Rouhi valkosuklaa paloiksi (koko suunnilleen siten, että yhdestä levyn palasta 4-6 palaa). Uunipelti, leivinpaperi, suklaat päälle, uuniin. 175 astetta, 5 minuuttia ja pidä silmällä, etteivät pala. Väri muuttuu paahtaessa vaaleanruskeaksi ja maku kinuskiseksi. Ihan superhelppoa!